Jos ihan realistisesti ajatellaan, kolme pistettä tänään (tai ylipäätään aina) Tapparaa vastaan Tampereella olisi ollut jättipotti ja iloinen yllätys. Eli, tätä taustaa vasten ei ehkä kannata vielä repiä pelihousujaan.
Kentällähän HIFK oli pääsääntöisesti vastaantulija, mutta sanoisin osan menevän ihan sen piikkiin, että HIFK pelasi eilen ja Tappara ei. Useinhan edellisen päivän peli näkyy niin, että alussa on enemmän tuntumaa kuin vastustajalla ja lopussa edellisen päivän levännyt joukkue menee ohi. Mutta esim. Tapparaa vastaan pelatessa on aina tiedossa kovaa vääntöä, siis kirjaimellisesti, jolloin alussa ei voi laittaa kaikkea peliin, koska sitä energiaa pitää säästää painiin jokaisesta kiekosta. Tapparan träppi on niin vittumaista ja rutinoitunutta, että sen kanssa pitää jokaisen olla hereillä. Tänään HIFK ei ollut parhaimmillaan, mutta kuten todettua, Tapparaa vastaan harvoin silloin pärjää, Tappara tuli todella kovaa alussa ja vaikka HIFK:n peli näyttikin kamalalta, Tappara ei kuitenkaan saanut tehtyä hienosta pyörityksestä huolimatta maalia. Ja se on kuitenkin tärkeintä. Jotenkin irvokasta, että se ensimmäinen maali sitten meni Melartin luistimesta.
HIFK nousi 0-2 tappioasemasta tasoihin, mutta se oma etsikkoaika katkesi sitten vähemmän yllättäen omiin jäähyihin. Tuomarityöskentely ei ollut ihan sillä tasolla kuin olisi pitänyt, koska HIFK sai kesyjä jäähyjä ja Tappara taas pääsi kuin koira veräjästä muutamankin kerran. Vaikka jäähyt eivät suoraan peliä ratkaisseetkaan, kyllä niillä vaikutusta oli pelin rytmittämiseen. Tapparaa vastaan kaiken pitää toimia optimaalisesti ja tänään se ei onnistunut.
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!