Eilen muuten ihan aikuisten oikeasti HIFK:n kaksi parasta hyökkääjää myös kiekon kanssa olivat Brennan ja Liivik! Brennanhan syötti 1. erässä sen Kiben läpiajon. Nyt ei ollut tarkoitus niinkään kehaista Brenkkua ja Siimiä, vaan ennemminkin katsahtaa valmennuksen suuntaan: Se, että kaksi ylempää ketjua täynnä tähtiä, siis tälläkin kaudella säkenöineitä, vaeltaa täysin varjojen mailla 60 minuuttia ilman että edes yritetään jotain muutoksia - mistä helvetistä on kysymys? Ja onko pelisilmä niin saatanan puuta, että kun kerran nähdään esimerkiksi Kiben illan kunto, niin ei anneta kuumemmille pelaajille enemmän peliaikaa? Tässähän on kysymys siitä, että Brennan ja Liivik pelasivat tasollaan ja olivat silti HIFK:n terävimmät hyökkääjät. Myös Ahtola pelasi hyvin. Meidän nelosen jätkien nouseminen joukkueen sisällä todelliseksi 1-ketjuksi ei siis lämmitä Brennan/Liivik -faniakaan kovin pitkään, sillä ei näillä jätkillä kilpailla sentään HPK:n ykköstä ja kakkosta vastaan!
Meidän ykkösen pitäisi olla parempi kuin vastustajan ykkönen. Kakkosen parempi kuin vastustajan kakkonen, kolmosen parempi kuin kolmonen ja nelosen parempi kuin nelonen. Se, että nelonen on meidän paras voittamaan kaksinkamppailuja ja saamaan painetta ylös, ei riitä. Meidän nelonen ei ikinä pärjää kuitenkaan muiden seurojen ykkösille ja kakkosille. Niille riittäisi se, että he ovat illan parempi nelonen ja häiritsevät samalla myös vastustajan ykköstä. Mutta silloin, kun alempien ketjujen kavereilla on selvästi enemmän särmää ja taistelutahtoa kuin yläkerran staroilla, pitäisi valmentajan kuitenkin palkita tämä jotenkin. Lisää peliaikaa on paljon käytetty keino. Ja samalla peliaikaa pois avainpelaajilta, jos ja kun heillä ei kulje. Illan isoimmat miinukset tulivat Heikkiselle (-3) ja Kuhdalle (-2). Liivik pelasi nollille, samoin Ahtola. Brennan -1 ja miinus tuli sekavaihdosta.
Kaiken paskan keskelle muuten rispektit Liivikille illan huikeimmasta pommista. Mäkelän kokoinen sälli lensi seinälle niin, että maila hajosi ja niitti oli täysin puhdas. Hienoa, että joku edes jaksoi painaa. Ja jälkitilanteestahan tulivat ne myllyt. Myllyjen aikaan saatiin siis halli seisomaan ja huutamaan ifk:ta. Niitä on tietenkin kivaa ja muodikasta väheksyä jälkikäteen puolihäpeissään. Jos jokatapauksessa hävitään, niin miksi ei vedettäisi landeja pataan samalla? Vai ovatko tätä edeltäneet useat neppailutappiot olleet tyylikkäämpiä? Voittoja tässä ei jaksa oikein odottaakaan. Ja voittaminen särmän kera - ei helvetti, kuinka kauan sitä pitää venttailla??