Uskotteko kotona, kun sanon, etten ole pätkääkään huolissani? Peli ei missään nimessä ole valmista, mutta ei sen tarvitsekaan vielä olla. Eikä oikeastaan pidäkään olla.
Mun mielestäni meillä ei ole edes mitään erityisiä pelitavallisia ongelmia. Joukkueen ylivoimaisesti suurin ongelma on tason vaihtelu henkilökohtaisella tasolla. Ihmeellisiä ratkaisuja tulee joka pelissä useita eivätkä ne suinkaan ole aina samanlaisia, vaan milloin mitäkin. Väitän rohkeasti, että 90% näistä tilanteista johtuu siitä, että ei olla henkisesti ihan läsnä. Jos kyse olisi suurista pelitavallisista ongelmista, peli olisi kokonaisuutena aivan eri näköistä, mutta nythän on niin, että ihan jokainen ketju pelaa välillä todella hyvin ja välillä huonosti. Itse asiassa ongelma on suurempi kahdella ekalla ketjulla kuin kolmosella ja nelosella. Mistähän sekin mahtaisi johtua? Veikkaan jälleen kerran rohkeasti, että alemmat ketjut pelaavat paljon nöyremmin ja simppelimmin. Mitään veret seisauttavia yksilösuorituksia ei juurikaan edes haeta (pl. ehkä Rask), vaan nämä ketjut keskittyvät pelaamaan hyvinkin yksinkertaisesti. Mikään pelitapa ei toimi, jos pelaajat tekevät perusasiat heikosti eikä esim. syötöt napsu lapaan, vaan menee järjestäen pitkäksi tai jos kentällä odotellaan seisovin jaloin, että ne syötöt vain napsuu lapaan ja vastustaja antaa ystävällisesti niin tapahtua.
Mä olen tuonut samoja asioita esiin kuin Lehterä toi eilisen pelin jälkeen. Lainaukset Hesarista (6.1.2024):
HIFK kaatoi Jukurit jatkoajalla maalein 4–3.
www.hs.fi
Jotenkin tulee sellainen fiilis, että meidän kärkipelaajat eivät ole olleet riittävän nöyriä riittävän usein. Tuijotetaan liikaa omaa nimilistaa, vastassa olevaa jengiä ja heidän nimilistaansa ja unohdetaan, että pelaaminen kentällä on hyvin paljon 1 vs. 1-tilanteita, missä jokaisen pelaajan on hoidettava se oma kaksinkamppailunsa kunnialla. Ja kun HIFK on ihan jokaisen vastustajan viikon kärkiottelu, vastustaja ei ikinä tule meitä vastaan puolivaloilla vain
pellailemaan. Liigassa ei ole enää vuosiin ollut sellaista tilannetta, että paikalle saapuminen riittää. Osaan peleistä HIFK saapuu paikalle ikään kuin
dominoimaan, kun on niin saatanan kova nimilista ja sitten, kun vastustaja on sitkeä kuin tilliliha eikä anna senttiäkään periksi eikä se dominoiminen onnistu, ollaan huuli pyöreänä. Sitten ollaankin ihmeissään, kun itseluottamus on alhaalla, kun ei ole tehtykään maaleja niistä maailmanluokan pyörityksistä. Tätä samanlaista dominnoinin odotusta on havaittavissa osalla faneistakin.
Valmennus voi tietysti yrittää herätellä joukkuetta eri tavoilla ja uskon, että niin on tehtykin. Ei ole esim. kovin vaikea näyttää pelaajille koosteita, että katsokaas, kun tässä on nyt 10 lyhyttä videopätkää väärin/huonosti pelatuista tilanteista. Voihan valmennus toki pelaajille raivoisasti huutaakin, mutta en usko sen olevan oikeanlaista ja toimivaa herättelyä. Itse en ainakaan arvostaisi yhtään, että mun esimies alkaisi mulle huutaa yhtään mistään asiasta, vaikka olisin kuinka isosti mokannut.
