Pakki maskimiehenä yv:ssa on eräs käytetyimmistä keinoista menestyvässä kiekkojoukkueessa. Ei varmastikaan turhaan. Saarisen Pasi ja Jere olivat usein maalinedustalla. Narreilla jopa Helenius on yhdessä versiossa maalilla. Tämähän ei perustu siihen, että pakilla olisi tarjottavana maalin edessä enemmän maalintekotaitoa kuin esimerkiksi Petrellillä ja Pikkaraisella. Homman ideana on se, että maalineduspakki vapauttaa yhden hyökkääjän, yleensä sentterin, aivan uudelle paikalle liidaamaan peliä ja hakemaan kuvioita. Tällä tehdään vastustajan av puolihulluksi. Sen pitää seurata koko ajan mitä kentällisen liideri tekee ja lisäksi blokata maalinedusmies ja peittää pakkien laukauksia. Yhdellä siirrolla kuvio muuttuu ja taitava sentteri voi takalinjoilla pelata halutessaan vaikka laukovana pakkina. Tai sitten hän hakee aivan toisenlaisia ratkaisuja kuin pakki siinä paikassa hakisi. Nyt mielikuvitukseton HIFK pelaa niinkuin 80-ja 90-luvuilla on pelattu; sentteri ja toinen laituri maalin takana, yksi laituri maalin edessä ja pakit oikeasti vain puolustamassa viivalla.
Korhonen todellakin osaa heittää kiekon maalille ohjattavaksi. Mutta niin osaa Kovanen, Pikkarainen, Laakso ja kuka tahansa muukin pakki. Ei sillä pelkästään tienaa paikkaa yv;ssa. Korhonen on kiekonkäsittelytaidoltaan surkea, hän päästää kiekon kiusallisen usein siniviivalta ulos. Lisäksi hänellä ei ole minkäänlaista laukausta. Heikkinen on aika suvereeni viivapakki, samoin Pikkarainen, jolla on kiistatta käsiä ja taitoa. Yv:ssa pitäisi ilman muuta peluuttaa käsistään taitavia pakkeja, joilla on lisäksi hyvä laukaus. HIFK:n kaikki yv:t pitäisi siis pelata näillä kolmella pakilla: Heikkinen-Pikkarainen-Cook ja varauksella Kovanen. Cook on näistä ainoa rightin pelaaja ja häntä ei ole selvästikään ajettu sisään ylivoimaan. Hän odottaa turhaan laukaisupaikkaa, koska syötöt taaksepäin pakeille on selvästikin liki kielletty nykysysteemissä. Kahdessa ensimmäisessä matsissa, HPK ja Jokerit, HIFK teki ylivoimasta tyylipuhtaita maaleja nimenomaan pakkien laukauksista tai niiden ohjauksista. Nyt niitä ei edes haeta, vaan pyöritään kulmissa ja maalin takana.
Kiekko maalille ja ribareita sisään -systeemi oli itse asiassa Sheddenin hyökkäyspelikirja kokonaisuudessaan. Höystettynä hullulla aktiivikarvauksella. Kyllä silläkin pärjää helvetin hyvin tähän nykyiseen "systeemiin" verrattuna. HIFK on kuin pistooliampuja, joka hakee itsepintaisesti ulkokehiä keskipisteen sijaan. Okei, ammunnassa ei ole ketään blokkaamassa laukauksia, mutta ideologia ei ole sen kummempi lätkässäkään. Yksinkertainen peli, kuten Baxter itse hokee kyllästymiseen asti. Miksi hän ei pelaa tarpeeksi yksinkertaisesti?