Uskon kuitenkin vielä kuolinvuoteellanikin, että Larionov oli oikeasti tulossa. Ja voihan se vieläkin tulla, kunhan siirtoikkuna taas aukeaa.
Tämä kyllä ei taida olla edes legendaa kun asiasta kommentoinut mm. Larionov itse.
Uskon kuitenkin vielä kuolinvuoteellanikin, että Larionov oli oikeasti tulossa. Ja voihan se vieläkin tulla, kunhan siirtoikkuna taas aukeaa.
Eihän tuossa mitään vittuilua ollut. Asia nyt vain on aikalailla noin ja pitäisi enemmänkin kenties kehua toimittajatyötä.
Brändi on olemassa, mutta se ei ole ollenkaan se sama mitä se joskus oli.
Näin HIFK:ta aina suuresti arvostaneen sanoisin, että halli, seura ja yleinen ilmapiiri tukee brändin olemassaoloa, mutta edustusjoukkueen peli ei. En siis sano, että edustusjoukkue pelaisi mitenkään huonoa tai epämiellyttävää jääkiekkoa, mutta kaudella 2018-2019 peli ei vaan erotu massasta ollakseen ns brändin mukainen.
Ja vaikka Saarinen nyt aikalailla vittuilee ja on ärsyttävä, niin brändi on kyllä valahtanut jonnekin menneisyyteen. Puuttuu se taistelu ja fysiikka, johon itse ihastuin nuorena. Se, että Simo Saarisen kaltaiset kaverit tulee ”invalidina” uhrautumaan jengin eteen. Halutaan voittaa jokainen kiekko logon puolesta.
Allekirjoitan pitkälle tämän. Yhdistän kyllä brändiin myös periksiantamattomuuden, ylpeyden ja omien puolustamisen, jota myös tämän päivän IFK edustaa - ainakin ajoittain. Tutinaa ja tötinää-meiningistä sekä pelottelusta jääkiekon kehitys on vain ajanut ohi.
IFK voi, ja sen pitää, kunnioittaa perinteitään, mutta toisaalta ei pidä jäädä niiden vangiksikaan.
Brändin kuolemasta on puhuttu pitkälti niin kauan kuin olen ollut tietoinen IFK:sta - mielenkiintoista, että asiaa jaksetaan yhä käsitellä jollain tavalla ajankohtaisena ilmiönä.
Joku parempimuistinen voisi referoida, mutta eikös Järn ollut vähän niinkuin Stubbin puolella silloin kun Mobergin provikoista väännettiin ja ovet paukkuivat?
Kyllähän Stubbin ja Järnin häipyminen HIFKsta oli melkolailla surullinen episodi ja kun 1990-luvun alkupuolen synkästä ajanjaksosta päästiin Keklu&Westerlund&Summanen -kolmikon evästämänä vihdoin pinnalle ja menestyksen aallonharjalle, niin ruoriin hyppäsi voimakolmikko Fränk, Kife, Pena & Harri, jouden valtakauden huipentuma ja ammattitaito jotenkin kulminoituu omassa mielessäni alkutalveen 2008, kun Libor Ustrnul roudattiin tsekeistä pelkästään myllyttämään Heleniusta vastaan. Samana keväänä seura olikin sitten jo konkurssin partaalla ja muutoksiin oli pakko ryhtyä. Kyseisen nelikon vuosikymmen on myös ainoa HIFKn historiassa, jolloin HIFK ei ole voittanut mestaruutta joten pienet golfaplodit myös sille.Kyllä. "Salakujettajista Suomen mestareiksi" kertoo näin:
Konflikti Mobergin kanssa vuonna 1990 sai Järnin ja Stubbin lopettamaan aktiivisen toimintansa tähtirintojen hyväksi ja eroamaan seurasta.
[...]
- Frank petti meidän luottamuksen sen suhteen, miten taloudellisia asioita piti hoitaa, hän toteaa.
