Pelillinen lama on ollut päällä jo oidemmän aikaa. Koska HIFK on viimeksi pelannut oikeasti hyvän pelin, eli täydet 60 minuuttia. Kahdessa edellisessä pelissä totaalityrmäykset Lukolta ja Kalpalta. Ihan OK voitto jatkoajalla Jokereista, joka on aina tietysti hyvä suoritus. Unettava voitto Ässistä. Voitto Oulusta, vaikka HIFK oli ihan jaloissa lähes koko pelin. Tappara pelistä 3-2 voitto. Tässä pelissä lataus meni ensimmäiseen erään ja viimeiset 1 ja 1/2 erää oli selviytymistaistelua. Tätä ennen saatiin erittäin vajailla rostereilla voitot Pelicansilta ja Bluesilta ja niitä voidaan pitää kovina suorituksina. 14.11 oli tämä surullinen Pelin alku TPS:ää vastaan ja silloin ensimmäisen kerran näin jälkikäteen ajatellen alkoi näkyä merkkejä pelin katoamisesta.
Kovassa vireessä oleva joukkue, joka HIFK kieltämättä on ollut, voi saada pisteitä jonkun aikaa vaikka peli ei ihan kuljekaan. Tämä on huono vertaus, mutta Ismo Lehkosen HIFK keikkui aikanaan sarjan kärjessä pitkän aikaa, vaikka se peli ei ollut kuosissa lainkaan. Sitten kun se alamäki alkoi, niin se oli todella raju. En minä Jalosen HIFK:lle Lehkosen kohtaloa usko toteutuvan, mutta en minä mielipidettäni Lukko pelin jälkeen pelkästään yhden pelin perusteella muodostanut. Pidemmän aikaa olin ollut sitä mieltä, että HIFK:n peli tökkii, vaikka voittoja tulikin. Paha silloin on tulla huutelemaan, mutta eihän voi olettaa joukkueen voittavan usein, jos on niinkin pahasti Jaloissa, kuten Oulussa HIFK oli. Nyt samanlaisia torjuntalukemia kahdessa edellisessä pelissä ja jälki on rumaa.
Mikä pelissä sitten tökkii? Alkukaudesta HIFK tuli todella hyvin sisään alueelle siten, että kiekko kulki lähes poikkeuksetta sentterin kautta ja se kiekko, Töykkälä ketjua lukuunottamatta, pelattiin lyhyillä syötöillä alueelle sisään. Töykkälän ketjuhan on koko kauden käyttänyt oikea aikaisia pitkiä kiekkoja ja raastanut kiekon itselleen. Tällä hetkellä tuntuu, että koko HIFK:n joukkue joutuu vain lyömään pitkää sisään ja vaikeimman kautta se sitten itselle kaivetaan. Kun joukkueessa on noin paljon kiekollista taitoa, niin tämä tuntuu aivan käsittämättömältä ja kun vielä alkukaudesta pelattiin, kuin käsikirjan mukaan. Silloin ei tosin tullut pisteitä samalla tahdilla, kuin tässä yhdessä vaiheessa, mutta niitä pelejä dominoitiin täydellisesti ja nyt tuolla pelityylillä ja nykyisellä maalivahtipelillä olisi pinnoja vielä enemmän.
Yksilötasollakin on ollut pettymyksiä ja on tietysti ollut positiivisia yllätyksiäkin. Sääli vain, että ne negatiivisimmat ovat avainpelaajat: Hirso, Luttinen ja Clarke. Positiivisimmat sitten taas ne, joilta ei ihan nyt nähtyjä suorituksia odotettu: Lundell, Granlund, Ahtola, Järventie. Ahtola-Ramstedt-Granlund-ketju ei meitä mestariksi asti vie. Se antaa kyllä riittävää tulitukea ja on helvetin hyvä kakkosketju. Kyllä ne katseet sinne Hirson kenttään keväällä kääntyvät. Se on se ketju, jonka pitäisi dominida kenttätapahtumia, hankkia vastustajille jäähyjä ja pelata suurin osa YV:tä ja saada sieltä myös tehoja. Nyt Hirson ketju on kaukana tuosta tasosta. En haluaisi olla pessimisti, mutta jos Hirso viime kaudella pelasi maagisen runkosarjan ja oli pudotuspeleissä aivan lapanen, niin miten nyt pitäisi odottaa menevä päinvastoin?