Tuolta pitkin ja poikin (mm. jatkoajan ulkopuolelta) lukenut kommentteja, että olipa vaisu peli. En kyllä tätä ihan nyt allekirjoita. Kai se maalien vähyys sitten merkitsee niin paljon. HIFK tuli helvetin kovaa ensimmäiseen erään ja Jokerit oli todella sillassa. Siihen olisi pitänyt iskeä se 1-2 maalia. Jokerilasein erä varmasti oli vaisu. Toinen erä oli tasaista puurtamista, HIFK ei saanut omaa peliään käyntiin ja silloin kävi jo mielessä, että näinköhän 1. erän saamattomuus maksaa pisteet, koska HIFK:n peli ei ole pysynyt kasassa 60 minuuttia. Maalipaikat menivät toisessa erässä ehkä jopa jokereille, mutta se erä olisi voinut mennä suuntaan jos toiseen. Kolmas erä oli taas tasainen, mutta HIFK:n leveämpi materiaali ratkaisi pelin tällä kertaa. Wirtaset vs Filppulat, eli HIFK:n 3. vs Jokereiden 1. ja aloitusvoiton jälkeen kiekko reppuun. Tunteet pääsivät valloilleen vasta, kun maalisarakkeessakin alkoi tapahtua. Loppuhan oli HIFK lasein katsottuna upea. Jarkko Ruutu suihkuun ja vielä lopussa oli hienoa katsoa, kun Tuomainen pamautti Tyrväisen selkään poikkarin. HIFK vastaa vastustaja sikailuihin välittömällä palautteella. Kankaanperä ja Ruutu on mielenkiintoinen pari seurata.
HIFK:lta kuitenkin oli positiivista se, että tällä kertaa peli pysyi siinä mielessä kasassa, että pahimmillaankaan Jokerit ei mitään älytöntä painetta HIFK:n päätyyn saanut ja henkilökohtaisia virheitä tuli normaalia vähemmän. Olinko jopa näkevinäni kiekkokontrollia ja rintamahyökkäyksiä?Mielenkiintoista on se, että HIFK on nyt voittoputkessa, kun pakistossa on kovaa vajausta. Onko tämä pakottanut HIFK:n perusasioiden äärelle? Lehdistötilaisuudessa oli hienoa se, että Matikainen nimenomaan sanoi, että hyökkäyksiinlähdöissä on vielä paljon tekemistä. Kyllä siellä kartalla ollaan siinä missä mennään.
Yksilötasolla suurinta kiitosta (Granlundia nyt jaksa enää edes mainita) ottelun ratkaisseelle kolmosketjulle: Tuomainen-Wirtanen-Liivik. Sanoin juuri ennen maalia, että kaverit ansaitsisivat vähän palkintoa ja PAM. Vaihdosta toiseen painoivat hyökkäykset vastustajan alueelle, vaikka mitään älyttömän vaarallista ei tullutkaan. Wirtanen on juuri parhaimmillaan tämmöisen kahden suunnan ketjun keskellä. Turhan kädekäs pelkästään rouhimaan, mutta liian mielikuvitukseton sitten pelkästään hyökkäävään rooliin. Wirtanen pelaa paremmin tässä ketjussa, kuin Somervuoren ja Peltosen kanssa.
Negatiivisena silmään pisti valitettavasti Tuohilampi. Vähänkin painetta ja kiekko on missä sattuu. Tänään mm. katsomossa. Mestarikandidatin pakkikuusikkoon ei ole noilla näytöillä mitään asiaa. Sitten on kyllä pakko antaa kiitosta näille kahdelle pakille, eli Mielonen ja Vaarasuo. Dumasin tämän kaksikon syvimpään helvettiin, kun kuulin. Ei pitäisi puhua asioista, joista ei tiedä. Mielonen on päässy pisteille, mutta Vaarasuon noista ottaisin pakistoon ehdottomasti. Miestä tuskin huomaa kentällä ja se on hyvä asia. silloin on tehnyt jotain oikein. Toki 1 kovan profiilin pakki on HIFK:lla haukusessa, mutta Tuhilammella on vielä liigatasolle matkaa, joten käyttö on.