Mainos

HIFK:n peliesitykset kaudella 2011-2012

  • 746 865
  • 2 462
Suosikkijoukkue
IFK, respektit suomalainen Jokerit
- koska se on mun IFK.

Nyt ollaan kyllä tädin kanssa täysin samalla aaltopituudella. Ja museotavaraa minäkin.

Kojon kausilla IFK opetettiin kurinalaiseksi. Ja tämä ei käynyt todellakaan helposti, mutta siitä, että IFK:ssa näkyy muukin kuin "edarius" on paljolti KJ:n sinnikyyttä kiittämistä. PS:n pelitaktiikka on täysin toisenlainen, mutta siinä painottuu sopivasti myös kurinalaisuus. Tähän palettiin ei sopinut Hirso, mutta tästä paletista löysi paikkansa oma poikamme Simo, joka on mielestäni entisestään nostanut tasoaan, kenties johtuen häntä kohtaan esitetyistä kovemmista odotuksista?

Joka tapauksessa, kun tänään kotiuduin Lahdesta mielessäni oli ainoastaan yksi ajatus: Meillä on mahdollisuus (- ja varsin todellinen sellainen -) viedä nakkikattila toistamiseen. Paskaa syödään, mutta tästä(kin) porukasta on hitsautunut Joukkue. Ja tämä(kin) joukkue voi onnahdella 1. kierroksella, mutta, jos se sen esteen selvittää, tappiin asti mennään.
 

Stigu

Jäsen
Nyt ollaan kyllä tädin kanssa täysin samalla aaltopituudella. Ja museotavaraa minäkin.

Kojon kausilla IFK opetettiin kurinalaiseksi. Ja tämä ei käynyt todellakaan helposti, mutta siitä, että IFK:ssa näkyy muukin kuin "edarius" on paljolti KJ:n sinnikyyttä kiittämistä. PS:n pelitaktiikka on täysin toisenlainen, mutta siinä painottuu sopivasti myös kurinalaisuus..
Museotavaran kanssa samaa mieltä tästä. Södekin muuten mainitsi Urhon haastattelussa, että vapauksia hän ei Poliisilta saa liikaa, mutta vastuuta sitäkin enemmän. Sparta stailii.

Tämän illan matsin perusteella sanoisin, että Petun Soliferi on käynnistetty. Nyt näyttää vahvasti siltä, että Paskansyöjä nappaa Soliferillaan tämän kevään ensmmäisen uhrinsa tuossa Sipooonlahden Nesteen kohdalla, johon Hjalliksen huippusiisti Audi A4 kaikilla herkuilla ja Suomen kalleimmalla sisustuksella on pysäytetty (Syy:Kuski kyykkypaskalla etsien piilolinssejään ja syöden samalla ihmisen korvaa) .Tästä spartalainen jatkanee matkaansa Suomen Chicagoon, josta ralli jatkuu mitä luultavimmin Jyväskylään, mikä on mitä hienoin päätöskaupunki Solid Shit Rally 2012:lle.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Tässä on pakko olla jotain aivan helvetisti pielessä.

Minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut näin luottavainen ja suorastaan sairaan itsevarma olo tuon jengin puolesta kuin nyt.

Todella outoa. Den Endras jää meteoriitin alle ja loukkaa nivusensa? Mikke palaa kehiin ja tartuttaa koko joukkueeseen laosilaisen suutippurin? Koko jengi joutuu vatsahuuhteluun, koska lounaalla joku idiootti oli tarjonnut paskalautasen sijaan pastalautasen? Miken ja Jannen paluu saa joukkueen pelin niin sekaisin, että se tekee viisi maalia omiin?

Jokin tässä nyt mättää.
 

Pärde

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Colorado Avalanche
Pirun hyvältä näytti taas tänään meno kärkijoukkuetta vastaan. Puolustus näytti erittäin tiiviiltä paketilta ja karvauspelaaminen toimi hyvin. Joukkue myös palautti kiekkoa Pelicansin alueelle äärimmäisen tehokkaasti kolmannessa erässä. IFK:n kiekoton pelaaminen 5 vs. 5 -pelissä on huikeaa. Jengi on valmis pudotuspeleihin. Alivoimakin toivottavasti palautuu normaalille tasolle, kun Wirtanen saatiin takaisin kehiin.

Hyökkäys ei oikein ollut noilla ketjuilla tasapainossa, paitsi kakkonen, josta avautui yksi lisäkombinaatio peluutukseen. Joskin uskon Matikaisen silti kasaavan Wirtasen laidoille Peltosen ja Kuhdan, kun tosipelit alkavat. Tässä on IFK:n vastine Jokereiden kolmosketjusta, paranneltu sellainen.