- Puhumattakaan siitä, että me olisimme halunneet kehittää HIFK:n toimintaa siten, ettei se olisi joutunut tilanteeseen, missä se on ollut koko 1990-luvun ajan.
Olisikohan Pena voinut luoda parempaa menestystä jos muu taustaorganisaatio olisi paremmin hanskassa? Kuten sanoit niin Pena tosiaan on lätkäjätkä ja kyllähän ymmärrys lajista on miehellä varmasti kunnossa. Pena oli kuitenkin ensimmäisiä koutseja jotka ymmärsivät kunnolla roolitusten päälle. Oliko Pena ainoastaan väärässä paikassa väärään aikaan ja homma kusi paljon myös sen takia.Pena sentään kaikessa tragikoomisuudessaan on raudanluja lätkähemmo, mutta varsinkin Fränkin ja Kifen (ja Tuohimaan) linjauksia hallituksessa "nolkytluvun" alkupuolella näin jälkikäteen tarkastellessa ja asioista kuulleena joutuu vieläkin puistelemaan päätä sen suhteen, kuinka vähällä järjellä ja osaamisella HIFKta silloin(kin) johdettiin ja nimenomaan urheilullisella puolella.
Anton Lundell - Kun jääkiekkounelma toteutuu
kun 1990-luvun alkupuolen synkästä ajanjaksosta päästiin Keklu&Westerlund&Summanen -kolmikon evästämänä vihdoin pinnalle ja menestyksen aallonharjalle, niin ruoriin hyppäsi voimakolmikko Fränk, Kife, Pena & Harri, jouden valtakauden huipentuma ja ammattitaito jotenkin kulminoituu....
..Kyseisen nelikon vuosikymmen on myös ainoa HIFKn historiassa, jolloin HIFK ei ole voittanut mestaruutta joten pienet golfaplodit myös sille.
Korjataan lausuntoa - ruoriin palasi tuo mainitsemani porukka. Istuivat taustalla v*ttuuntuneena (pl. Pena), kun "savolainen kukkopoika" ja Summanen tuulettivat Nordiksella pölyttyneitä rakenteita. Näiden häipättyä muualle, HIFK palasi nopeasti omalle tasolleen.Missä meinaat että nämä Fränkit ja Kifet olivat ennen tuota ruoriin hyppäämistä? Tai että kuka muukaan olisi ollut ruorissa tuona 1990-luvun synkkänä ajanjaksona?
Korjataan lausuntoa - tarkoitus oli viitata tuossa HIFKn lätkähistoriaan mestaruussarjaan nousun jälkeen.IFK pelasi ekan kilpailullisen pelin jo joskus 1928, muistaakseni jossain Suomen Cupissa tms. En ole 30-luvusta varma mutta kai silloinkin jotain pelejä oli. Lätkäjaosto perustettiin 1945 ja kaudelle 1949-50 päästiin jo mukaan Suomen Mestaruussarjaan (tosin kaikki pelit saattoivat olla vuoden 1950 puolella). Koko 50-luvun, lukuunottamatta yhtä kautta, oli IFK Suomen sarjassa, 60-luvulla oli kaksi lyhyttä stinttiä alemmassa sarjassa ja vasta 1969 tuli sitten sen ensimmäinen kulta Brewerin ja uuden hallin siivittämänä. Eli lähes koko 60-lukukin pelattiin ilman mestaruutta, mutta kai nyt ainakin tuon 50-luvun voi laskea vuosikymmeneksi, jolloin HIFK ei ole voittanut mestaruutta? Vai lasketko myös alemman sarjan voiton ja nousun "mestaruudeksi"?
Oikeaa edarimeininkiä, kun tavoitteena on kunhan saa vain pelata IFK:ssa. Saavutuksen jälkeen voikin mennä Apollon tiskille.
Anton Lundell - Kun jääkiekkounelma toteutuu
Toisaalla vähän hassuttelua IFK:n kopissa Jani Alkion ja Ari Vallinin johdolla: