HIFK:n peliesitykset kaudella 2023–2024

  • 1 219 029
  • 22 271

Bulilla

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Kurra hockey
Se on se laadukas arki, kun jaloissa painaa. Onneksi muilla ei sellaista harrasteta. Vai pitäisikö sanoa muodossa, muiden onneksi heillä ei sellaista harrasteta.
Tätä mä en ymmärrä, et miten voi jaloissa painaa jatkuvasti. Onhan toi raskasjalkainen jengi, mutta mitä siellä oikein puuhataan, kun kondis kestää yhden(!!) erän!? Onko noista urheilijoista tullut laihaläskejä, jotka ovat ottaneet nuoren Ville Husson elintavat? Tuskin. Tämäkin homma on silmämääräisesti vedetty päin vittua.
 

Psykopaimen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Viipurin Pauke
Tätä mä en ymmärrä, et miten voi jaloissa painaa jatkuvasti. Onhan toi raskasjalkainen jengi, mutta mitä siellä oikein puuhataan, kun kondis kestää yhden(!!) erän!? Onko noista urheilijoista tullut laihaläskejä, jotka ovat ottaneet nuoren Ville Husson elintavat? Tuskin. Tämäkin homma on silmämääräisesti vedetty päin vittua.
Painaahan se, kun koko ajan pitää painia, kun pelinopeus ei riitä mihinkään muuhun haastopelaamiseen. Pystypaini tuppaa olemaan raskaampaa kuin luistelu. Ihan jo siksikin, että joukkue treenaa jäähallissa eikä painimolskilla.

Tai en mä tiedä, missä edari treenaa. Kulmissa kai.

Eikä ne raskaat jalat ole oikeasti mikään selitys. Tarkoitan vaan, että joudutaan hitauden takia tekemään liian kuluttavasti monta kertaa duunia, kun viholainen ehtii jatkuvasti iholle.
 

Stratman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Peltonen sanoi, että viimeisestä 10 pelistä kolme kolmen pisteen tappiota, eli lähellä ollaan. Tulosten taakse katselua ilmeisesti. Selittelyä sanoisin.
 
Viimeksi muokattu:

kamik

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viiden matsin tappioputken ”ansiosta” nyt on menossa Peltosen aikakauden heikoin runkosarja. Alkaa olla viime hetket kääntää kurssi, jotta suora playoffpaikka olisi omissa käsissä. KalPa ja Lukko ovat jo hengittämässä niskaan ja pian voidaan olla sijalla kahdeksan. Sääleissä jos sama meno jatkuu, niin on lyhyt kevät. Hyviä eriä pitäisi saada kolme samaan otteluun yhden sijaan.

Edit. Lyhimmillään kautta on jäljellä 15 ottelua!
 
Viimeksi muokattu:

Konalan Kettu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Taitaa nyt viimeistään olla saletissa, että CHL-paikka meni ensi kaudeltakin.
Säästy luultavasti vitusti rahaa ellei tämä meidän soppari ole luokkaa "maksetaan siitä että tämä tulevaisuudessa on iso juttu".
CHL ei nyt näillä esityksilla ole mielestäni mikään juttu. Tämä pitäsi nyt saada laajemmin kuntoon ennen kuin haaveillaan yhtään mistään.
 

Apassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viiden matsin tappioputken ”ansiosta” nyt on menossa Peltosen aikakauden heikoin runkosarja. Alkaa olla viime hetket kääntää kurssi, jotta suora playoffpaikka olisi omissa käsissä. KalPa ja Lukko ovat jo hengittämässä niskaan ja pian voidaan olla sijalla kahdeksan. Sääleissä jos sama meno jatkuu, niin on lyhyt kevät. Hyviä eriä pitäisi saada kolme samaan otteluun yhden sijaan.

Yhden erän voi vetää tällä materiaalilla niin sanottua tsemppilätkää. Sitähän IFK on nyt kahden pelin ensimmäiset erät tehnyt. Jossain vaiheessa sitten se peli väkisin menee siihen, että pelataan niin sanottua pelikirjalätkää. HIFK:lla ei siihen riitä pelin toisteisuus, pakkien kiekollinen taito eikä oikein jalkakaan.