Hyökkäyspeli saadaan varsinaiseen muotoonsa, kun Pesonen ja Granlund saadaan takaisin kehiin. Toivottavasti tämä on jo ensi viikolla, niin molemmat saisivat pari peliä alle ennen viimeistelytaukoa.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Pessi ja Mikke tuohon vielä Eki ja Piiparisen tilalle, niin IFK on valmis kevään koitoksiin. On kyllä hieno jengi kasassa!

Tää olis itse asiassa kokeilemisen arvoinen ketju: Huhtanen-MG-Pesonen. "Hupi" tekee tilaa ja MG namuttelee Pesosen kanssa vastustajat ja vastustajan maaliverkot solmuun.

Mutta ehkei sittenkään. Huhtahyvällä ja Retiisillä synkkasi niin hyvin, että muodostakoot jatkossakin tutkaparin. MaG tai Eero siihen rinnalle, niin ketjussa on sopiva sekoitus kovuutta ja taitoa. Pesonen ehdottomasti Miken rinnalle ja mieluiten näkisin toisessa laidassa Somervuoren, mutta Petu laittaa luultavasti broidit samaan ketjuun ja Pessin siihen rinnalle, jolloin oravapartio vaihtuu porotokaksi.

Niin tai näin, mutta toivoisin tämäniltaisen taisteluilmeen pysyvän molemmissa ensi viikon peleissä. Ei sitä runkosarjan viimeistä ottelua ole pakko aina hävitä! Kakkospaikka ei ole omissa käsissä, mutta taistelkaa siitä silti, ikään kuin se olisi.
 

Konalan Kettu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Museotavaran kanssa samaa mieltä tästä. Södekin muuten mainitsi Urhon haastattelussa, että vapauksia hän ei Poliisilta saa liikaa, mutta vastuuta sitäkin enemmän. Sparta stailii.

Vapauksia ei varmasti tule, mutta KJ:n pelitapaan verrattuna pakit saavat pelata paljon rohkeammin nopeissa hyökkäyksissä, mikä auttaa pistetehtailussa. KJ:n aikana pakit nousivat lähinnä viivasta kulmaan, kun kulmapeliä pyöritetään, nyt meillä on kaksykkösiä missä toinen pelaaja on pakki. Lisäksi on sitten Kousa vetämässä coast-to-coast nousuja, kun paikka on. Tämä on omaan silmään yksi suurin ero viimekauteen. Toinen vastaava ero on nopeiden lyhytsyöttö kuvioiden väheneminen.KJ aikana tuntui, että välillä syöteltiin "koska me pystytään"
 

HIFK Keiju

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Hui. Kyllä oli Pelsut kyydissä urholta käsin katsottuna muutamaa tokan erän heikkoa ketkeä huomioimatta :) 2.veskarikin on lämmitetty poffeihin. Hyvä peli Norjalta ja koko joukkueelta. Kreivin aikaan saatiin porukkaa back. Kyllä nyt kelpaa.. Ja Södekin osaksi historiaa. Kun nyt ei vaan sattuisi mitään!! Noi muutaman äijän minuutit hieman huolestuttaa, mutta pohjat täytyy olla kunnossa, kun ei näkynyt ainakaan tän päivän pelissä.. Tosin Pelsuilla eilen myös rankka peli eli samalta viivalta lähdettiin siinä mielessä.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Todella outoa. Den Endras jää meteoriitin alle ja loukkaa nivusensa?

Meteoriitin alle jääminen on epätodennäköistä, mutta Ruudun alle tulee jäämään useampaankin kertaan, jos Jokerit kohdataan. Tässä onkin yksi asia, mihin pitää etukäteen kiinnittää huomiota. Ruudun hämmennyksen ei saa antaa mennä liian pitkälle, muttei myöskään antaa häiritä omaa tekemistä. Jos tässä onnistutaan, Ruudun homma alkaa taas kääntyä omaa joukkuettaan vastaan. Erityisesti Melartin olisi syytä miettiä etukäteen, mikä on viisasta ja mikä ei. Viime aikoina on ollut vastustajan ärsyttäjien vietävissä.
 

Pärde

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Colorado Avalanche
Viime aikoina on ollut vastustajan ärsyttäjien vietävissä.

Luulen, että tästä syystä Melart on se, joka istuu kokoonpanon ulkopuolella miettimässä tekosiaan. Eikä sinne oikeastaan asiaa olekaan, mikäli tuo eilen pelannut kuusikko pysyy ehjänä. Toinen asia, mikä eilisestä jäi mieleen oli se, että edes Endrasin loukkaantuminen/poissaolo ei kaada tänä keväänä laivaa. En nyt siis tarkoita sitä, että joukkue voittaisi mestaruuden vaikka ilman maalivahtia vaan sitä, että tänä vuonna meillä on oikeasti kaksi laadukasta kassaria kehissä. Tämä on aika uskomatonta, kun IFK:sta puhutaan.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Olen museotavaraa, tiedän.

