Oli kyllä Hirvosen kenttä paras hyökkäys ketju tänään, mitähän peliä olet katsonut?
Sai kentistä parhaiten painetta vastustajan päähän, maalipaikat vaan uupuu niin kuin muillakin kentillä. Neloskentältä hyvä peli mielestäni.
Kokonaisuutena IFK oli hyvin pelissä mielestäni mukana mutta tuo maalipaikkojen puute ahdistaa. Tänään ratkaisi oikeastaa Tepon ja Eklundin virheet omassa päässä.
Kyllähän Somervuori ja Luttinen kokoonpanoon kuuluu, siitä olen samaa mieltä. Mutta mun mielestä ykkösketjun pitää olla trio, joka luo vastustajasta riippumatta 3-5 laadukasta maalipaikkaa per ottelu. Kylmänä päivänä ei mene yhtään, kuumana sitten hakataan taululle rumat lukemat. (JYPin Perrinin ketju on loistava esimerkki tästä: loi eilen puolen tusinaa todella laadukkaita paikkoja, muttei onnistunut. Pitkässä juoksussa tulee tekemään pisteitä, siitä ei ole epäilystä). Ja nimenomaan sen toimivan ykkösen etsimiseen itse käyttäisin kaikki resurssit. Luttista ja Somervuorta yhdistää yksi asia: kumpikaan ei pitkässä juoksussa pysty tekemään peliä itselleen tai muille. Ja jos joutuvat ottamaan liian isoa roolia pelintekemisestä, käy Kibet. Maalintekijät elävät itsekkyydestä, eikä heiltä voi vaatia b-pisteen kaarella syöttöpaikan etsimistä. Ja nyt molemmat pelaavat ykkösketjussa, kun noin ylipäätänsä omassa ajatusmaailmassani ovat toisiaan poissulkevia pelaajia siinä määrin, että mun valmennuksessa pelaisivat samassa ketjussa vain, jos keskellä olisi sentteri, joka pystyy hyödyntämään molemmat pelaajat: eli hallita kiekkoa ja syöttää joko Somervuorelle laukaisupaikkaan tai käyttää Luttisen maalinedustaitoja. Tiivistettynä, omasta mielestä tuo lause "sai painetta, muttei maalipaikkoja" on täydellinen tiivistys loistavasta kolmosketjusta, muttei ykkösestä. Eikä kyse ole vain yhden ottelun otannasta.
Vähän asiasta sivuun, mun mielestä on huvittavaa kuunnella taas keväällä ylös nostettavaa aihetta "nelosketjuilla voitetaan mestaruuksia". Paskapuhetta, kahdella kärkikentällä voitetaan mestaruuksia. Esim. HIFK:n mestaruuskaudella trio rosvot olivat kiistatta tärkeä osa jengiä, mutta kyllä mä silloinkin näen, että mestaruuden ratkaisivat Söderholm, Haataja, Granlund, Peltonen ja kumppanit. Juuri niillä vaikeimmilla hetkillä (=Jokerisarja) nousivat esiin nämä voittavat pelaajat.