Pitkäjänteisyys täällä HIFK-osiossa? Paras mittaustulos tähän mennessä on 3 vrk ja tämä muistaakseni joskus 2006? Täällä näkyy hyvin fanien osuus kokonaispaketista: fanit huutavat totuuksia muutaman matsin perusteella ja toisaalta myös uskaltavat reippaasti hypätä mukaan menestyswagoniin. Ne, joille maksetaan tästä, tekevät omaa duuniaan ja heille on itsestäänselvää, että liigaa ei ratkaista syys-lokakuussa. Mutta kun reaaliajassa avautuu sydämestään, pitää olla vaan ylpeä tunnetilastaan. Minäkin olin vakavissani kenkäämässä Petua lokakuun puoliväliin asti. Nyt en halua kengätä häntä edes tänä keväänä, elleivät pleijarit ole aivan poikkeuksellinen nöyryytys. Haluan, että Petua kohdellaan yhtä reilusti kuin Kojoa: annetaan aikaa tehdä projektinsa valmiiksi. Mitä pidempään lätkää seuraa, sitä selvemmäksi tulee se, että hätäiset valmentajavaihdot ovat tämän lajin syöpä. Hätäisillä tarkoitan sitä, että organisaatio reagoi fanien vaatimuksiin joskus lokakuussa ilman järkevää plania seuraavaksi koutsiksi. Mutta vaihdetaan, koska sitä halutaan ja seuraava ykkösemme on -tadaa!- tämän nykyisen kakkonen. On olemassa myös onnistuneita ja perusteltuja valmentajanvaihtoja, kuten Suikkanen Tepsiin ja Dufva Tapparaan. Mutta vaihtaminen liian nopeasti vain vaihtamisen vuoksi? Se on penailua. Ja ammattimaista on antaa fanien, kuten minun, räkyttää, kuunnella ehkä muodon vuoksi puolella korvalla ja tehdä silti oma pitkäjänteinen duuninsa.
Tätä teesiäni en sentään ole keksinyt vasta lokakuun jälkeen, vaan tämä on aina voimassa: Jos joukkue todistettavasti pärjää tuloksellisesti hyvin kaltaistensa seurassa, se tekee vääjäämättä paljon asioita oikein. Omat fanit katsovat pelkästään oman joukkueensa pelitapaa ja valittavat, että skeidalta näyttää. Jos pisteitä tulee lähes 2 per ottelu, mistä se kertoo? Se kertoo siitä, että ensinnäkin kannattaisi joskus katsoa kriittisellä silmällä myös muiden joukkueiden pelisysteemiä. Ne ovat todistetusti vielä huonompia kuin oman joukkueen pelaaminen. Ei tässä sattumalta pärjätä pitkässä juoksussa. Jos on oikein negatiivinen valmentajaa kohtaan, voi sepittää tarinan, jonka mukaan juuri tällä kaudella SM-liiga on suunnilleen Suomi-sarjan tasoinen ja me pärjätään näissä huonouden mm-kisoissa, joten pukeudutaan säkkiin ja annetaan kenkää kaikille!! No, sitten kannattaa katsoa minkälaisilla pelaajapaleteilla liigassa ollaan liikkeellä. Onko täällä maailmanmestareita, EHT-pelaajia, pelaajia joiden paikka oikeasti olisi NHL/KHL -tasolla? Vai pelaavatko kaikki tämän paskoista paskimman kauden pelaajat seuraavaksi korkeintaan Mestiksessä?