Olen samalla osastolla museossa. Ryminäpronssia pilkataan, mutta olenpa epämuodikas ja sanon, että otan mieluummin "viihdyttävän pronssin" kuin pikkutepsin tai pikkukärppien ottaman kullan. Kuten totesit, Nenä yritti 2 ekaa kautta tehdä pikkukärppiä, mutta mestaruus tuli kuitenkin kolmannen kauden röyhkeällä fyysisellä kiekolla. Juuri niinkuin pitääkin! Eräs viime kevään tähtihetkistä oli Järventien röyhkeä taklaus Rantaseen ja heti perään tullut maali. Se oli mun HIFK! Runkosarjassa Mara olisi saanut jäähyn, enkä olisi valittanut siitä. Kaikki jäähyt eivät ole turhia. Joskus tilanne vie ja vieköön! Mikäli joku rupeaa oikeasti möheltämään pinnoja liukuhihnalta vastustajalle jäähyillään, meillä on valmennus sitä varten, että tällainen saadaan pois. Viisas valmennus ei kuitenkaan pyri aikaansaamaan hampaatonta HIFK:ta.

Mun mielestäni täällä on joskus hieman ompeluseuramainen tunnelma; ei aito HIFK-fani voi inistä joka ainoasta jäähystä. Tähän jengiin kuuluu se, että laidat paukkuu ja taka-askeleita ei oteta. Jos me haluamme kentän laidalla, että pelaajilla on kova tahtotila ja tunnetta mukana, emme voi kovin uskottavasti samaan aikaan olettaa, että samat pelaajat ovat aivan viilipyttyjä ja analysoivat jokaisen tilanteen. Vihaan jäähyihin häviämistä itse tilanteessa, ei siinä mitään, mutta en suurentelisi ongelmaa. HIFK on hallitseva Suomen mestari ja kovassa playoffiskussa täksi kevääksi.

Loppupeleissä on kysymys tästä: Haluatko joukkueen ykköspakin olevan mallia "marekzidlicky", jonka jokakautinen jäähyily on nyt muisto vain vaiko "danielfernholm", joka pelaa huikean hyvin, mutta ilman arvaamattomuutta? Kyllä olen sen verran pimeä, että Zetan tyyli miellyttää enemmän ja uskallan sanoa sen ääneen. Ja kaikki kunnia Fernholmille, upea pakki! Kysymys on myös tästä: Kaikki tietävät, että kovista, puhtaistakin taklauksista voi tulla jäähy. Kun näet, että Liivikillä on paikka ajaa, toivotko silti, että ajaa? Jos toivot siinä tilanteessa ajelemista, et voi tulla jälkikäteen itkemään että turhaan ajoi, kun tuli jäähy. Ei ole uskottavaa. Mä haluan, että HIFK taklaa, eikä jäähyjen pelko saa olla syy taklausten loppumiseen. Ei tässä joukkueessa, kiitos! Nyt kuulen, kuinka Melart silloin ja silloin otti tyhmän kakkosen ja Liivik myös ja ja ja....hirvvveeen paljon ollut sellaisia varmaan. Mutta katson näitä sällejä suurella ymmärryksellä. Se, että toivoo kovaa tunnetilaa ja olettaa, että se on saavutettavissa täydellisellä hermojen hallinnalla, on samanlaista älyllistä epärehellisyyttä kuin valmentajien "itkemisestä" valittaminen. Tämä palsta perustuu itkuihin a.k.a tunnetiloihin ja eiköhän sallita se myös kaukalossa ja vastuussa oikeasti oleville? Pääasia, että joukkue pärjää omalla tavallaan ja kuten mestarijoukkueen faneina tiedämme, mestaruutta ei saa ilman mustelmia ja riskinottoa.

edit: Myös karel de groot on näköjään täällä National Museumissa, nice!
 
Viimeksi muokattu:

Sinner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin I.F.K (Rikollislauma) , NP#10 DEFC#16
Tämän illan matsin perusteella sanoisin, että Petun Soliferi on käynnistetty.

Ei, Petun Soliferi jäi Espooseen. Nyt alla ärjyy huippuunsa viritetty Harrikka. Toivotaan, että Petu uskaltaa vääntää hanikat kaakkoon ja päästää todella pedon irti. Kuka helvetti edes uskaltaisi pysäyttää motarilla yli 200km/h paahtavaa Chewbackaa? Erkka pienen "Stop" merkkinsä kanssa? Not likely.
 

Epätietoinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät. Sievin Sisu, Barcelona
Pakko tulla huutelemaan vieraisiin pöytiin hieman. Täytyy kyllä sanoa että HIFK:llä näyttää toimivan kaikki; maalivahtipeli, puolustus, hyökkäys jne.. Teillä on porukkaa saikulla vaikka kuinka perkeleesti, mutta silti tappelette joka ilta tosissaan voitosta. Näyttää hiukan siltä, että kävelette helposti toiseen peräkkäiseen mestaruuteen ilman kummempia ongelmia!

Sellainen lisähuomio vielä, että toivottavasti Kärpät nyt pysyy sääleissä, että ei kohdata teitä heti puolivälierissä (olettaen, teidän pysyvän 3.). Tähän kohtaan napakka hymiö.
 

Pärde

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Colorado Avalanche
Mun mielestäni täällä on joskus hieman ompeluseuramainen tunnelma; ei aito HIFK-fani voi inistä joka ainoasta jäähystä. Tähän jengiin kuuluu se, että laidat paukkuu ja taka-askeleita ei oteta. Jos me haluamme kentän laidalla, että pelaajilla on kova tahtotila ja tunnetta mukana, emme voi kovin uskottavasti samaan aikaan olettaa, että samat pelaajat ovat aivan viilipyttyjä ja analysoivat jokaisen tilanteen. Vihaan jäähyihin häviämistä itse tilanteessa, ei siinä mitään, mutta en suurentelisi ongelmaa. HIFK on hallitseva Suomen mestari ja kovassa playoffiskussa täksi kevääksi.

Mielestäni täällä loppujen lopuksi aika vähän esiintyy mainitsemaasi "joka ainoasta jäähystä" itkemistä. Enemmän täällä näkyy mielestäni turhista jäähyistä (=hitaan liikkeen tai epäfiksun pelaamisen aiheuttamista koukuista ja kampeista yms.) valittamista. Toki joskus estäminenkin voi olla fiksu jäähy, jos sillä vältetään varmahko maalipaikka, mutta useimmiten nämä kuitenkin tulevat kaksinkamppailun häviämisestä tai huonosta liikkeestä. Ja tämä ainakin itseäni korpeaa. Väkivaltaisuushan ei ole koskaan huono jäähyn syy IFK:n pelaajalle.. Ja itsekin mieluummin katson taklauspitoista, fyysistä lätkää, jossa joskus rapatessa roiskuu kuin kliinistä, ompeluseurakelpoista kiekkoa.

Tämän sanottuani, mielestäni pudotuspeleissä vaaditaan pelaajilta kaiken tunteen keskellä myös kokemusta ja viileyttä olla lähtemättä kaikkiin provosointeihin mukaan, koska silloin pelataan oikeasti isoista asioista. Taktiselle hiiltymiselle on kuitenkin myös tilausta pudotuspeleissä, jos halutaan lähettää viesti koskien seuraavaa peliä..

Tämä kaikki saattaa olla paljon vaadittu pelaajilta, mutta minkäs voit, kun tähän meidät on nyt totutettu ja kasvatettu menestysvuosina. Itse odotan joukkueelta(mme) pudotuspeleissä ennen kaikkea kovaa, mutta fiksua peliä ja sitä, että pelaajat pystyvät pelaamaan kiekottomana puolustuspeliä ottamatta estämisjäähyjä.
 

Seesam

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tämän sanottuani, mielestäni pudotuspeleissä vaaditaan pelaajilta kaiken tunteen keskellä myös kokemusta ja viileyttä olla lähtemättä kaikkiin provosointeihin mukaan, koska silloin pelataan oikeasti isoista asioista.

Tästä tulikin mieleeni Turo Järvisen esiintyminen HIFK:n paidassa pudotuspeleissä: HIFK on tappiolla HPK:ta vastaan (kausi 2009-2010, en muista mikä matsi) ja saa toimitettua kiekon HPK:n maalille siten, että Lassila joutuu sulkemaan kiekon. Maalinedustalla vihellyksen jälkeen HPK:n pelaaja lyö kaksi kertaa nyrkillä Turo Järvistä kasvoihin ja Turo ei tee elettäkään iskeäkseen takaisin koska hän tietää, että yhdestäkin hölmöilystä peli on menetetty. Tilanteesta ei tuomittu HPK-pelaajalle jäähyä, mutta kiekkoa ei myöskään viety keskialueelle eikä HIFK:n Turo Järviselle tuomittu jäähyä. Tuo ei nyt taida kovin monellekaan tarkoittaa enää mitään, mutta silloin, sen pelin tiimellyksessä, minulla kävi kylmät väreet ihan selkäpiissä asti ja arvostus meidän Turrea kohtaan nousi aivan selittämättömiin korkeuksiin.
 

