Tämä. Suurin ero esim. Jukureiden vaihtopenkkiin on energiatasossa. Toiset (HIFK) istuu kuin muistotilaisuudessa ja toiset niin kuin ala-asteen pojat juuri ennen luokkakuvaa, kun opettaja on sanonut, että olkaa paikoillanne. Kaikki HIFK:n valmentajat ovat rauhallisia ja se voi olla liikaa.
Nyt näyttää siltä, että HIFK:ssa pelätään virheitä, eikä kukaan uskalla yrittää mitään luovaa. Ja siksi mitään ei synnykään, koska vastustaja tietää jo etukäteen, mitä tuleman pitää. Mistä tämä johtuu? Koska kaikesta huolimatta, en usko Peltosen kenellekään sanoneen, että virheitä ei saa tehdä. Se, että junnut ovat joutuneet virheistä penkin päähän ei välttämättä ole myöskään ihan niin mustavalkoinen asia kuin mitä täällä on kirjoitettu. Eilenkin Halttunen sanoi postgamessa, että hän vain yrittää pelata vahvuuksillaan ja sehän oli ihan kuin suoraan valmentajan suusta kopioitua puhetta. Ja eilenhän hän pelasikin niillä omilla vahvuuksillaan. Sen pelaajan pitää itse myös kyetä pelaamaan niillä vahvuuksillaan ja loukkaantumisista ja nuoresta iästä huolimatta Halttusella on nyt siinä vain kestänyt. Plus, että kauheasti hävittävää hänellä ei ole, kun ympärillä kukaan ei suorita oikein mitään.
Miksi pelaajat eivät uskalla? Ja nimenomaan kokeneet pelaajat! Onko fokus oikeissa asioissa? Jokainen pelaaja tietysti valmistautuu peliin ja käyttäytyy vaihtopenkillä, kuten hänelle ominaista on. Ei siellä ole pakko riekkua. Keskittyminen näkyy monilla hiljaisuutena ja muiden pitää toki sitä kunnioittaa. Tuska on suuri ja varmaan yritetään nyt vain keskittyä seuraavaan vaihtoon, ja senkin ymmärrän, mutta joku tiikerinsilmä tosta nyt puuttuu, koska se penkillä möllöttäminen jatkuu myös kentällä. Musta olisi siistiä, jos pelaaminen näyttäisi olevan edes jossain vaiheessa peliä kivaa, tuloksesta riippumatta. Mutta, onhan se niinkin, että jos hymyilet, kun oma jengi pelaa paskasti, olet kusipäinen ja ylimielinen virnuilija. Juho Keränenhän sai tästä oikein erityisshittiä niskaansa, kun erehtyi vielä oikein vastustajan kanssa naureskelemaan. Mutta ehkä toi jengi tarvitsisi just nyt sellaista juhokerästä? Nyt kaikki näyttää siltä kuin niillä olisi munareissa kilo hiekkaa. Hampaat irvessä vedetään ja väkisin revitään se pakollinen tulos.
Sieltä puuttuu kokoonpanosta tällä hetkellä aika monta iloiseen ja positiiviseen kallellaan olevaa kaveria: Motin, Kotkansalo, Dyk, Palola ja varmaan sen Rantakarikin on enemmän ekstrovertti läppämies kuin introvertti tuppisuu, joka puhuu vain asiaa. Kyllä se näkyy. Fiilikset, ilmeet, eleet ja koko olemus tarttuu, kuten olen täälläkin jauhanut. Otetaan vaikka kapteenisto käsittelyyn: Tallberg, Melart ja Paajanen ovat kaikki rauhallisia ja aika vakavahenkisiä kavereita. Jääskä ja Koivistoinen taas ovat enemmän ulospäinsuuntautuneita läppämiehiä. Pakarinen on jossain siinä välillä, mutta sanoisin, että enemmän kuitenkin hänkin taipuisi TMP-jengiin, ainakin tällä kaudella. Onhan jengissä tietysti muitakin pelaajia, mutta tossa on hyvät esimerkit johtavien pelaajien "luonne-eroista". Tilanne on paperilla 3-2-1, mutta kentällä näyttää, että "kokeneempi kapteenisto" johtaisi 10-1. Eivät varsinaisesti hengi rentoutta, vaan sellaista vakavamielistä kurinalaisuutta. Mä itse tarvitsisin enemmän Jääskä-Koivistoisia kuin Tallberg-Melart-Paajasia, koska mä saan helposti ja nopeasti itseni kyllä skarpiksi ja vakavahenkiseksi tilanteen niin vaatiessa, mutta rennoksi ja iloiseksi saaminen vie enemmän aikaa, ellei ympärillä ole samanhenkistä porukkaa.