Jaksan vieläkin jankata tästä sentteriasiasta. HIFK on tällä hetkellä liigan kovin joukkue, mutta väitän, että ykkös- ja kakkosketjun sentterien vaihdolla päittäin se olisi suorastaan ylivoimainen! Jo pelkästään Granlundin herääminen omaksi maagiseksi itsekseen Peltosen ja Kuhdan välissä toisi huikean tehonlisäyksen hyökkäyspeliin! Sanoisin että Pesosen ja Wirtasen kemiat toimisivat loistavasti. Silloin harvoin kun ovat olleet samaan aikaan kentällä on meno ollut lupaavan näköistä ja kun Eerokin on alkanut taas löytää viime peleissä sihtiään, olisi tämäkin kentällinen murhaava hyökkäyspäädyssä! Nuorempi Granlund vielä kolmoseen Tyllerön ja Huhtialan kanssa, niin HIFK:lla olisi neljä SM-liigan parasta kentällistä omassa roolissaan. No pleijareissa sitten, eikös juu Petu?
Nelosketjusta vielä sen verran, että jos, ja kun jompikumpi, tai kumpikin kaksikosta Järvinen, Rajamäki saadaan runkosarjan aikana pelikuntoon, kannattaisi antaa peliaikaa nimenomaan tuossa nelosen laidassa Nyholmin tilalla, jotta saataisiin heille edes hiukan pelituntumaa pleijareita ajatellen. Silläkin uhalla, että hiukan sotkisivat kentällisen peliä. Kyseessä kuitenkin kaksi kokenutta ja tasonsa osoittanutta playoff pelaajaa, jotka voivat olla tärkeitä palasia kevään ratkaisupeleissä. Puolustuksessa sama koskee Jokelaa. Melartin tilalle vaan kun on pelikunnossa. Melart, vaikka ehdottomia suosikkejani onkin, on kuitenkin vielä kokematon, ja ottaa liikaa jäähyjä. Enkä nyt tarkoita näitä väkivaltaisuusjäähyjä, joka ovat aina Ok jos puolustetaan omaa pelaajaa, tai horjutetaan vastustajan pelihuumoria, vaan jäähyjä joissa Ilari väärän sijoittumisen tai huonon jalkanopeuden (usein molempien) seurauksena joutuu rikkomaan. Leksa puolestaan oli juuri ennen loukkaantumistaan saanut Kurvisen pakkiparina pelin juonesta kiinni ja jos pystyy palaamaan samalle tasolle, tai jopa parantamaan tuosta, niin mahtuu heittämällä pelaavaan kokoonpanoon.
Playoffeissa loukkaantumisia tulee kuitenkin väkisinkin, joten on aina hyvä jos löytyy edes jonkunlaisen pelituntuman omaava reservi. Lisäksi kun pelataan fyysisiä vääntöjä perättäisin päivinä voi pelaajia vaihdella vaikkei varsinaisia pelaamisen estäviä vammoja olisikaan, esim. pikkukolhujen, tai jos jollakulla jalka alkaa hiukan painamaan, peli ei muuten oikein kulje, sekä pelitaktisten painotusten takia.