Frankie

Jäsen
Suosikkijoukkue
평양시 IFK, Philadelphia Flyers, Arsenal FC
Tästä tulikin mieleeni Turo Järvisen esiintyminen HIFK:n paidassa pudotuspeleissä: HIFK on tappiolla HPK:ta vastaan (kausi 2009-2010, en muista mikä matsi) ja saa toimitettua kiekon HPK:n maalille siten, että Lassila joutuu sulkemaan kiekon. Maalinedustalla vihellyksen jälkeen HPK:n pelaaja lyö kaksi kertaa nyrkillä Turo Järvistä kasvoihin ja Turo ei tee elettäkään iskeäkseen takaisin koska hän tietää, että yhdestäkin hölmöilystä peli on menetetty. Tilanteesta ei tuomittu HPK-pelaajalle jäähyä, mutta kiekkoa ei myöskään viety keskialueelle eikä HIFK:n Turo Järviselle tuomittu jäähyä. Tuo ei nyt taida kovin monellekaan tarkoittaa enää mitään, mutta silloin, sen pelin tiimellyksessä, minulla kävi kylmät väreet ihan selkäpiissä asti ja arvostus meidän Turrea kohtaan nousi aivan selittämättömiin korkeuksiin.
Jep, muistan tämän tilanteen! Hiukan samanlainen tilanne oli viime kaudella Narreja vastaan Game 7ssa, kun aivan lopussa A-J Niemi rupesi huitomaan El Capitanoa, ja El Capitano piti vaan päänsä kylmänä, ja A-J lähti boksiin.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Kyllä, tämä on aikamoista tasapainoilua viileyden ja korkean tunnetilan välillä. Ilman muuta näin. Mutta on täällä IMHO hieman liikaa valitettu jäähyistä sellaisissa tilanteissa, joissa jäähyihin ei ole hävitty kuitenkaan. Malliesimerkkinä Saipa-matsi, jossa vastustaja antoi HIFK:lle selvästi enemmän ylivoimaa kuin HIFK Saipalle. Nollalla minuutilla ei tietenkään olisi otettu yhtään jäähyä ja vältetty alivoimat kokonaan. Mutta HIFK:n tasoisen ja tyyppisen joukkueen elinehtona on olla hyvä erikoistilanteissa: 1) Yv:n pitää olla raudanluja, sillä kaudesta toiseen HIFK on paljon aaveella kuitenkin. 2) Av:n pitää olla raudaluja. Yleensä näistä löytyy symbioosi, mutta vielä eiliseen asti kärsittiin sekä yyveen että aaveen miesvajauksesta.

Oikeastaan peräänkuulutan rehellisyyttä: Kun HIFK-pelaajalla on paikka ajaa, koko halli odottaa niittiä, niin myös 99% tänne kirjoittavista. Jos niitti on puhdas ja siitä tulee silti jäähy, valituksen pitäisi kohdistua tuomariin, eikä siihen pelaajaan, joka tekee niinkuin fanit ja valmennus häneltä haluavat. Salmen taklaus Pesoseen olisi ollut vuorenvarma jäähy, jos taklaus olisi tullut Kangelta / Melartilta / Liivikiltä. Hieno taklaus! Taklaukset kuuluvat lajiin ja HIFK:n pitää taklata. Jos liigassa rupeaa lentämään ulos puhtaista taklauksista, on aikamoista häntä koipien välissä -alistumista, jos ammattipelaajat ja -valmentajat tanssivat amatöörituomarien pillin mukaan. Sitä ei halua myöskään SM-liiga, jonka intresseissä on pelin pitäminen värikkäänä. Joten paras keino tässä on lisätä taklauksia, ei vähentää niitä. Ennenpitkää tuomarit sopeutuvat tai heidät pakkosopeutetaan. Tämä on suoraan Erkka Westerlundin suusta. HIFK ei voi eikä saa olla se ensimmäisenä väistelevä joukkue. Mara Järventie > Anssi Rantanen oli koko viime kevään mestaruus pienoiskoossa! Ei paljon haitannut, että kyseinen pommi olisi ollut runkosarjassa vuorenvarma jäähy, sillä pleijareita ennen tuomarit ja liiga pitävät palaverin, jossa tähdennetään, että linjan pitää olla runkosarjaa sallivampi. Näin joka kausi. Fiksu jengi mieluummin ottaa riskit runkosarjassa ja karsii kaikki ylilyönnit pleijareihin. Tuomarit syövät kädestä ja puhdas taklaaminen on sallittua. Paljon vaikeampaa on pelata niin, että luimistelee koko runkosarjan lopun ja rupeaa taklaamaan & ylilyömään vasta pleijareissa. Pleijarilataus tuo ne ylilyönnit turhan herkästi esiin. Joukkueen pitää päästää mieluummin paineita pois runkosarjan puolella.
 
