Kirjoitan tämän seuraavan tekstin pelikiellon uhalla. Rikepisteitähän täällä onkin jo jaeltu. Lienee siis parasta ruveta henkisesti valmistautumaan uuden nimimerkin luomiseen. Jätän tähän kärkeen heti perus diskleimerin, jotta pahemminkin vasentuneet ymmärtäisivät: En ole homo, en vihaa homoja, eikä minua kiinnosta mitä muut makuuhuoneissaan tekevät.
Kuten muut ovatkin jo todenneet, on pride vahvan poliittinen. Menee tismalleen samaan kastiin muiden marxististen liikkeiden kanssa; Greta ja kapinat, BLM, OWS, feminismi jne. Loppukädessä aina ollaan vaatimassa jotain oikeuksia ilman velvollisuuksia. Suomessa vähemmistöillä ei mitenkään eroavia oikeuksia. Näitä asioita ajavien kannattaisi suunnata esim. Saudi-Arabiaan "voimaantumaan", sillä siellä on ihan aitoa tilausta vähän avoimemmalle ajattelulle.
Ja mikäli jengillä on kova tarve purkittaa itsensä tiettyyn lokeroon ja fiilistellä sitä, niin mikäs siinä – ei kuitenkaan kannata ihmetellä, jos joku muukin lokeroi sinut. Mihin raja pitäisi vetää? Pedofiliaan? Eläimiin sekaantujiin? Onko OK olla pölynimurinsa kanssa suhteessa ja huudella siitä avoimesti? Pridelippuun lisäillään värejä sitä tahtia, että
vaikea pysyä perässä, "hihi".
Hyvä että Turkish Airlines sponsorina aiheellisesti kyseenalaistetaan, mutta jos nuo Pride-liput saavat jääkiekon tuntumaan seksuaalivähemmistöille edes sen pienen symbolisen eleen verran helpommin lähestyttävältä, tai rohkaisevat jo jääkiekon seurassa viihtyvää seksuaalivähemmistöön kuuluvaa ihmistä olemaan oma itsensä, niin erittäin hyvä että siellä liehuvat. Priden kapitalismia ja pinkkipesua on toki hyvä myös funtsia, mutta mielestäni Nordiksen flabat eivät ole osa tätä ongelmaa. Jos pride-liput Helsingissä pride-viikkona jaksavat ihmetyttää tai jopa närkästyttää, niin selkeästi niille on yhä tilausta.
Miten Nordiksen liput eivät olisi osa "tätä ongelmaa"? Kyseessä on kaupallinen toimija, joka yrittää hakea lisäpisteitä homoilulla. Miksi tarvitaan homoliputtamista, jotta jääkiekko olisi helpommin lähestyttävä? En jaksa uskoa kenenkään homon yllättäen kiinnostuvan jääkiekosta ja IFK:sta vain siksi, että "jes nyt ne liputtaa siellä homoilua!". Ainut mitä nuo ensimmäiset pride-liputtajat saavat, on vasemmistolaisen median huomion ja sitä kautta julkisuutta. "Jee"
Hienoa olisi jos "pride ajan ulkopuolella" IFK tekisi jotain osoittaakseen tukea seksuaalivähemmistöjä kohtaan.
Miksi se olisi hienoa? Pitäisikö sitten osoittaa huomiota myös muita vähemmistöjä kohtaan? Voisiko IFK liputtaa saamelaisten puolesta? Olisiko se hienoa? Pitäisikö polvistua ammattirikollisen ja narkkarin nimeen ennen peliä?
Minä taas toivoisin, että ensimmäinen aktiivinen seksuaalivähemmistöön kuuluva liigakiekkoilija tulisi kaapista nimenomaan HIFK:ssa. Stadi on Suomen ainoa suurkaupunki ja täällä on perinteisesti monet ”asiat” tapahtuneet ensimmäisenä. Tällöin me fanit voisimme osoittaa voimamme yhteisönä. Sitä paitsi avoimuus sopisi myös perusarvoihimme hyvin. ”Yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta”, tai jotakin sellaista. Kamrat, en gång, alltid ja mitä näitä nyt onkaan. Mutta ei seuran tarvitse asiaa mitenkään erityisesti huomioida, jollei pelaaja itse sitä toivo. Business as usual.
Miksi? Taas; mitä IFK hyötyisi tästä? Voidaan toki aina ajatella, että silloin ehkä maailman paras homokiekkoilija saattaisikin hakeutua kaikista seuroista juuri IFK:hon, mutta tuossa täytyy kyllä mennä aikamoisen mentaaliakrobatian puolelle. Miksi häntä pitäisi jotenkin tukea, jos teko olisi niin kovin hieno? "Hei me fanit tuetaan sua sillon ku vaseliini loppuu".
Kyllähän se joitain tietysti hiertäisi, kovastikin, mutta sellaista elämä on. Joku on aina jotain vastaan. Meilläkin on valtavasti faneissa ”punaniskajuntteja”, joille Jere Karalahti on kovin äijjä ikinä. Tämä porukka nyt ei muutenkaan edusta valtaosaa faneista, joten tuskin tässäkään. Pieni mölisevä vähemmistö. Väitän, että meille yhteisönä pelaajan seksuaalisella suuntautumisella ei olisi yhtään mitään merkitystä. Mutta ehkä se saattaisi jopa yhdistää meitä entistä enemmän, ovathan joukkueen pelaajat omia poikiamme. Ja harva asia yhdistää niin paljon kuin yhteisön ulkopuolelta tulevat negatiiviset asiat. Uskallan myös väittää, että sen julkisen tuomitsemisen ja paskan lisäksi, mitä pelaaja hyvin todennäköisesti saisi, hän saisi myös käsittämättömän määrän tukea ja ennen kaikkea juuri meikäläisiltä.
"Mutta kyllä me enemmistössä tykätään homoilusta ja pitää olla juntti, jos ei tykkää homoilusta ja sit varmaan samalla tykkää Jerestä". Miksi näin olisi? Tilastojen valossa tuo ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Boldaus oma, jotta huomaat mitä soopaa kirjoitit; lauseet kumoavat toisensa.
Kynnys olla avoimesti seksuaalivähemmistöön kuuluva aktiivikiekkoilija on varmasti todella korkea, enkä ihmettele, että sellaisia ei ole ollut. Avoimuuspäätöksen tekeminen on suuri ja varmasti monimutkainenkin prosessi. Mutta toivoisin, että jos joku pelaaja haluaa sen päätöksen tehdä, HIFK olisi se seura, missä pelaaja sen askeleen uskaltaisi ottaa. Sillä se olisi aidosti merkki siitä, että HIFK ja seurayhteisömme ovat kaikin puolin turvallisia paikkoja pelaajalle.
Ah, good old safe space mainittu. Siihen on aivan varmasti syynsä, miksei julkihomoja kiekkoilijoita ole montaa, sillä pukukoppielämä on suht intiimiä.
Loppukaneettina todettakoon, että IFK-fanina pysyn aina siihen asti kunnes IFK:n paidat muuttuvat sateenkaaren tai paskan värisiksi. Liputtakoon miten haluavat.