Jos tässä jotenkin koettaisi tiivistää sen, mistä nykyinen HIFK-boosti johtuu. Boosti, joka on nostanut meidät runkosarjassa nyt kolmanneksi. Sama sijoitus kuin viime runkosarjan jälkeen, joten vanhana taikauskovaisena melkein pitäisin asetelman tässä. Niin, tältä pohjalta tämä hyvin yksinkertaisesti lähtee:
-Hyvä maalivahtipeli. Jos maalivahtimme olisivat keskinkertaisia tai huonoja, tässä killuttaisiin jossain sijan 8. paikkeilla ja Petulla olisi elinaikaa 3 tuntia. Minkäs teet tälle elementille? Hyvä maalivahti kantaa koko joukkuetta, huono maalivahti upottaa koko joukkueen ja huonon mv:n edessä voi olla vaikka miten hieno pelisysteemi. Tämä on asia, jolle valmentaja ei voi yhtään mitään. UTJ:n duuni on pitää mv-peli hyvänä. Nyba teki sen viime kaudella ja on tehnyt sen tällä kaudella uudestaan. Pelkästään tälläkin perusteella Nyba on paras HIFK:n joukkueenkokoaja vuosikausiin.
-Erkan sanat: "HIFK:ta on pirun vaikea voittaa". Tässä näkyy mielestäni selkein ero viime playoffien HIFK:hon. En voi enää uskottavasti sanoa, että myös kolmanneksi päätynyt HIFK 10/11 olisi ollut runkosarjassa miljoonasti parempi kuin nykyinen HIFK. Mutta viime kaudella Nokka ruuvasi playoffeissa potikan "Joukkue jota on vaikea voittaa" yhden kovemmalle, yhteentoista. HIFK:sta tuli Joukkue joka voittaa, vastustajalla ei ole niin väliä. Joukkueella, jota on vaikea voittaa ja Joukkueella joka voittaa on selvä ero. Ykköskorinkin joukkue menee pitkälle ja jollain kaudella jopa voittaa mestaruuden. Viime kaudella Blues oli joukkue, jota on vaikea voittaa ja se kantoi kakkoseksi asti. Kiintoisaa HIFK:n kannalta on se, pystyykö Matikainen siirtämään pallon koriin kaksi - joukkueeksi, joka voittaa? Hän on kahtena kautena peräkkäin pystynyt tekemään ykköskorin joukkueen.
-Puolustus on mainettaan parempi ja puolustus on oikeaan aikaan helvetin fyysinen ja ilkeä. Tätä ei voi pahinkaan antipunalasi ottaa pois.
-Micke, Ville, Kibe, PW, Simo, Pöde, Bobi, Kanki, Söde, Kousa, Kurvinen, Melart....nämä ovat hallitsevia Suomen mestareita ja tietävät, että finaalin voittaminen on paitsi mahdollista, myös helvetin hienoa. HIFK:lla on vähintään kahden kentällisen verran hallitsevia Suomen mestareita. Kenelläkään muulla ei ole. Tämä on ruvennut näkymään viime aikoina mm. Söden ja Kousan otteissa.
Tänään lähtisin Jypiä vastaan -yllätys yllätys- ihan selkeästi fyysinen ja vittumainen peli edellä. Voittopaineet hoidettiin jo nykäskylässä. Nyt pitää ruuvata joka vitun Valtra-äijältä pää irti, kun hän uskaltaa tulla HIFK:n maalia kohti. Tämä voi johtaa tappioon, mutta jos asian hoitaa oikein ja loogisesti, sillä ei ole väliä. Taktiikka voi johtaa kuitenkin myös voittoon. Tasapelin varmisteleva pakittelu ja passiivisuus on viimeinen asia, jota haluan tänään nähdä. Nyt on se paikka, jolloin voidaan ottaa rujoillakin keinoilla henkinen yliote. Olen muuten jo päässyt irti pelkästä tutinasta & tötinästä, koska juhlin mieluummin mestaruutta keväällä, mutta tänään toivon vilpittömästi HIFK:n kääntävän almanakan jonnekin Kautonen-Nielikäinen-Hucko -ketjun kulta-aikoihin. Silloinkin vastaan tuli näennäisen ylivoimainen TPS, joka poistui jäältä fyysisesti ja tuloksellisesti hävinneenä. Rintsi ei pelannut kuin pari vaihtoa ekassa erässä. Sen jälkeen hänen luistimiinsa tuli ilmeisesti jotain vikaa? Kohta tulee muuten HIFK:lle jo tilastotappio. Sitten katsotaan saadaanko kunnon angsti aikaiseksi!