Suosikkijoukkue
Chelsea FC
Oikeastaan peräänkuulutan rehellisyyttä: Kun HIFK-pelaajalla on paikka ajaa, koko halli odottaa niittiä, niin myös 99% tänne kirjoittavista. Jos niitti on puhdas ja siitä tulee silti jäähy, valituksen pitäisi kohdistua tuomariin, eikä siihen pelaajaan, joka tekee niinkuin fanit ja valmennus häneltä haluavat.

HIFK ei ole saanut jäähyjä taklauksista, ei turhia tai mitään muutakaan. Täällä on kritisoitu jäähyjä, joita mm. Melart otti Pelicansia vastaan ja sitä ennen. Tällaiset, omasta turhautumisesta ja provosoitumisesta tulevat jäähyt ovat joukkueelle haitallisia. Siitä on tullut valmennuksen puolelta kovaa palautetta pelaajille ja tietyt pelaajat ovat päässeet jopa keskustelemaan ihan yksinkin valmennuksen kanssa, kun viesti ei ole mennyt perille. Et voi kiistää sitä, etteikö HIFK olisi istunut tänä vuonna aivan liikaa boxissa? Ja tällä en tarkoita mitään aiheesta annettua palautetta vastustajalle, joista on tullut istumista.

Tällä hetkellä, joukkue pelaa kurinalaisesti, mutta kovaa edelleenkin. Tällaisella pelaamisella tehdään tulosta SM-liigassa ja siitä on todisteita viime kaudelta.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Kyllä, ilman muuta HIFK on istunut liikaa boksissa, sillä on liigan eniten jäähyjä. Mutta ei tästä koskaan saa tulla niin kliinistä, että pyritään olemaan liigan vähäjäähyisin joukkue. Turha yrittää selittää mulle järjellä tätä huonoksi ideaksi, nämä ovat mielipideasioita, eikä se niin vaarallista ole, että on erilaisia mielipiteitä. Mestaruudet -98 ja -11 ovat tulleet sopivan karhealla kiekolla ilman jäähytilaston häntäpään paikkaa ja se riittää mulle näytöksi siitä, että kaikesta ei tarvitse luopua kullanhimossa. Nyt, kun saatiin se pitkään kaivattu kulta, joka olisi ollut tervetullut vaikka kaukalopallotyyppisellä pelillä, on hyvä taas sanoa: En kaipaa neppailukultaa edelleenkään. Ja viime keväänäkään en joutunut tyytymään sellaiseen, which is nice!
 

Bismarck

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mestaruudet -98 ja -11 ovat tulleet sopivan karhealla kiekolla ilman jäähytilaston häntäpään paikkaa ja se riittää mulle näytöksi siitä, että kaikesta ei tarvitse luopua kullanhimossa.

Mun ajatusmaailmassa kursivoitu pätee eli haluan HIFK:n olevan fyysinen kaudesta toiseen. Tämä ei taas tarkoita, että siitä pitäisi oikeastaan missään tilanteessa luopua, jotta menestystä tulee. Neppailukulta ei ole vaihtoehto millekään - sitä valintaa ei tarvitse tehdä. Mulla mentaliteetti haluaa voittoa ja fyysistä peliä. Ilman sitä voitonnälkää ei fyysisyydellä tee mitään. Aiempi kommenttini ryminäpronssista aiheutti muutamia kommentteja. Ehkä ylläoleva vielä tarkentaa asiaa. Toisaalta mä luulen, että koko ryminäpronssi -termi ärsyttää mua juuri sen takia, että sen on kehittynyt täällä jatkoajassa meidän vähän enemmän asioista perillä olevien kannattajien keskuudessa ja sen synty sijoittuu Pentti Toivottoman I:n ja toivottavasti ainoan aikakaudelle. Tuo termi jotenkin kuvastaa epätoivoa, jossa kaikki tiesivät menestyksen olevan lähes mahdotonta, mutta HIFK-minuudesta silti piti tarttua kiinni epätoivoisina aikoina. Ajat ovat osoittaneet ettei voitto ja fyysisyys -linjalle tarvitse asettaa mitään neppailua vaihtoehdoksi, joten tällöin ryminäpronssi -termi jää tarpeettomaksi. ;) Olen puhunut. Tiedän kaiken ja olen oikeassa, joten mukautukaa.