Ongelma on myös se, että sen hyvän erän aikana saadaan tehtyä 1 maali. Niin kävi Tapparaa vastaan ja myös KalPaa vastaan. Kummasti peliä rentouttaisi se, että saataisiin 2-3 maalia kerrankin tehtyä.

En usko alkuunkaan siihen, etteikö IFK:lla kunto riittäisi pelata. Eiköhän se puoli ole niitä harvoja asioita jotka VP:n IFK:ssa on kunnossa. IFK vaan joutuu käyttämään niin paljon energiatasoja saadakseen pelin hallinnan, että paremman pelisysteemin joukkue jolla vielä on jalakkaampi joukkue alkaa viemään peliä.
 

Jan_Peter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK,Chicago blackhawks
Tätä mä en ymmärrä, et miten voi jaloissa painaa jatkuvasti. Onhan toi raskasjalkainen jengi, mutta mitä siellä oikein puuhataan, kun kondis kestää yhden(!!) erän!? Onko noista urheilijoista tullut laihaläskejä, jotka ovat ottaneet nuoren Ville Husson elintavat? Tuskin. Tämäkin homma on silmämääräisesti vedetty päin vittua.

Ei se kondis siellä piiputa. Ekassa erässä pelattiin nopeaa, tiivistä painepeliä. Kannattaa katsoa kuinka lähellä pelaajat oli toisiaan ja syöttöketjut satiin toimimaan.

Tokassa erässä paketti hajosi totaalisesti ja etäisyydet kasvoi. Ihan mahdoton puolustaa Kalpan liikkeen omaavaa joukkuetta vastaan.
 

tommy36

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tätä mä en ymmärrä, et miten voi jaloissa painaa jatkuvasti. Onhan toi raskasjalkainen jengi, mutta mitä siellä oikein puuhataan, kun kondis kestää yhden(!!) erän!? Onko noista urheilijoista tullut laihaläskejä, jotka ovat ottaneet nuoren Ville Husson elintavat? Tuskin. Tämäkin homma on silmämääräisesti vedetty päin vittua.
Meillähän piti olla Suomen kovin ikinä missään kuntovalmentaja. Tosin näyttää siltä, että Jukureissa tämä(kin) homma on hoidettu sitäkin paremmin.
 

Player#69

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tämän päivän pelissä näkyi kaksi eri joukkuetta jäällä.

Oli niitä paljon kaivattuja 1 vs 1 haastoja vastustajan maalille. Ja sitten ne loppui pelin edetessä kokonaan. Panin merkille, että kun pelattiin rohkeammin, niin tuli myös omiin yv-hyökkäyksiä. Liekkö siinä syy, että palattiin tähän ylivarovaiseen paskaan.

Päästiin nätisti alkuun alueelle sisään. Sitten tyydyttiin taas pudottelemaan omiin ja lähdöt alkoi kestää. Liekkö Ville oli kattonut videon siitä Tepsin 30 sekunnin viivelähdöstä ja kokeilivat laittaa paremmaksi. Semmoinen fiilis tuli kirivaihdetta lyötäessä päälle, samalla kun odoteltiin reilu minuutti kiekolla, että päästäisiin omista pois. Ei tällä määärällä yksilötaitoa pitäisi olla mitään ongelmaa päästä omista pois. Pääsee sieltä paljon paskemmatkin, varsinkin jos meitä vastaan pelaa.

Onko joku kipsi päällä vai mitä.

Ja se, että valitellaan kovaa työmäärää maalia kohden. Niin se on vähän kaksipiippuinen juttu. Onko se sitten työntekoa, että möyritään siellä kulmissa, rännitetään kiekko kymmenen kertaa puolelta toiselle ja koitetaan väsyttää vastustajan viisikko. Sitten kun saatu pari kierrosta vaihdettua tuoretta ukkoa askiin, ja vastustajan viisikko puhki. Saadaan ns. lupa alkaa hakea sitä maalia. Yleensä tulee maalipaikka kyllä. Näistä tehdään maali sitten 10% tehokkuudella. Siltä kantilta jos asiaa katsoo, että maalipaikan eteen tarvitsee käydä aina tämä kolme minuuttia kestävä protokolla läpi, niin tuleehan siitä heivetisti duunia maalin tai maalipaikan eteen. Ja kun siellä kentällä on se toinenkin joukkue, niin tämän protokollan läpikäynti ei onnistukaan kuin 1-3 kertaa erässä.

