Blues-matsi meni surkeasti toimineen nettistreamauksen varassa, mutta eihän tuo kokonaisuus huonolta näyttänyt. Lauotaan enemmän ja nyt meillä on aito, oikea 1-ketju, jonka kokoamiseen ei tarvittu edes ulkopuolisia hankintoja. Ja HIFK:lla ei ole mitään hätää ns. huononakaan iltana, jos joukkue toteuttaa tämän: päästetään korkeintaan 2 maalia, lauotaan/tehdään paikkoja riittävästi, joka merkitsee noin kolmeakymmentä laukausta maalia kohti. Se, miltä viisikkopeli näyttää ja kuinka avaukset toimivat, ei ratkaise ottelua. Vain tehdyt / päästetyt maalit tekevät sen. Monihan näkee vain oman joukkueensa huonot hetket uskoen samalla, että kaikki muut joukkueet pelaavat aina hyvin. Näinhän se ei mene. Bluesilla oli esimerkiksi aivan paska ilta lauantaina. Joku fiksu kanukki on todennut, että sarjataulukko ei muodostu sen mukaan kuinka hyviä joukkueet ovat parhaimmillaan - ts. sarjaykkönen esittää parhaimmillaan liigan parasta peliä jne. Pistetaulukko pitkässä sarjassa muodostuu itse asiassa sen mukaan kuinka hyviä joukkueet ovat huonoimmillaan. Liigan kärjestä löytyvät ne jengit, jotka omina huonoina iltoinaankin pystyvät pisteiden keräämiseen ja asetelmaa kuvaa hyvin se, että Jyp, Ässät ja HIFK ovat huonoimmillaankin riittävän hyviä pisteiden keräämiseen ja koko kärkikuusikko huonoimmillaan on valovuoden parempi kuin sarjan loppupää huonoimmillaan.
Löydän tämän ajattelun kautta selvän merkin siitä -ja tämän sanoin tappioputken aikanakin- että HIFK on mennyt eteenpäin viime kaudesta. Paskimmillaankin HIFK on hyvin varma pisteillepääsijä. Monen aiemman kauden ongelma on ollut se, että HIFK on keskittynyt olemaan parhaimmillaan liigan näyttävin ja ikäänkuin unohtanut sen faktan, että pitkässä sarjassa mikään joukkue ei vedä urku auki kuuttakymmentä ottelua omilla ehdoillaan vain parhaita puoliaan esitellen. HIFK huonoimmillaan on sitten ollut vastaavasti ultrasurkea ja useimmiten joukkue on ollut rakennettuna yhden ketjun varaan. Nenän ansio on siinä, että hänen joukkueessaan on leveyttä. Ja leveys kaventaa joukkueen hyvän ja huonon illan eroa merkittävästi.
Hyvät joukkueet ovat inhottavan konemaisia ja mielestäni HIFK on liikahtanut tähän suuntaan. Okei, tokihan joukkueella olisi käyttöä pomminvarmalle ykkösveskarille ja sellaiseksi kelpaa Riksman, jos hän pitää nykyisen vireensä ja mielellään jopa parantaa sitä. Lisäksi hyvä puolustava pakki kelpaisi. Melarthan on poissa ainoastaan loukkaantumisen takia, hän on HIFK:n tuleva satsaus ja Kurvinen on iltatähtimiehiä isossa kuvassa. Hyvin Kurvi on vetänyt kolmosparin pakkina, mutta hieman jälleen pelkään playoffeja, jotka loivat viime keväänä hänelle uskomattomat paineet. Kurvisen ei kandeisi funtsia liikaa. Kun hän miettii mitä tekisi kiekon kanssa, tilanne valuu hänen käsistään. Niin rajalliset ovat hänen pelilliset ansionsa. Kurvisen pelaajaprofiilin koossapitävä voima on virheettömyys ja sitä hän on pystynyt runkosarjassa tarjoamaan. Virheitä tekevät kaikki, mutta HIFK on ihan eri tavalla kusessa, kun virheitä tekee pelaaja ilman kummempia pelillisiä avuja verrattuna vaikkapa taitavaan Järventiehen, joka pystyy tarjoamaan sitä toistakin ääripäätä eli pelin ratkaisun kannalta äärimmäisen tärkeitä positiivisia yksilösuorituksia.