Eilinen oli kypsä esitys ja erinomainen kenraaliharjoitus/työnäyte pudotuspelejä ajatellen. Paketti oli todella tiivis ja hallittu. Sen sijaan esim. vastustajamme Pelicans vetää kovalla hyökkäysarsenaalilla (nekin), mutta tiiveys pelaamisesta puuttuu. Viime aikoina Pelicans-pelejä hiukan useammankin katsoneena olen huomioinut ko. jengin virhealttiuden olevan korkealla tasolla. Esimerkiksi peli jonka hävisimme b-äijillä, tarjosi loppulukemista huolimatta vastustajan osalta ison kasan isoja virheitä ja kyseessä ei ollut veskaripeli, vaan kenttäpelaajat. Pelicans oli siis hyvä verrokki tähän saumaan pelityylillisesti, kun punnitaan tosipelien mahdollisuuksia.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Kyllä, ilman muuta HIFK on istunut liikaa boksissa, sillä on liigan eniten jäähyjä. Mutta ei tästä koskaan saa tulla niin kliinistä, että pyritään olemaan liigan vähäjäähyisin joukkue.

Joo, näinhän se on. Fanaattisena IFK:n kannattajana en halua sellaista sukkahousuhiihtelyä nähdäkään omalta jengiltä. Pari sellaista jäähymuotoa kuitenkin on, jotka saa aika voimakkaan vitutusreaktion aikaan peleissä:

Ensimmäinen on provosointijäähy, jossa vastustaja onnistuu ns. kusettamaan meidän pelaajan jäähylle, ja lähtee naureskellen vaihtoaitioon. Kuittauksia pitää aina antaa, mutta fiksusti. Ei pidä provosoitua liikaa, ja tässä on esim. Melartilla vielä oppimista. Muuten diggaan hänen fyysisestä pelistään ihan sikana.

Toinen on laiskanpelaajan koukkaaminen, jossa tungetaan maila kainaloon sensijaan että tehtäisiin kaikki mahdollinen sen eteen luistelemalla, ettei vastustaja mene ohi. Näitäkin on tullut vähän liikaa, mutta tässä pelitavalla on iso rooli kanssa. Nyt homma on paranemaan päin ollut pitkän aikaa, ja puolustuspeli (sijoittuminen/ajoitukset) on parantunut.
 

frozen

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Olen samalla osastolla museossa. Ryminäpronssia pilkataan, mutta olenpa epämuodikas ja sanon, että otan mieluummin "viihdyttävän pronssin" kuin pikkutepsin tai pikkukärppien ottaman kullan. Kuten totesit, Nenä yritti 2 ekaa kautta tehdä pikkukärppiä, mutta mestaruus tuli kuitenkin kolmannen kauden röyhkeällä fyysisellä kiekolla. Juuri niinkuin pitääkin! Eräs viime kevään tähtihetkistä oli Järventien röyhkeä taklaus Rantaseen ja heti perään tullut maali. Se oli mun HIFK! Runkosarjassa Mara olisi saanut jäähyn, enkä olisi valittanut siitä. Kaikki jäähyt eivät ole turhia. Joskus tilanne vie ja vieköön! Mikäli joku rupeaa oikeasti möheltämään pinnoja liukuhihnalta vastustajalle jäähyillään, meillä on valmennus sitä varten, että tällainen saadaan pois. Viisas valmennus ei kuitenkaan pyri aikaansaamaan hampaatonta HIFK:ta.


Ryminäpronssi vs. neppailukulta. Niin, kumman valita. Mestari vai häviäjä. Kuten kaikki tietää, niin HIFK:n perinteet fyysisenä jenginä on peruja Brewerin ajalta. Itse näen asian niin, että Brewer oli ehdottomasti voittoa tavoitteleva henkilö, ja fyysisyys (Brewerin kanadalaisten juurien lisäksi) oli juuri se tapa millä Suomessa sai huomattavaa etulyöntiasemaa, täällä kun ei silloin vielä fyysinen peli ollut pitkälle kehittynyttä. Uskoisin Callen olleen tyytyväisempi saavutettuun voittoon kuin tappioon, jonka jälkeen voi itselleen tyytyväisenä selitellä, että oltiimpa ainakin fyysisempiä. Toki Callen perintö näkyy meillä fyysisen pelin ihailuna, ja hyvä niin, mutta en haluaisi väheksyä Callen muita tuliaisia; voitontahtoa, häviämisen vihaamista, ja sitä asennetta ettei koskaan luovuteta kesken.

Eli kyllä sen voittamisen pitää olla päämäärä eikä pelkkien jäähyjen. En siis missään nimessä väheksy fyysistä peliä, mutta ryminäpronssin ja neppailukullan asettaminen vastakkain on jotenkin hassua, sillä koska IFK on voittanut kultaa neppailemalla? En itse ole elänyt läheskään kaikkien mestaruuksien aikana, mutta ne mitä olen nähnyt elinaikanani ja ne mistä olen lukenut, niin eivät ole tulleet millään neppailutyylillä. Päinvastoin, näen asian niin, että jos IFK haluaa menestyä, niin sen tulee pelata omaa peli-identiteettiään kunnioittaen. Yksi syy tähän on myös se, että aina iso osa jengistä on omia kasvatteja, jotka ovat jo lapsuudessa omaksuneet ifk-laisen pelikulttuurin, ja jotka saavat itsestään parhaimman suorituksen irti pelatessaan sitä tuttua ifk-laista peliä. Onhan tälläkin kaudella pelaajat haastatteluissa kommentoineet muun muassa sitä, että alkukauden katastrofin jälkeen peli lähti rullaamaan paremmin, kun peliä yksinkertaistettiin, ts. kaikille jengeille ei kaikki pelityylit yksinkertaisesti sovi.