Tulisi itselle mieleen, että voisihan siihen antaa vapaat kädet ajaa sinne maalille jo vaikka vähän aikasemmin. Vaikkakin se varmasti haastavampaa onkin kun on vastassa ns. tuoreemmat jalat. Mutta kun tässä katsoo voittavia joukkueita, niin kyllä siellä luukulle mennään, jos siihen pienikin mahdollisuus vastustajan puolelta annetaan. Ja tasan tarkkaan meidän pojilla siihen kaikki rahkeet on myös onnistua. Todennäköisesti valmennuksesta tullut kielto tähän, ettei tule yv-hyökkäyksiä omiin.

Tämä ylivarovainen peli on nyt vaan aiheuttanut sen, että ylivoimaa ei tule siihen tahtiin kuin kuuluisi. Nyt päästään ylivoimalle siinä kohtaa, jos joku vastustajan pelaaja erehtyy vähän enemmän sitomaan siellä laidassa möyrivää meidän pelaajaa tai maila sattuu vahingossa jäämään jalkoihin. Pelkkää tuuria. Kun taas meidän ottamat kakkoset tulee siitä, että vastustaja haastaa meidän pelaajia ja ”pakotetaan” rikkomaan.
 
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Ei se kondis siellä piiputa. Ekassa erässä pelattiin nopeaa, tiivistä painepeliä. Kannattaa katsoa kuinka lähellä pelaajat oli toisiaan ja syöttöketjut satiin toimimaan.

Tokassa erässä paketti hajosi totaalisesti ja etäisyydet kasvoi. Ihan mahdoton puolustaa Kalpan liikkeen omaavaa joukkuetta vastaan.
Ja tämä on se suuri mysteeri. Miksi se paketti hajosi?

2. erä näytti heti ensimmäisestä vaihdosta asti siltä, että nyt on otettu jalka pois kaasulta: vauhti oli laahaavaa ja taklauksia ei enää viety loppuun, jos ylipäänsä taklattiin enää ollenkaan. Se, onko tämä lähtöisin valmennuksen ohjeistuksesta vai pelaajien asenteesta sekä kapteenien kopin johtavien pelaajien kyvyttömyydestä tsempata, on luonnollisesti täyttä spekulaatiota täällä sisäpiiritiedon puuttuessa. Voi toki olla myös, että valmennus on erätauko-ohjeistuksellaan kyennyt tappamaan orastaneen hyvän pelin mikrojohtamisella, välinpitämättömyydellä tai millä tahansa, vaihtoehtoja tähän on lukemattomia. Mikä on kuitenkin kiistaton tosiasia, on se, että valmennus ei – taaskaan – joko siihen halunnut reagoida tai kyennyt reagoimaan 2. erän aikana.

Jos kerran kuntopohja on vahva, silloin päädytään väistämättä em. vaihtoehtoihin.

Jälleen kerran: mikäli joukkueen pelaajat eivät noudata pelisuunnitelmaa, valmentajan tehtävä on kesken pelin pelikuri. Sen kukin valmentaja tekee sitten tyylillään ja taidoillaan. Villen tyyli, on se sitten mikä tahansa, mutta ainakin muistuttaa tekemättömyydellään italialasita lakkoa tai itseohjautuvuuden onaniaa, ei tomi. Tai sitten hän hiljaisesti hyväksyy pelikurittomuuden.

Tällainen joko suunnitelmallinen (hiljainen hyväksyntä tai tietoinen reagoimattomuus) ja sattumanvarainen suoritustason muutos kesken pelin on kuitenkin täysin hyväksymättömissä oleva vaihtoehto, mikäli on tosiasiallinen tavoite menestyä.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Ja tämä on se suuri mysteeri. Miksi se paketti hajosi?

2. erä näytti heti ensimmäisestä vaihdosta asti siltä, että nyt on otettu jalka pois kaasulta: vauhti oli laahaavaa ja taklauksia ei enää viety loppuun, jos ylipäänsä taklattiin enää ollenkaan. Se, onko tämä lähtöisin valmennuksen ohjeistuksesta vai pelaajien asenteesta sekä kapteenien kopin johtavien pelaajien kyvyttömyydestä tsempata, on luonnollisesti täyttä spekulaatiota täällä sisäpiiritiedon puuttuessa. Voi toki olla myös, että valmennus on erätauko-ohjeistuksellaan kyennyt tappamaan orastaneen hyvän pelin mikrojohtamisella, välinpitämättömyydellä tai millä tahansa, vaihtoehtoja tähän on lukemattomia. Mikä on kuitenkin kiistaton tosiasia, on se, että valmennus ei – taaskaan – joko siihen halunnut reagoida tai kyennyt reagoimaan 2. erän aikana.

Jos kerran kuntopohja on vahva, silloin päädytään väistämättä em. vaihtoehtoihin.

Jälleen kerran: mikäli joukkueen pelaajat eivät noudata pelisuunnitelmaa, valmentajan tehtävä on kesken pelin pelikuri. Sen kukin valmentaja tekee sitten tyylillään ja taidoillaan. Villen tyyli, on se sitten mikä tahansa, mutta ainakin muistuttaa tekemättömyydellään italialasita lakkoa tai itseohjautuvuuden onaniaa, ei tomi. Tai sitten hän hiljaisesti hyväksyy pelikurittomuuden.

Tällainen joko suunnitelmallinen (hiljainen hyväksyntä tai tietoinen reagoimattomuus) ja sattumanvarainen suoritustason muutos kesken pelin on kuitenkin täysin hyväksymättömissä oleva vaihtoehto, mikäli on tosiasiallinen tavoite menestyä.
Saattaa olla, että tähän on yllättävänkin helppo vastaus itseasiassa:
Iskee paniikki, eikä ole tältä kaudelta voittamisen kokemuksia tarpeeksi. 3p voitot kortilla, ja alakerta vaan on yksinkertaisesti heikkotasoinen tällä hetkellä.

Peruspakeista Motin ei ole samettikäsi, mutta eipä paljoa paineesta hätkähdä (voimakin riittää) ja 90% syöttö omille. Jopa ne peliä edistävät ja nopeat. Onko siis Martin ja Motin ainoat meillä jotka osaavat syöttää vauhtiin omille?
 
Viimeksi muokattu:

Cover

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rikollislauma
Ja tämä on se suuri mysteeri. Miksi se paketti hajosi?

2. erä näytti heti ensimmäisestä vaihdosta asti siltä, että nyt on otettu jalka pois kaasulta: vauhti oli laahaavaa ja taklauksia ei enää viety loppuun, jos ylipäänsä taklattiin enää ollenkaan. Se, onko tämä lähtöisin valmennuksen ohjeistuksesta vai pelaajien asenteesta sekä kapteenien kopin johtavien pelaajien kyvyttömyydestä tsempata, on luonnollisesti täyttä spekulaatiota täällä sisäpiiritiedon puuttuessa. Voi toki olla myös, että valmennus on erätauko-ohjeistuksellaan kyennyt tappamaan orastaneen hyvän pelin mikrojohtamisella, välinpitämättömyydellä tai millä tahansa, vaihtoehtoja tähän on lukemattomia. Mikä on kuitenkin kiistaton tosiasia, on se, että valmennus ei – taaskaan – joko siihen halunnut reagoida tai kyennyt reagoimaan 2. erän aikana.

Jos kerran kuntopohja on vahva, silloin päädytään väistämättä em. vaihtoehtoihin.