Yritän havainnollistan tuota sentteriasiaa vielä esimerkillä:
Käytän tässä itse keksimiäni englannin kielisiä lyhenteitä (heh, heh)
AP = Allround Player = pelaaja jolla on kaikki hyökkääjältä vaadittavat pelin osa-alueet balanssissa
PF = Power Forward = kaksinkamppailu- ja takalaus- ja puolustuspelin erikoismies
PM = Playmaker = peliä rakentava pelaaja, peliäly ja -näkemys, sekä syöttötaito keskimääräistä korkeampi
SN = Sniper = maalintekijä, laukaus ja maalitilanteiden haistaminen keskimääräistä parempi
Yleensä optimallisena hyökkäysketjun kokoonpanona ylemmissä ketjuissa pidetään yhdistelmää jossa on seuraavat palaset: SN-PM-AP, tällöin pelin kaikki osalueet ovat balanssissa niin hyökkäys kuin puolustus suuntaan. Yleensä playmaker on ketjun keskushyökkääjä, mutta ei välttämättä. Otetaanpa sitten käsittelyyn HIFK:n nykyiset kolme ylintä kenttää:
1. Kuhta-Wirtanen-Peltonen
SN(PM)-AP-AP
2. Pesonen-MiG-Somervuori
PM(SN)-PM-SN
3. Hurmanen-Rebenbach-MaG
PF-PM-PM(SN)
Huomataan, että parhaiten blanssissa on kolmoskenttä, joka yllätys yllätys on mielestäni viime peleissä ollut joukkueen paras kenttä ja väitän, että peli tulee vain paranemaan kun MaG tulee siirtymään (tuleehan?) tähän kenttään Pesosen tehdessä paluun. Markus Granlund on kuitenkin huomattavasti moniluloitteisempi pelaaja kuin Åsten. Kaverilla on muuten loistava laukaus ja saa kiekon lähes aina myös läheltä ylös. Vielä kun saa hieman sihtiä paremmaksi tulee kaverista loistava maalintekijä. Huhtiainen puolestaan tasapainottaa tuota kentää loistavilla fyysisillä ominaisuuksilla. Pieni kysymysmerkki on kolmikon oman pään pelaaminen, mutta mielstäni, sekä MaG, että Tyllerö ovat parantaneet myös tätä osa-aluetta viime peleissä. Hurmiaisesta nyt ei tarvitse tässä yhteydessä puhuakkaan.
Palataanpa sitten kahden ensimmäisen kentän kokoonpanoon. Tällä hetkellä ykköskenttä on kyllä kohtuu hyvin tasapainossa, mutta siinä on mielestäni kolme liian samanlaista pelaajatyyppiä, Kuhtakin voidaan nykyään jo melkeinpä lukea tuohon nykyliigassa tuikiharvinaiseen AP luokkaan. Kakkosketjusta puuttuu puolestaan hieman puolustusvalmiutta, vaika Pesonen ja Granlund kyllä kohtuullisesti nämäkin hommat hoitavat. Kuitenkin tämä syö mielestäni molempien potenttiaalia hyökkäyspäässä. Samoin Pesonen ja Granlund ovat loistavia peliä rakentavia pelaajia, mutta molemmat tarvitsevat ja tykkäävät pitää kiekkoa. Samassa kentässä nämä kaksi syövät toistensa tehoja. Tilanne voisi olla toinen, jos Granlund pelaisi laidassa, kuten maajoukkueessa, ja keskellä pelaisi Immosen tapainen suoraviivainen sentteri esim Wirtanen. Paljon yksinkertaisempaa olisi kuitenkin vain vaihtaa settereiden paikkoja ja "tadaa!" molempien kentällisten balanssi parani kuin taikaiskusta:
1. Kuhta-MiG-Peltonen
SN(PM)-PM-AP
2. Pesonen-Wirtanen-Somervuori
PM(SN)-AP-SN
Näin molemmat kentät ovat loistavassa tasapainossa ja jopa hieman parempia kuin tuossa perustyypittelyssä SN-PM-AP, koska molemmissa ketjuissa on pelaajia jotka pystyvät pelaamaan pelin kaikilla osa-alueilla loistavasti, ykkösketjussa jopa kaikki! Kuitenkin kaikki pääsevät pelaamaan omilla vahvuuksilla, tarvitsematta miettiä miten ketjun muut palaset pelaavat. Juuri tämä on kokonaisvaltaisen pelaamisen kannalta olennaista, toimivan pelisysteemin, pelaajien fyysisen kunnon ja itseluottamuksen tason ohella. HIFK:lla on muuten harvinainen tilanne jo toista kautta peräkkäin, sillä joukkueessa on useita pelaajia jotka ovat loistavia lähes kaikilla pelin osa-alueilla. Yleensä tällaiset pelaajat revitään nopeasti rahakkaampiin liigoihin. Tästä isot propsit Nybarille.