Syyskausi
Lienee sopiva hetki vetää syyskausi yhteen myös omasta näkökulmasta. Ensinnäkin on todettava, että syyskausi oli joukkueelta hyvä. Asioita olisi voitu välillä tehdä varmasti paremminkin, mutta kyllähän näitä viime vuosina nähtyjä syksyjä miettiessä, oli tämä jotain niiiiiin paljon parempaa.
Pelaajistosta haluaisin nostaa esille muutamia nimiä. Ensin ne plusmerkkiset:
-Jan Lundell (17 ottelua, 92,34% 2,41)
Lunkka pelasi vahvan syksyn, jonka jo tilastotkin kertovat. Tietyt pelilliset puutteet, kuten vaikka tuo turhien oman pään aloitusten antaminen on tietysti miinusta, mutta kokonaisuutena on sanottava, että Janne esiintyi edukseen. Välillä torjui meille tärkeitä pisteitä, kun kenttäpelaajat viettivät vapaapäivää.
Kevättä ajatellen Noronen on kuitenkin selvä ja ainoa vaihtoehto maalille, jos jotakin halutaan voittaa. Valitettavasti.
-Teemu Ramstedt (30 ottelua, 7+20=27)
Jau!! Ramu oli syksyn suurimpia yllättäjiä. Johti sitä kuuluisaa ARG-ketjua aikamiehen ottein ja tehojakin syntyi eniten koko joukkueessa. Yhteispeli toimi etenkin Mikke Granlundin kanssa erinomaisesti. Parannettavaa jäi etenkin aloituksissa, joita pitäisi enemmän kahmia omille.
Kokonaisuutena kuitenkin todella vahva syksy.
-Mikael Granlund (20 ottelua, 5+14=19)
Sama juttu kuin Ramulla. Yllätti varmasti monet ja nousi tuon tuosta otsikoihin hyvän ja ennenkaikkea kypsien peliesitystensä vuoksi. Suomalaisten suuri toivo tulevaisuuden arvokisoihin ja kaveri lähtenee ensi kesän draftissa varsin pienellä numerolla. Jopa neljän parhaan joukkoon on poikaa veikkailtu.
Ilkeä nivusvamma pilasi osittain syksyn, mutta Mikke oli silti ehdottomasti koko sarjan kannalta katsottuna yksittäisenä pelaajana varmasti seuratuin. Todella vahvaa menoa.
Kevätkauden alkua "sotkevat" nuorten MM-kisat IFK:n kannalta, mutta Mikelle itselleen ne ovat tärkeä näyttöpaikka. Suomen johtavia pelaajia Kanadan kisoissa.
-Jerry Ahtola (28 ottelua, 16+6=22)
Etenkin alkusyksy oli Jerryltä huikaiseva. Sai paljon vastuuta ja kiitti siitä tukulla maaleja. Kesällä harjoittelu näkyy tekemisessä, kun luistin on kulkenut aivan toisella tapaa tällä kaudella. Hyytyi Granlundin loukkaantumisen aikana, mutta ei kokonaan sammunut. Tarvitsee hyvät kiekkoa jakavat ketjukaverit, sillä ei ole mikään luontainen maalintekijä.
Pienestä hiipumisesta huolimatta kuuluu positiivisesti yllättäneiden pelaajien joukkoon.
-Martti Järventie (28 ottelua, 6+13=19)
Vanha kunnon Mara on tullut takaisin! Nousi syksyn aikana HIFK-puolustuksen johtohahmoksi ja tehojakin alkoi syntyä vanhaan malliin. Sai keskimäärin yli 22 minuuttia vastuuta ja kiitti siitä. Yhteispeli alkoi löytyä myös Kankaanperän kanssa, vaikka alussa hiukan kangertelikin.
-Lennart Petrell (29 ottelua 7+2=9)
Alkusyksy oli Lennulle vaikea, jos mietitään pitkää maalitonta kautta, mutta teki silti sitä tuttua turvallista Lennu-duunia. Taklasi ahkerasti ja antoi kaiken joukkueelleen. Sittemmin löysi myös tehonsa ja viimeistelikin seitsemän maalia.