Jälleen kerran: mikäli joukkueen pelaajat eivät noudata pelisuunnitelmaa, valmentajan tehtävä on kesken pelin pelikuri. Sen kukin valmentaja tekee sitten tyylillään ja taidoillaan. Villen tyyli, on se sitten mikä tahansa, mutta ainakin muistuttaa tekemättömyydellään italialasita lakkoa tai itseohjautuvuuden onaniaa, ei tomi. Tai sitten hän hiljaisesti hyväksyy pelikurittomuuden.

Tällainen joko suunnitelmallinen (hiljainen hyväksyntä tai tietoinen reagoimattomuus) ja sattumanvarainen suoritustason muutos kesken pelin on kuitenkin täysin hyväksymättömissä oleva vaihtoehto, mikäli on tosiasiallinen tavoite menestyä.
Sen mitä itsellä kokemusta valmentamisesta ja joukkuepelistä, niin omaan silmään näyttää, että pelaajilla viiveet kasvaa pelin edetessä.

Ekassa erässä ollaan välillä oikeinkin hyviä ja päästään mahdollisesti johtoasemaan, sen jälkeen sitten tapahtuu jotain.

Tuo jotain voi hyvinkin mahdollisesti olla lähtöisin valmennuksesta "Nyt sitten vaan keskialue huolella eikä pelata itseä ulos karvissa" -> Johtaa siihen, että pelaajat miettii kannattaako mennä, kannattaako tuohon pelata, jolloin viive kasvaa eikä pelata vaistoilla. "Pelotellaan" luovuus pois, kun ei haluta tehä virheitä, niin peli menee sitten virkamieskiekoksi ja virheiden minimoimiseksi.

En väitä tuntevani Peltosta tai hänen valmennusmetodejaan, mutta se vähä, mitä olen entisiltä hänen valmennettaviltaan kuullut, niin Ville on todella tarkka nyansseista, lähtien siitä, onko jokin kopin oveen liimattava paperi täysin suorassa vai ei. Voisin siis kuvitella, että on myös hyvin tarkka siitä, että sen lisäksi että paperi on seinällä täysin suorassa, niin kentällä noudatetaan pelikirjaa huolella. Niinkuin toki pitääkin, mutta tyylejä siihen on monia. Tämä ei automaattisesti johda siihen, että pelaajat alkavat pelkäämään virheitä, mutta liiallinen nyanssivalmennus usein vaan tuppaa johtamaan.

Lisäksi, toivon että Peltosen lehdistötilaisuudet on pakollista jargonia ja oikeasti mies ei noin ajattele. Jokaisen pelin jälkeen oltiin ihan siinä lähellä ja huolellisuutta vaan ja sitä rataa. Tänäänkin luotiin maaliodottamaa esimerkiksi reilusti alle kahden maalin verran. Ei todellakaan oltu ihan siinä lähellä.
 

RedDawn

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Seattle Kraken, Vancouver Canucks
Peltosen pelikirja näyttää omaan silmään lyhykäisesti siltä, että pyritään tulemaan kovalla energialla ja liikkeellä porteista sisään ja toivotaan että ekan kympin aikana saadaan se 1-2 maalia aikaiseksi. Otetaan tila ja aika pois vastustajan pakeilta ja estetään heidän laadukas avauspeli. Taklaukset sallittuja tässä vaiheessa myös. Parhaimmillaanhan IFK:n peli on oikein mukavan näköistä ja usein myös tehokasta tässä vaiheessa.

Mutta jos tuossa päästään johtoasemaan niin peliä muutetaan heti. Hidastetaan tempoa, valutaan alaspäin, otetaan viivelähtöjä, hyökkäykset alkavat suuntautua kulmiin. Aletaan pelata varmaa vaikka kellossa olisi vielä 53min jäljellä. Ja vaikeudet alkavat; vastustaja päästetään peliin mukaan, paine pakistoon kasvaa joka johtaa oman alueen sekoiluihin, avauspelaamisen sakkaamiseen ja hyökkäysten puuroutumiseen. Usein tulee se takaiskumaali ja vastustaja alkaa viemään peliä. Tässä kohtaa ei enää päästä takaisin siihen omaan hyvään peliin mitä pelattiin ekalla kympillä vaan vaikeudet alkavat kasaantua, tulee paniikkia, huonoja ratkaisuja, viisikkopelaaminen hajoaa totaalisesti ja pusketaan yksin. Joskus yksilötaidolla saatetaan saada se maali tai pari vielä tehtyä tai maalivahdilla on jumalmoodi päällä mutta useimmiten vastapuoli tulee tasoihin/menee ohi ja homma on taputeltu. Lopussa ei juuri koskaan saada edes sitä orastavaa kiriä aikaiseksi. Tuntuu siltä että valmennuksen/joukkueen ainoa oljenkorsi voittaa otteluita on tuo alun "all-in" ja sen jälkeen tyyliin toivoa sormet ristissä parasta.
 