Ryminäpronssin näkeminen parempana kuin mestaruus on omalla tavallaan luovuttajien selittelyä. Tuskin voittajapersoonista esimerkiksi Brewer tai Peltonen olisi hävittyyn kauteen tyytyväinen sillä perusteella, että ainakin otettiin enemmän jäähyjä tai taklattiin. Kyllä tähtäin oli vain ja ainoastaan voittamisessa. Varsinkin nykyaikana taklaaminen tulee hyvän pelin sivutuotteena. Jos ohjeena on "taklatkaa kaikkea mikä liikkuu", niin sijoitus tulee olemaan tämän kauden Ilveksen luokkaa, ja tuskin niitä taklauksiakaan edes paljoa näkyisi kun ei tilanteisiin ehdittäisi mukaan. Miettikää nyt vaikka 5 tämän hetken Rajamäkeä kentälle yhtä aikaa.

Peltosen ja Brewerin lisäksi voisi mainita samaan listaan (unohtamatta tietenkään kaikkia muita, ja juuri niitä voittajia) Doug Sheddenin. Shedden toki päätyi lopulta ryminäpronssikoutsiksi, mutta se johtui enemmän siitä, että hommat ryssittiin toimistolla. Mielestäni Sheddenilläkin tähtäin oli nimenomaan mestaruudessa, ja sitä haettiin vain jengin vahvuuksien mukaan, mutta jengin rahkeet eivät vain riittäneet, kiitokset mm. Matikaisen joukkueen rakentamisen. Mutta veikkaisin Sheddeninkin olleen pettyneen siihen, ettei mestaruutta tullut eikä iloinneen siitä että saatiin edes pronssi ryminällä (jota ei muuten taidettu saada edes sitäkään). Yleisesti ottaen on tainnut mennä enemmän niin, että neppailemalla on tullut korkeintaan niitä pronsseja. HIFK ei oikeastaan edes kykene menestymään täysin neppailemalla. Eli valinta pitäisi siis olla esitettynä neppailupronssin ja ryminäkullan välillä. Ei ole varmaan vaikea päätellä kumman noista valitsee.
 
Viimeksi muokattu:

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Suht koht samassa rykäisyssä kun Calle tuli Suomeen muutettiin muistaakseni sääntöjäkin - koko kentän taklaukset sallittiin. IFK:lla oli etulyöntiasema, koska sillä oli 'yksityisopettaja' kun muut vasta ihmettelivät. Fyysinen dominointi taisi alkaa siitä? Täytyy myöntää etten silloin(kaan) ollut analyyttinen, minä vain ihailin. Mm. Brewerin tuimaa kotkankatsetta, joka pysäytti jo suurimman osan maalin tekoa yrittävistä :)

Mutta eiköhän tämä aihe ole jo loppuunkaluttu. Palataan tähän päivään. Kaikki kannattavat IFK:ta, eiks nih?
 

frozen

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Suht koht samassa rykäisyssä kun Calle tuli Suomeen muutettiin muistaakseni sääntöjäkin - koko kentän taklaukset sallittiin. IFK:lla oli etulyöntiasema, koska sillä oli 'yksityisopettaja' kun muut vasta ihmettelivät. Fyysinen dominointi taisi alkaa siitä? Täytyy myöntää etten silloin(kaan) ollut analyyttinen, minä vain ihailin. Mm. Brewerin tuimaa kotkankatsetta, joka pysäytti jo suurimman osan maalin tekoa yrittävistä :)

Mutta eiköhän tämä aihe ole jo loppuunkaluttu. Palataan tähän päivään. Kaikki kannattavat IFK:ta, eiks nih?

Nimenomaan, ja juuri sen takia fyysisen tyylin omaksuminen paransi mahdollisuuksia voittoon. Tietenkin ihailen fyysistä pelityyliä ja on erityisen hienoa, että se on IFK:ssa voimakkaasti esillä, mutta väitän tähtäimen silti olleen Callella nimenomaan voitossa. Ei vastustajien mustelmien laskemisessa. Eikös Brewerin kuuluisa katse kohdistunut usein myös omiin pelaajiin, mikäli meinasivat jo luovuttaa. Vähän samaahan on myös il capitanossa nykyään.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös