Kovin on negatiivista täällä. Minä henkilökohtaisesti viihdyin hallilla paremmin kuin kertaakaan aiemmin tällä kaudella, sillä nyt pelissä oli tunnetta ja välillä järki jäi sen tunteen alle. Katselen sata kertaa mieluummin repivää, raastavaa, taklaavaa ja tsemppaavaa IFK:ta kuin Ramin aikaista virkamiespaskaa, jossa taklaaminen oli ilmeisesti kielletty eikä kukaan saanut yrittää näyttäviä ratkaisuja. Ja tämä siis täysin pro-Rami -miehen suusta. Tämä kausi todennäköisesti päättyy puolivälieriin, sillä jo tuolla Talviklassikko-tason tsempillä ja Puustisen, Elkinsin, Pakarisen, Husson, (Peltosen) ja (Söderholmin) tasoisilla yksilöillä klaarataan säälit. Puolivälierissä tulee Tappara tai Kärpät vastaan, ja silloin ei enää pelkkä taistelu riitä. Joka tapauksessa kaadutaan saappaat jalassa.
Tänään IFK esitti enemmän taklauksia ja ylipäänsä fyysistä peliä kuin missään vaiheessa koko kauden aikana. Pakarisen niitti ensimmäisessä erässä oli kauden komeimpia pommeja, joustokaukalo antoi periksi varmaan metrin ja yleisö taputti seisaallaan. Vastakkain oli kaksi paskaa joukkuetta, joista IFK oli vähemmän paska mutta heikon alun ja järkyttävän tuomarivirheen ansiosta käteen jäi tasan yksi piste. Pelisysteemiä on tässä vaiheessa jo myöhäistä rakentaa alusta, mutta kunhan jengi antaa jatkossakin kaikkensa kaukalossa, viihdyn katsomossa ja seison joukkueen takana viimeiseen asti. Tunne on se tärkein, se vietiin meiltä pitkäksi aikaa mutta nyt se vaikuttaa palanneen edes hetkellisesti. Tämän (ja viime) kauden sekoilujen jälkeen olen tyytyväinen, mikäli joukkue kaatuu saappaat jalassa ja kaikkensa antaneena. Ensi kaudelle lähdetään sitten aivan eri lähtökohdista ja menestys on taas ehdoton ykkösjuttu.
Kiitos IFK tästä illasta ja ennen kaikkea Talviklassikosta.