HIFK on löytänyt kauden edetessä aika korkean rutiinitason, jolla pisteitä tulee tasaisesti. Ero ihan esimerkiksi viime kauteen on huima, jolloin HIFK parhaimmillaan pelasi helvetin hyvää kiekkoa ja toisaalta sitten aivan kauheata paskaa. Viime kaudella näki monesti siitä ensimmäisestä vaihdosta, että jaahas tänään tulee tämmönen peli. Esimerkiski tänään Saipaa vastaan HIFK ei esittänyt mitään ihmeellistä, mutta dominoi kenttätapahtumia muutamaa Saipan vahvaa vaihetta vaihetta lukuunottamatta aika suvereenisti. Viime kaudella HIFK olisi todennäköisesti vastavassa pelissä ottanut 6-2 pataansa ja Carlo Grunn olisi heittänyt sen 3 maalia ja Pauli Levokari yhden.
Mikä sitten on suurin ero viime kauteen. Kaksi asiaa tulee mieleen heti alkuunsa:
1.Tärkein on kari Jalosen pelitavan muutos. HIFK on aktiivisempi ja se antaa painetta syvälle vastustajan päähän. Tästä seuraa se, että heikommalla materiaalilla pelaavien joukkueiden heikommat pelaajat alkavat tekemään virheitä, kun tila ja aika otetaan pois. Keskivertopelaajakin voi pelata loistavallakin tasolla, jos saa tilaa ja aikaa. HPK:lle annettiin viime kauden pudotuspeleissä molempia aivan liikaa ja tämä käänsi sarjan. Paremmatkin joukkueet, kuten JYP ovat olleet ihan kusessa IFK:n prässin kanssa, kun HIFK pistää isoa ja fyysistä kaveria ovista ja ikkunoista vastustajan alueelle. Se fyysisyys tarkottaa tässä tapauksessa muutakin, kun taklaamista, eli ollaan fyysisiä myös kiekon kanssa ja ajetaan syvälle vastustajan alueelle ja maalille. Loisto esimerkki tänään HIFK:n nelosketjun maali. Täytyy muistaa se, että HIFK:lta löytyy myös käsiä, mutta jokaiseen ketjuun löytyy myös isoja ja kohtalaisen hyvin liikkuvia vääntäjiä. Tässä on hyvä tasapaino. Viime kaudella tätä ei osattu käyttää.
2. Ville Peltosen tulo joukkueeseen. Käsittämättömän hieno pelaaja edelleen ja nimenomaan esimerkki. Ei ole sellainen näyttävä pelaaja, kun esimerkiksi kärppien Kreps, joka ottaa kiekon omalla alueella ja vetää vipuun koko vastustajan viisikon. Peltonen tekee kaiken esimerkillisesti, ei yritä mitään sellaista, johon ei taito ja osaaminen riitä. Esimerkiksi ylivoimalla antaa pääasiassa ihan perussyöttöjä ja ahtaassa tilassa ja voitetun irtokiekon jälkeen syöttää kiekon vaikeasta paikasta kovalla prosentilla omille. Moni muu pistää vastaavassa tilanteessa jonkun sokkosyöton viivaan tai toiseen kulmaan. Lisäksi Peltonen voittaa järkyttävän määrän kaksinkamppailuja, vaikka ei ole mikään erityisen vahva/isokokoinen pelaaja. Yksi hieno piirre Peltosessa on myös se, että on ihan sama kenen kanssa hän pelaa, niin homma toimii, eli ei ole riippuvainen ketjukavereistaan. Toki tehopisteitä tulisi vielä enemmän, jos saisi rinnalleen kovemman luokan sentterin. Mikael Granlundista ei ehkä siihen rooliin ihan vielä ole.