Aika kalliiksi kävi se Kärppien eka maali, jonka Turunen pääsi iskemään käytännössä tyhjiin. Nättinen oli lopettanut jo pelaamisen, mitä en sinänsä ihmettele, koska kaikki luulivat, että kiekko oli Hovisella. Niin kuin olikin, mutta jostain kumman syystä Pappi heilautti kättään ja kiekko tippui jostain hihan välistä suoraan Turuselle. Vaikea tilanteesta on ketään varsinaisesti syyttää, mutta harmilliseen paikkaan se tuli. Sen jälkeen oli enää vain ajan kysymys, milloin Kärpät tulee tasoihin ja menee ohi.
HIFK oli väsynyt, mikä sinänsä on ymmärrettävää eikä Martinin pois putoaminen jeesannut yhtään. Martinin poistuminen vaikutti luonnollisesti myös hyökkäysketjuihin ja vaikka Väänänen ihan jees pelasikin, olisin silti itse pelannut mieluummin alkuperäisellä kokoonpanolla.
Kyllähän pelaajat tekivät tämän myös ihan itse. Ihmeellistä peruuttelua omiin paskoilla syötöillä höystettynä, Kärpät iski aggressiivisesti kiinni ja taas mentiin. Monta kertaa oli mahdollisuus kääntää rauhallisesti ylöspäin ja edes yrittää hyökätä ja pelata siellä aikaa pois, mutta jostain syystä pelattiin muka varman päälle ja heiteltiin silmät kiinni ja sinnepäin syöttöjä omiin päin. Tai hirveitä hätäreitä. Silloin, kun on väsynyt, kannattaisi keskittyä siihen, että tekee perusasiat huolellisesti eikä vain hätäpäissään roiski kiekkoa jonkun luistimiin.
Aloitukset hävittiin myös järjestään ainakin vikan kympin. Mikä kertoneemyös väsymyksestä. Joku voisi myös kertoa Koivistoiselle, että hänen ei kannata yrittää voittaa tärkeitä aloituksia 100-0, vaan pyrkiä mieluummin tasuriin. Koska, jos et voita sitä 100-0-aloitusta, häviät sen 0-100. Näihin aloitustappioihin meni myös aivan järkyttävän paljon energiaa hukkaan.
Viikon tulos on ihan tyydyttävä. Enemmänkin oli tarjolla, mutta kovin kaukana ei ollut sekään, että keskiviikkona olisi tullut 0 pinnaa, samoin tänään. Positiiviseksi asiaksi voi laskea senkin, että mitään ei varsinaisesti ryssitty ja kaikki on edelleen mahdollista.