HIFK:n ruumiillistuma. Taisteleva, taklaaja ja periksiantamaton. Aamen.
-Ross Lupaschuk (11 ottelua, 2+4=7)
Nappihankinta. On juuri sitä, mitä voittavan joukkueen pakisto kaipaakin. Peruskanukki eli taklaava ja tehokas.
Parantanee kevättä kohti edelleen, jolloin hänen todellinen arvonsa tulee vielä selkeämmin ilmi.
Pelaajat, joille jäi enemmän tai vähemmän petrattavaa:
-Kim Hirschovits (26 ottelua, 7+13=20)
Vaikka tehopisteitä tulikin parikymmentä, on Hirso silti pettymys. Viime kauden pörssivoittajalta kun on odotettavissa niin paljon nähtyä parempaakin. Näytti myös aika ajoin varsin haluttomalta, joka tippuneisiin tehoihin ja kapteeniuteen yhdistettynä on kestämätöntä.
Kaikki tietää kaverin potentiaalin, joten toivottavasti se saadaan näkyviin kevätkaudella.
-Dale Clarke (28 ottelua, 3+12=15)
Tehojen valossa ei ole valittamista, mutta tämän herran pelejä nähneet tietävät miksi Dale kuuluu tälle miinuspuolelle. Ruma +/- tilasto kertoo jo osittain, mutta totuus selviää kokonaisuudessaan Clarken peliä seuraamalla. Liian paljon henkilökohtaisia virheitä tämän tasoiselle puolustajalle.
Kunpa vain joku ostaisi, niin päästäisi eroon.
-Juha-Pekka Haataja (18 ottelua, 8+6=14)
Tämän suhteen olin ensin kahden vaiheilla, mutta pakko se on tänne laittaa. Ok, loukkaantuminen on alla, mutta silti joukkueen ykkössnaipperin pitäisi pystyä etenkin maalien suhteen huomattavasti parempaan. Ja osittain myös Hirson huonous menee Haatajan piikkiin, sillä Hirso pelasi Haatajalle loistavia paikkoja maalintekoon, mutta "sniper" tuhlasi niitä.
Miinusmerkkinen pelaaja, vaikka loukkaantuminen otettaisikin huomioon.
-Arttu Luttinen (30 ottelua, 6+9=15)
Mitä oikein tapahtui? Viime kaudella yksi joukkueen parhaista ja nyt vajonnut keskinkertaisuudeksi. Vaikka onkin joukkueen sisäisessä pörssissä kuudentena, niin silti viime kautta miettien olisi Artunkin pystyttävä parempaan.
-Jani Nieminen (14 ottelua, 90,50% 2,46)
Lähti kauteen ykkösenä, mutta floppasi täysin. Niemisen epäonnistuminen oli kuitenkin ehkä siinä mielessä joukkueelle hyväkin asia, että IFK joutui veskarikaupoille ja haaviin tarttui Nortti. En nimittäin millään jaksa uskoa, että jos Nieminen olisi onnistunut, että Norosta oltaisi meille hankittu. Seurajohto kun ei tästä maalivahtitilanteesta ole ollut ennekään huolissaan, vaikka me fanit olemme ongelman tiedostaneetkin.
-Toni Söderholm (28 ottelua, 3+10=13)
Ei ole Söde entisensä. Clarken ohella puolustuksen heikoin lenkki. Kaikki tietää potentiaalin Södenkin kohdalla, mutta meillä ei olisi varaa odotella sen esiintulemista. Surkea syksy.
Olisihan noita ehkäpä muitakin, mutta nämä halusin nostaa esille. Kokonaisuutena syksy oli joukkueelta positiivinen, ja vaikka viimeiset pelit menivätkin vihkoon, on luotto kova keväällä. Norosen ja Lupaschukin hankinnat nostivat IFK:n osokkeita tuntuvasti. Jos palapeli vielä jotain kaipaisi, niin toinen ns. "snaipperi" tuohon vielä kaivattaisiin.
Edit. Söde ja Jani lisätty.