Mutta miettikää, jos se Kerhon pelaaja ei 09-10 pleijareissa olisikaan koskaan tehnyt IFK:n ylivoimaviisikon kommunikaatiovirheestä sitä alivoimamaalia HPK:lle! Miettikää oikein tarkasti, sillä siihen maaliin saakka IFK pelasi todella kurinalaisesti Hämeenlinnassa (!!!) johtaen peliä 3-1. Ja kun se HPK:n alivoimamaali tuli, jokainen tiesi, että tämä sarja on hävitty, jollei todellista ihmettä tapahdu. Miksi? Ei ainakaan siksi, että IFK olisi ollut pelillisesti paskempi, koska sitä se ei ollut. Edellisenä iltanahan Kerho oli voitettu jumalauta 7-0 himassa! Vaan siksi, että kaikki kuulivat sen napsahduksen, jonka IFK:n henkinen selkäranka sanoi. Tottakai kaikki halusivat uskoa, että tämä on se kausi, mutta ei se ollut. Ja ihan jokainen, jonka kanssa olen asiasta puhunut, on sanonut, että koko sarja kulminoitui siihen Hämäläisen (?) alivoimamaaliin. Viimeinen naula arkkuun oli sitten se Ramun kiekko katsomoon- jäähy jatkoajalla, mutta Kerholla oli niin hirveä draivi päällä, että ei se lopulta ihme ollut, että voittivat. Jos IFK olisi jättänyt sen alivoimamaalin päästämättä, olisimme eittämättä olleet kova luu. Luulen, että olisi voinut käydä, kuten kävi viime keväänä: henkinen lujuus kasvoi sellaisiin sfääreihin, että meitä ei olisi pysäyttänyt enää mikään.
Mä pitäydyn edelleenkin kannassani, että Nokan aikana paska peli ei yleisesti ottaen ollut sellaista sekasikiöpaskakiekkoa kuin mitä se on nyt pahimmillaan ollut. En edes murmuttaisi tästä tämänkään kauden osalta, jos näitä onnettomia sählymatseja ei olisi määrällisesti niin monia. Joku voi kaivaa omat kirjoitukseni viime kaudelta ja voi olla, että löytää sieltä ristiriitaisia kirjoituksia. Mutta itselleni on jäänyt sellainen muistikuva, että mä olin niitä harvoja, jotka uskoivat IFK:n surkean tammikuun johtuvan siitä, että treenattiin kovaa. Tämä siksi, että tiesin kovaa treenatun, siis ihan faktana. Kun huonoille esityksille löytyy joku oikea syy, on se helpompi hyväksyä. Ja kuitenkin Kojon tekeminen oli viime kaudella ihan järkeenkäypää tammikuun paskan aikanakin. Petri Matikaisen tekeminen, ainakaan pelin johtaminen, ei ole ollut johdonmukaista vielä montaakaan kertaan. Ehkä lasken johdonmukaisuudeksi Petun kohdalla sen, että pari-kolme peliäkö on yhteensä lähdetty samalla kokoonpanolla peliin. Onko edes sitä? Mutta niin alas on vajottu, että lasken standardejakin, jotta en vain aiheetta dumaisia koutsia... Mutta ehkä johdonmukaista Matikaisen kanssa onkin se, että mikään ei ole johdonmukaista. En ole aivan varma, onko tämä hirveän hyvä staili lätkässä, kun pelaajat ovat kuitenkin kuin pieniä lapsia ja kaipaavat rutiineja. Rutiinit tuovat turvaa.
