First thing first - onnittelut viikonlopun tuplavoitosta, parempi tuli ja otti sen mikä oli otettavissa.
Toiseksi kysymys; liigaa toki seuraan todella tarkasti, mutta isossa kuvassa seuraaminen jää tulosten + yksittäisten otteluiden varaan mitä tulee joukkueisiin Kärppien lisäksi. Mikä IFK:ssa on muuttunut eniten syksyn jälkeen? Vai oliko syksyllä peli ns lähellä klikkaamista, vaikka tulokset eivät sitä tukeneetkaan?
Joka tapauksessa, kunnonajoitus par excellence ja jos Oulussa ei keväällä juhlita, olen punaisissa sympatiapyjamissa kevään.
Joukkueessa sakkasi samaan aikaan aika monikin asia, eikä yhtä yksittäistä tekijää voi mun mielestäni osoitella.
Maalivahdeista puhutaan paljon, eikä kummankaan tekeminen ihan priimaa alkuun ollut.
Puolustuksessa ei taatusti isoon rooliin ajateltu Lyytinen päässyt tasolleen, mutta Melartin lentokeli paikkasi tuon mainiosti, ja puolustus oli syksyn synkimmän ajan ehkä vähiten murheelliselta näyttänyt osa-alue. Motinin pitkästä pannistakin selvittiin. Lyytisen vaihto Berglundiin nosti puolustuksen kärkikuusikoon riittäväksi, ja Kåsastulin saapuminen ja Rantakarin herääminen ovat nyt nostamassa sitä minun silmään Liigan neljän parhaan joukkoon. Taponen nousi varovaisen alun jälkeen maalivahtien eliittiin. Takapää olikin hyvässä iskussa.
Maalinteko tukehtui heti kauden alkaessa siihen, että Nättinen oli loukkaantuneena. Koivistoisen, Pakarisen ja Palolan suorittaminen ei riittänyt korvaamaan Nättisen poissaoloa. Nättisen paluu tuloskuntoisena tekikin joukkueen maalinteosta jo helpompaa. Palolan vaihto Vesalaiseen alkoi avata maalinteon solmuja. ja saatiin aikaiseksi poikkeuksellisen pitkä pisteputki, johon Pakarinen ja Koivistoinenkin heräsivät maaleineen mukaan. Nyt 15 maalin rajapyykin ylittäneitä miehiä on täällä neljä, Euroopan mestarilla kolme, ja oikein roolitetulla, peliä tekevillä senttereillä kuorrutetulla, huippuvalmennetulla, maalivahdeilla mässäilevällä ja ylivertaisella budjetilla operoivalla kilpailijalla niitä on yksi (1). Hyökkäys tzek.
Jatkoa ajatellen maalilla ei ole mitään hätää niin kauan kun Taponen on vahtivuorossa. Eli seisomme yhden maalivahdin varassa, kuten Lukkokin. Puolustuksessa Melartin elpyminen sarjan aloituksen tasolle nostaisi sen kokonaisuutena jo lähelle kolmen kärkeä. Alkuun seiskapakiksi arvioimani Kåsastul on pikkuhiljaa todistanut kelpoisuutensa kärkipareihin. Ei mikään pistelinko, mutta hänen vahtivuorollaan ei vaan omissa kolise. Tuolla suorittamisella hakkaa mun arvostuksissa keket mennen tullen. Loistolisä takalinjoille!
Hyökkäyksessä ollaan taas ilman kolmatta kertaa loukkaantunutta Nättistä. Nyt se ei ole samanlainen katastrofi kuin syksyllä, mutta iso pala maalintekovoimaa on telakalla. Playoff-peleissä tahtoo peli mennä niin tarkaksi, että maaleja tekee yleensä vain se kaikkein kovin sakki, ja siksi Nättisen poissaolo harmittaa hemmetisti.
Entä mitäpä sanoa valmennuksesta, joka piti kuuppansa kasassa pitkän syksyisen korpivaelluksen ajan, ja peluuttaa nyt väärillä maalivahdeilla - ilman pelintekijöitä ja kiekollisia pakkeja operoivaa rosteria tasatahtiin Liigan terävimmän kärjen kanssa. Tai no, jos huomioi takamatkan jolta lähdettiin, niin paremmin. Liigassa parhaimpana valmentajana pidän tällä hetkellä pelsujen Hölöä, joka on materiaalin huomioiden peluuttanut aivan hemmetin hienoa tulosta tekevää lätkää. Mutta jos haetaan kaikkein pahimmassa umpisolmussa olleen joukkueen elvyttäjiä, niin ne mestarit löytyy Nordikselta. Valmennuksellle isot aploodit täältä!
Salmelaisen palkitsisin vuoden urheiluteosta. Karvisen treidaaminen oikein roolitettuun, peliä tekevillä senttereillä kuorrutettuun, huippuvalmennettuun, maalivahdeilla mässäilevään ja ylivertaisella budjetilla operoivaan kilpailijaan Olympiasankarin ketjukaveriksi on aika helvetin kova temppu. En usko millään, eteikö pohjoinen olisi tullut toimeen ilman Oton suorittamista, mutta se joka sai heidät puutokseen uskomaan, on kyllä taikaviittansa ansainnut.
Summarum: lite bättre. Siihen mä kiteyttäisin suurimman yksittäisen tekijän suunnanmuutoksessa. Isoihin rooleihin kaavaillut Lyytinen ja Palola jatkavat uusissa ympyröissä pelaten hyvällä tasolla, ja heidän muualla hieman sivuraiteelle joutuneet korvaajansa ovat onnistuneet täällä erinomaisesti. Joukkue on selättänyt ongelmansa, ja pelannut vain voitosta yhtä kauneuspilkkua lukuunottamatta tämän vuoden. Vielä vähän lite bättre, ja uskoisin heidän pystyvän vastaamaan tulevissa peleissä mihin haasteeseen tahansa. Go IFK!