Suurin vitutuksen aihe itselleni on se, että miksi IFK:ssa ei osata koskaan lähteä näihin kevään tärkeisiin peleihin ilon ja rentouden kautta? Ihan mahtavaa katsella tuota HPK:n flow:ta. Toki siellä oli myös lähtötilanne vähän toinen, kun tavallaan aivan puskista pääsivät herkulliseen tilanteeseen, mutta ihan rehellisesti sanottina ei HIFK:llakaan näissä kevään peleissä ollut muuta, kuin voitettavaa. HIFK meinasi munata silloin 2011 mestaruudenkin narrit sarjassa siihen, että aivan liikaa puristamalla yritettiin niitä pelejä voittaa. Eikä nyt puhuta yhdestä tai kahdesta kaudesta. HIFK:n perinteisiin on kuulunut se, että pudotuspeleissä tehdään joku puristamisen maailmanennätys ja sitä kautta se menestys niissäkin sitten aina vaatii sen, että se flow-tila saadaan jotenkin onnistumisten kautta käynnistettyä.