Player#69

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Peltosen pelikirja näyttää omaan silmään lyhykäisesti siltä, että pyritään tulemaan kovalla energialla ja liikkeellä porteista sisään ja toivotaan että ekan kympin aikana saadaan se 1-2 maalia aikaiseksi. Otetaan tila ja aika pois vastustajan pakeilta ja estetään heidän laadukas avauspeli. Taklaukset sallittuja tässä vaiheessa myös. Parhaimmillaanhan IFK:n peli on oikein mukavan näköistä ja usein myös tehokasta tässä vaiheessa.

Mutta jos tuossa päästään johtoasemaan niin peliä muutetaan heti. Hidastetaan tempoa, valutaan alaspäin, otetaan viivelähtöjä, hyökkäykset alkavat suuntautua kulmiin. Aletaan pelata varmaa vaikka kellossa olisi vielä 53min jäljellä. Ja vaikeudet alkavat; vastustaja päästetään peliin mukaan, paine pakistoon kasvaa joka johtaa oman alueen sekoiluihin, avauspelaamisen sakkaamiseen ja hyökkäysten puuroutumiseen. Usein tulee se takaiskumaali ja vastustaja alkaa viemään peliä. Tässä kohtaa ei enää päästä takaisin siihen omaan hyvään peliin mitä pelattiin ekalla kympillä vaan vaikeudet alkavat kasaantua, tulee paniikkia, huonoja ratkaisuja, viisikkopelaaminen hajoaa totaalisesti ja pusketaan yksin. Joskus yksilötaidolla saatetaan saada se maali tai pari vielä tehtyä tai maalivahdilla on jumalmoodi päällä mutta useimmiten vastapuoli tulee tasoihin/menee ohi ja homma on taputeltu. Lopussa ei juuri koskaan saada edes sitä orastavaa kiriä aikaiseksi. Tuntuu siltä että valmennuksen/joukkueen ainoa oljenkorsi voittaa otteluita on tuo alun "all-in" ja sen jälkeen tyyliin toivoa sormet ristissä parasta.
Olet oikeilla jäljillä. Mutta itseä ihmetyttää nämä Villen kommentit aina pelin jälkeen, että ei saatu ehjää kuuskymppistä. Alku hyvää ja sitten lässähti. Ja mitä näitä koottuja selityksiä on. Väitän, että jos jätkille antaa luvan pelata, niin ei se peli tuon näköiseksi mene. Ja varsinkin, jos/kun ollaan otettu dunkkuun juuri tuolla mainitsemallasi lukottamisella, niin pitäisikö kokeilla jotain muuta. Voi toki myös olla, että itseluottamus on alhaalla ja senkin takia tappion pelko hiipii puseroon, valmentajan puheista huolimatta.

Mutta kuten kirjoitin, niin olen kanssasi samoilla linjoilla, että tuo varmistelu on enemmän käsky kuin automaatio. Tai käskyjen kautta tullut automaatio.

Esimerkkinä pelistä, mitä haluaisin joukkueelta nähdä hyökkäyspäässä on eilisissä Kantnerin maaleissa. Ensimmäisessä oli toki onnikin mukana ja meidän paska oman maalinedustan puolustaminen edesauttoi maalin syntyä. Ja toisessa maalissa sitten kokeiltiin onnea haastamalla ja päästiinkin keskustaan ja saatiin vielä laadukas laukaus aikaiseksi, josta voittomaali.