Meillä on niin kokenut jengi, että kun tosipelit alkaa, fokus tulee kyllä olemaan oikeissa asioissa. Uskon tähän ihan 100%. Silloin ei oteta turhia riskejä. Tai sanotaan näin, että valtaosa pelaajista tuskin tulee niin tekemään. Yleensä aina löytyy silti joku rohkea, joka kuitenkin vähän kokeilee ja se on sitten vähän tsägästäkin kiinni, onko sillä jälkiseurauksia vai ei. Henkilökohtaisten virheiden ja aivopierujen loppumista kokonaan ainakaan mä pysty lupaamaan, mutta sen uskallan luvata, että niiden määrä kyllä tulee vähenemään nykyisestä.
Valmennuksesta en myöskään ole huolissani. Mä koen itse, että Peltosen filosofiaan kuuluu hyvin vahvasti se, että pelaajat itse ymmärtävät, mitä ja miten asioita pitää kentällä tehdä kulloisessakin tilanteessa. Valitettavasti vaikuttaa vahvasti siltä, että meillä on suhteellisen paljon pelaajia, jotka eivät ratkaisevilla hetkillä kykene toimimaan aina siten kuin olisi järkevintä ja kuten kuuluisi toimia. Mutta kantapään kautta oppiminen on yleensä aina aika tehokas tapa muuttaa toimintaa. Se on sitten eri asia, miten pitkään se muisti pelaa. Mutta voisin kuvitella, että seuraavat 1-5 peliä esim. Juha Jääskäkin taas muistaa, miten pelataan silloin, kun kiekko on itsellä ja edessä siintää tyhjä maali. Tai ainakin muistaa, miten EI tule pelata. Eilisen perusteella joukkue kykenee kyllä muutoksiin lyhyelläkin varoitusajalla, kuten nähtiin ekan erän jälkeen. Uskon, että siinä auttoi kyllä myös se, että kyseessä oli viikon pääottelu ja ainoa kotipeli ja vastassa jengi, joka oli voittanut Ilveksen edellisenä iltana.
Toki, hyvin olennaista valmennuksenkin työn kannalta myös keväällä on joukkueen terveystilanne. Ja se, nouseeko joukkueesta sellaisia ratkaisijoita, joiden rooli oli ennakkoon laskettu pienemmäksi kuin joidenkin muiden. Missäänhän ei ole sanottu, että juuri joukkueen kärkiheppojen pitäisi ratkaista pelejä, vaan saa niitä maaleja ja maalin estämisiä tehdä ihan kuka tahansa. Se nyt vain on yleensä todennäköisempää, että nimekkäimmät pelaajat niitä pelejä myös ratkoo ja siksi ei ole mitenkään väärin odottaa, että parhaat pelaajat pelaavat parhaat pelinsä keväällä. Siitähän niille maksetaan. Joku marraskuun HPK-peli voi mennä ohipeliksi, mutta yhtä ainutta ohipeliä ei keväällä saa tulla. Ja koska en ole nähnyt yhtään ohipeliä "päävastustajia" vastaan, uskon rohkeasti, että fokus tulee olemaan keväällä täysin oikeissa asioissa.
Mä en toistaiseksi ole nähnyt mitään sellaista, miksi mun pitäisi olla
huolissani yhtään mistään. Toki olen valmistautunut siihenkin, että kaikki ei mene kuin Strömsössä ja erityisiä huolenaiheita tulee vielä nousemaan. Mutta siihen asti olen levollisin mielin. Peli on välillä suoraan sanottuna unettavaa paskaa, mutta aika harvat pelit nousevat runkosarjassa miksikään klassikoiksi muutenkaan, joten pystyn elämään sen kanssa niin kauan, kun unelma mestaruudesta elää.
Edit: Lisätty kesken jäänyt viimeinen lause.