Oli pakko tulla avautumaan. Sen verran rajut vitutuskäyrät nousi tämäniltaisen pelin jäljiltä. Toki ollut tässä nousussa jo pidemmän aikaa. Tänään tuli vaan mitta täyteen.
En ymmärrä mikä tähän joukkueeseen on taas kerran mennyt. Onko pelaajat kahlittu jonkun olemattoman pelitavan ympärille, vai mistä tämä vaivalloisuus johtuu. Muut kehittää peliä, me ei. Savu nousee taas korvista kun tätä touhua kattoo.
Muutama havainto edellisestä 10 matsista.
1. Keskialueen ylitykset ihan täyttä kuraa. Kestää niin kauan, että vastustaja ehtii päätykiekkoon ensin. Ja ollaan heti myöhässä. Alkukaudesta oltiin näissä itse ensin. Toki pitäisi olla joku muukin systeemi kuin dumpata kiekko päätyyn. Tuo on melko helppo alkaa lukemaan pois mitä pitemmälle kausi etenee.
2. Jos niin onnellisesti käy, että päästään hyökkäysalueella kiekkoon käsiksi. Niin alkaa se helvetin ränniin viskely ja yritetään saada sillä lisää tilaa ja aikaa. Toimi alkukaudesta hyvin ja saatiin pitkiä hyökkäysalueen ralleja ja sitäkautta maaleja ja jäähyjä vastustajalle. Tämäkin ihan helvetin helppo alkaa lukemaan pois, mitä pidemmälle kausi menee.
3. Haastamiset loistaa poissaolollaan. Onko tämä kielletty, ettei vaan käänny omiin vastahyökkäys? Peli on kuitenkin kaksinkamppailuita ympäri kenttää ja näihin joutuu myös yhtä usein kiekollisena kuin kiekottomana. Nyt siirrellään mukavuusalueella (laitojen tuntumassa) lötöä kaverilta toiselle ja jossain kohtaa, jos ei muuta keksitä, niin heitetään ”toivotaantoivotaan”-kiekko maalille tai sitten menetetään vastustajan tuplatessa. Sitten ruvetaan valmennuksen puolelta selittelemään kun tukitoimet puuttuu, niin ei saada tulosta. Vittuako niistä tukitoimista, jos ei olla muutoin valmiita maksamaan hintaa. Meillä on yksilötaitoa, millä haastaa vastustajaa ja tätä kautta saada vastustaja edes rikkomaan, jos ei maalipaikkaan päästä. Fakta on kuitenkin se, että maalipaikkoja tulee vain kaksinkamppailut voittamalla. Nyt ei edes yritetä. Tai jos yritetään, niin siellä ns. turvallisessa sektorissa, ettei vaan tule yv-hyökkäyksiä omiin. Mieluusti niin, että on neljä omaa alla ja sitten pitäisikin voittaa viisi vastustajaa. Ei tule toimimaan.
4. YV-lähdöt on mielikuvituksetonta pakottamista. Miksi helvetissä pitää aina tiputtaa alas? Ymmärrän kyllä, että tällä tavalla saadaan vastustajan karvaus alemmas. Ja näinollen on helpompi päästä vauhdilla sisään. Mutta ei voi hyväntähden olla ainoa ratkaisu. Kuitenkin tätä mallia harjoittaa jokainen liigajoukkue tällä hetkellä ja osa tulee kahdella melko ylös. Niin tee se mitä peli pyytää. Jos kaksi tulee ylös kiinni, niin nopealla laskutoimituksella ollaan yhdellä siirrolla 3-2 tilanteessa nostamassa hyökkäystä ja päästään alueelle tai saadaan jopa suoran hyökkäyksen mahdollisuus. Mutta kun on taululla sovittu, että tiputetaan, niin sitten tiputetaan. Spontaanius puuttuu tästäkin.
Mietitään vaikka eilistä Lukko peliä, vastustaja uskalsi haastaa hyökkäysalueella. Saivat sen kautta maalipaikkoja tai paineen meidän päätyyn. Haastettiinko me Lukon, paperilla paljon meidän pakistoa heikompaa puolustusta. No ei todellakaan. Laitojen vieressä ja kulmissa pyörimistä. Saatiin hyökkäysalueen aikaa enemmän kuin vastustaja. Vaarallisia tilanteita ei. Sitten pari räkäistä pomppua ja tasurilla piste. Jatkoajalla ei sitten ollutkaan enää kuin yksi joukkue jäällä.
Alivoima sentäs toimii, niin on jotain positiivista. Mutta sen varaan ei voi kamalasti rakentaa.
Edellisestä kymmenestä matsista annettu ihan liikaa pinnoja vastustajalle. Missä karkasi sitten lopullisesti se runkosarjan kärkikamppailu ja kohta karkaa myös kotietu sekä kuuden sakki.
Nyt jätkiltä kahleet pois ja antaa luvan toteuttaa itseään. Itselle on ihan sama vaikka tulee dunkkuun, jos joukkue laittaa kaiken likoon ja häviää selkeästi paremmalleen. Mutta nyt hävitään lähtökohtaisesti meitä, jopa paljon, heikommille vastustajille. Vastustaja on ollut edellisissä peleissä heikko, varsinkin tänään Turussa, ja tässä on tulos. Hävettää ihan omien puolesta.