Meillä ei tuommoisia juuri pelissä näe. Vaikka olisi tilaa tai mahdollisuus, niin ennemmin odotellaan muut omat mukaan ja pelataan toiseen aaltoon. Tässä kohtaa onkin sitten jo vastustajan viisikko alhaalla ja toisen aallon ainoa vaihtoehto on pelata kiekko kulmaan omille ja möyrintä alkakoon.

Ja jos joku tästä sapluunasta poikkeaa, niin sitten katsomo tai siirto kutsuu. Teissala minusta tässä paras esimerkki. Halusi hyökkäysalueella haastaa vastustajaa senkin uhalla, että menetetään kiekko. Tuli ehkä jokunen vastahyökkäys omiin, mutta kaikki varmasti muistaa viime keväänäkin, kuinka monta jäähyä Teissala omalla haastamisellaan vastustajalle aiheutti. Ja Kaskimäki on nyt sitten seuraava kärsijä, tuli kyllä Tappara pelissä maalin aiheuttanut virhe, josta Levtchi sai riiston. Oli väärässä paikassa tehty haasto, mutta jos näistä aina filaan joutuu, niin ei niitä kukaan uskalla enää tehdä. Ja paljon parjattu N. Seppälä oli minusta tullessaan yksi meidän parhaista puolustajista. Uskalsi pelata jopa omissa ja pitää kiekkoa viimeiseen asti, ennenkuin antoi avaavan syötön, pelaten samalla jopa kaksi vastustajan karvaajaa ulos tilanteesta. Nyt kun kaveria kattoo loukkaantumisen ja rotaation jälkeen, niin ei voi puhua samasta pelaajasta. Samaa tiputtelua omiin ja lopulta rännin kautta kiekko ulos. Toki kaverin taidot ovat rajalliset, mutta oli hienoa katsoa kun pelattiin siellä oman repertuaarin ylärajoilla ja tätähän urheilun pitääkin olla. Saisi muut ottaa esimerkkiä, luulisi muutenkin, että jokaisen ammattiylpeys olisi sitä luokkaa, ettei lähtökohtaisesti heikompi kaveri voi olla sua parempi. Nyt odotellaan, että kaikki tapahtuu itsestään.
 

Bafforosso

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK parhaimmillaan
Olet oikeilla jäljillä. Mutta itseä ihmetyttää nämä Villen kommentit aina pelin jälkeen, että ei saatu ehjää kuuskymppistä. Alku hyvää ja sitten lässähti. Ja mitä näitä koottuja selityksiä on. Väitän, että jos jätkille antaa luvan pelata, niin ei se peli tuon näköiseksi mene. Ja varsinkin, jos/kun ollaan otettu dunkkuun juuri tuolla mainitsemallasi lukottamisella, niin pitäisikö kokeilla jotain muuta. Voi toki myös olla, että itseluottamus on alhaalla ja senkin takia tappion pelko hiipii puseroon, valmentajan puheista huolimatta.

Mutta kuten kirjoitin, niin olen kanssasi samoilla linjoilla, että tuo varmistelu on enemmän käsky kuin automaatio. Tai käskyjen kautta tullut automaatio.

Esimerkkinä pelistä, mitä haluaisin joukkueelta nähdä hyökkäyspäässä on eilisissä Kantnerin maaleissa. Ensimmäisessä oli toki onnikin mukana ja meidän paska oman maalinedustan puolustaminen edesauttoi maalin syntyä. Ja toisessa maalissa sitten kokeiltiin onnea haastamalla ja päästiinkin keskustaan ja saatiin vielä laadukas laukaus aikaiseksi, josta voittomaali.

Meillä ei tuommoisia juuri pelissä näe. Vaikka olisi tilaa tai mahdollisuus, niin ennemmin odotellaan muut omat mukaan ja pelataan toiseen aaltoon. Tässä kohtaa onkin sitten jo vastustajan viisikko alhaalla ja toisen aallon ainoa vaihtoehto on pelata kiekko kulmaan omille ja möyrintä alkakoon.

Ja jos joku tästä sapluunasta poikkeaa, niin sitten katsomo tai siirto kutsuu. Teissala minusta tässä paras esimerkki. Halusi hyökkäysalueella haastaa vastustajaa senkin uhalla, että menetetään kiekko. Tuli ehkä jokunen vastahyökkäys omiin, mutta kaikki varmasti muistaa viime keväänäkin, kuinka monta jäähyä Teissala omalla haastamisellaan vastustajalle aiheutti. Ja Kaskimäki on nyt sitten seuraava kärsijä, tuli kyllä Tappara pelissä maalin aiheuttanut virhe, josta Levtchi sai riiston. Oli väärässä paikassa tehty haasto, mutta jos näistä aina filaan joutuu, niin ei niitä kukaan uskalla enää tehdä. Ja paljon parjattu N. Seppälä oli minusta tullessaan yksi meidän parhaista puolustajista. Uskalsi pelata jopa omissa ja pitää kiekkoa viimeiseen asti, ennenkuin antoi avaavan syötön, pelaten samalla jopa kaksi vastustajan karvaajaa ulos tilanteesta. Nyt kun kaveria kattoo loukkaantumisen ja rotaation jälkeen, niin ei voi puhua samasta pelaajasta. Samaa tiputtelua omiin ja lopulta rännin kautta kiekko ulos. Toki kaverin taidot ovat rajalliset, mutta oli hienoa katsoa kun pelattiin siellä oman repertuaarin ylärajoilla ja tätähän urheilun pitääkin olla. Saisi muut ottaa esimerkkiä, luulisi muutenkin, että jokaisen ammattiylpeys olisi sitä luokkaa, ettei lähtökohtaisesti heikompi kaveri voi olla sua parempi. Nyt odotellaan, että kaikki tapahtuu itsestään.
Aivan upea analyysi, kiitos!
 

Synyster

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
IFK:ssa halutaan, että hyökkäysuhka on vastustajalle kovempi. Samaan aikaan hyökkäämisessä ei uskalleta nostaa riskitasoja ollenkaan, vaan pelätään menetyksiä ja nopeita kääntöjä. Yhtälö on siis aivan mahdoton jos sitä yritetään tuolla sapluunalla toteuttaa.

Eilen ehdin jo hieman alussa innostumaan kun karvausta oli nostettu ja hyökkäysalueella pyrittiin myös murtautumaan. Yksi erätauko siihen vain sitten tarvittiin ja palattiin vanhaan tuttuun höpöhöpö-arkailuun.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Tossa kun välillä muidenkin pelejä toki silmäillyt talven aikana, jos vaan ehtinyt ja lätkävitutukselta kiinnostanut, niin olen huomannut varsinkin top8 joukkueiden saavan usein vahvaa tukea pakistolta siinä kun peliä käännetään. Olen tässä jaksanut valittaa nykypuolustuksen heikkoudesta, mutta kun alakerran vaan täytyy olla kyvykäs nopeisiinkin ratkaisuihin jos kiekkoon pääsevät kun ei vastustajan träppi valmis.

Mitä enemmän sellaisia hyökkäyksiä tulee, niin ihan ilman lätkä valmentaja- kokemusta tai pätemistä väitän, että meidänkin tulokset voisi parantua selvästi. Meillä se menee liian usein pakki-pakki-palautus ja taas hitaaseen hyökkäykseen. Kas kun ei veskarilla käytetä futistyyliin. Niin se vähän hiertää pelissä edelleen. Mites meidän heikohko pakisto kykenee sitten riittävästi ns. edistämään peliä keväällä kun vaade kasvaa entisestään.

Kyllä IFK vyöryttämään pystyy kun flow tai riittävä vitutusenergia päällä, mut että kun se loppuu ja alkaa muu vaihe pelissä, niin sitten tarvittais näitä asioita.
 
Viimeksi muokattu:

Jan_Peter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK,Chicago blackhawks
Nythän on sellainen tilanne, että näistä peleistä on saatava kunnon onnistumiset. Seuraavalla viikolla vastassa Ipa-Jukurit-Tappara. Aika vaikea lähteä noihin peleihin jos heikot suoritukset alla.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös