Mainos

HIFK:n juniorijoukkueet

  • 438 446
  • 1 493

Sipilpe

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
vahva kuva jäi tuosta keskustelusta, että Kolleissa asti tiedetään ja on sellainen ilmapiiri, ettei nykyiseen edariin ole menemistä kenelläkään, ja kun siellä odoteltaisiin vain päävalmentajan vaihtumista jotta päästäisiin taas eteenpäin.
Saisko @Ykkössentteri tähän kommenttia?
 
Suosikkijoukkue
Me olemme HIFK
Saisko @Ykkössentteri tähän kommenttia?

Mä en tiedä ilmapiiristä Kolleissa tarkemmin, enkä yksittäisten pelaajien ajatuksista tai tuntemuksista. Ja vaikka tietäisinkin, niin en niistä tänne kirjoittaisi. On paljon asioita, joita käsitellään luottamuksella, kuten kaikki varmaan ymmärtää.

Yleisesti voin sanoa, että U20 SM-sarja on kärsinyt inflaation ja sarjassa pelaa nykyisin entistä nuorempia pelaajia, jotka kuuluisivat ikänsä puolesta U18 SM-sarjaan. U20 maajoukkuetason pelaajat ovat nykyään kaikki jo Suomessa pelatessaan Mestiksessä tai Liigassa. Sen vuoksi U20-ikäiset Kolleista edariin nousevat pelaajat ovat usein lähinnä tuuraajia ja täytemiehiä. Sama trendi on monessa muussakin Liiga-organisaatiossa
 

MSU

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Maksaako Kollien himamatsit jotain? Perjantaina ja lauantaina olisi himamatsit.
Ticketmasterin kautta ovat olleet myynnissä 10€ (?) hintaan, Edarin tsetillä ilmaiseksi sisään.

Tosin jostain syystä noita viikonlopun pelejä ei tällä hetkellä näy myynnissä. Ainakin viime viikon pelejä on somessa mainostettu "Flabat Ticketmasterista" saatesanoin, joten lienee vasta tulossa myyntiin.
 

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat
Ticketmasterin kautta ovat olleet myynnissä 10€ (?) hintaan, Edarin tsetillä ilmaiseksi sisään.

Tosin jostain syystä noita viikonlopun pelejä ei tällä hetkellä näy myynnissä. Ainakin viime viikon pelejä on somessa mainostettu "Flabat Ticketmasterista" saatesanoin, joten lienee vasta tulossa myyntiin.

Tänään klo 18:30 Kollit - Ketterä Elisa-areena

Peruslippu 7,50€, opiskelija 4,50€, pyörätuoli + avustaja 7,50€
 

Keskikalja

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, CHICAGO BLACKHAWKS, Liverpool, Real Madrid
Olitteko muuten tietoisia miten noita junnuja valitaan IFK:n ja muidenkin isompien jengien porukkaan? Eli ei siis vain IFK:n "synti"

Siellä on kaverien poikia, isojen firmojen joista hyötyä johtajien kakaroita.

Ja tämä on ihan totta.

Tätä harrastaa eräs herra Mälkiä. Johon Töykkälällä paloi pinna ja siksi lähti menee.

Mulle sanottiin jo kakarana noin 40 vuotta sitten kun puhuttiin IFK:hon menemisestä että sinne pääsee jos on rahaa tai suhteita. Ja tämä aikakaudella jolloin IFK halusi isokokoisia pelaajia junnuihin. Taidolla niin väliä.

Ja mitä muihin jengeihin tulee niin katsokaa vaikka tepsin junnuja, aika tuttuja sukunimiä sielläkin. Tuskin sattumaa.
 

Gilmore

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Vastuuvalmentajat 2024-2025:

Kollit:
Simo Mälkiä
U18 SM: Markus Nordlund
U16 SM: Arttu Luttinen

 

Frankie

Jäsen
Suosikkijoukkue
평양시 IFK, Philadelphia Flyers, Arsenal FC
Vastuuvalmentajat 2024-2025:

Kollit:
Simo Mälkiä
U18 SM: Markus Nordlund
U16 SM: Arttu Luttinen

Ovatko nämä sellaisia valmentajia joiden takia lahjakkaat lähialueiden juniorit haluavat valita nimenomaan IFKn junioriputken? Kysyn ihan vilpittömästi, koska en tunne juniorivalmennusta. Tähän junioriputkeen pitäisi nyt panostaa, koska pian Espoon lisäksi myös Helsingissä on toinen vaihtoehto Liigaan vievälle junioripolulle. Aiempi monopoliasema on mennyttä.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: EPK

Hobitti

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Real Madrid
Itse kyllä hieman petyin, kun luin nuo kolme nimeä. Varsinkaan Kollien päävalmentajan nimi ei hurraa -huutoja aiheuta, joskin pidän potentiaalisena upgradena nykyiseen päävalmentajaan verrattuna.
Toisaalta Mälkiä sai fudut aikanaan Vantaalta, mikä ei varsinaisesti luottoa herätä hänen toimintaan. Ja mikäli on lukenut muiden pääkaupunkiseudun seurojen palstaosioita junnuista, niin taitavat olla iloisia, että Mälkiä jatkaa hääräämistä täällä. No, toivotaan totta kai, että onnistuu Kollien peräsimessä!

Vähän selittelyltä kuulostaa kuitenkin tuon uutisen kommentit liittyen siihen, että ”toivottavasti saadaan pidettyä hankitut pelaajat ja optimaalisessa tilanteessa runko säilyy”. Katsotaan ensi kaudella ketkä pelaajat saatiin pidettyä ja ketkä päättivät lähteä, vedetään sen jälkeen johtopäätöksiä seuran nykyisestä houkuttelevuudesta.
Tällä kaudella kesken kauden HIFK:sta lähtenyt Jokereihin junnujoukkueiden kärkinimiä, mikä on todella poikkeuksellista. Valitettavasti jostain se kertoo, oli se sitten junnujen ja heidän taustajoukkojen kärsimättömyydestä tai sitten seuran tilasta. Huolestuttavaa näissä siirroissa on se, että pari näistä junnuista siirtyi Jokereista täksi kaudeksi meille ja päättivät kesken kauden ottaa hatkat ja palata takaisin naapuriin.
Ehkä @Ykkössentteri voi avata hieman yleisesti näistä tämän päivän junnujen siirroista, joita nykyään tuntuu tapahtuvan varsin äkkipikaisesti. Eihän näihin mitään draamaa välttämättä sisälly ja esim. agenteilla on suuri rooli jo todella nuorten junnujen siirroissa. Olisi vain kiinnostavaa kuulla koutsin näkökulmasta, mitä siellä kulisseissa tapahtuu!

Lopetataan viesti positiiviseen; U16 ja U18 -joukkueet ovat menestyneet kunniallisesti tämän kauden ja hyviä pelaajia sieltä on tulossa, joko meille HIFK:hon tai muille joukkueille. Vaikka Kollit tippuivat alempaan jatkosarjaan, niin kyllä sieltäkin tulevia ammattilaisia löytyy ja muutama ihan Liigaankin tulevina vuosina murtautuva pelaaja. Toivottavasti tapahtuu meillä!
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Junnuista ihan yleisesti kiinnostaa, että kuinka iso on vanhempien rooli kulisseissa? Kuinka paljon vanhemmat hääräävät seurasiirtojen taustalla? Ymmärtääkseni paine joillekin agenteille on ainakin aika kovaa ja kaikilla agenteilla ei ole NHL-pelaajia, jotka sitä "kasvatustyötä" rahoittaisi, jolloin agentinkin pitää repiä se leipä jostain. Onko sillä vanhemman roolin "koolla" isoakin merkitystä pelaajan uralle? Enkä nyt tarkoita taloudellisten satsausten tai kuskaamiset määrää, vaan sitä, että kuinka suurella todennäköisyydellä niiden kaikkein intohimoisimpien vanhempien lapsista ylipäätään tulee ammattilaiskiekkoilijoita?

Itselläni on kokemusta ihan toisesta lajista, mutta niiden kokemusten perusteella sanoisin, että aika monessa perheessä se vaikuttaa menevän niin, että vanhemmat sanovat sen viimeisen sanan ja he myyvät seurasiirron lapselleen. Ja musta tuntuu, että nykyisin vanhemmilla on usein se kaikkein suurin kiire maksimoida tulokset ja sitten siitä itse lajista tulee itse harrastustoimintaan osallistuvalle vähän enemmän raskasta kuin sen ehkä pitäisi. Hommasta tulee ammattimaista aivan liian aikaisin, eikä niiden nuorten aivot ja fysiikka ole ihan valmiita vielä ottamaan sitä kaikkea vastaan. Unelmia on tietenkin aina hyvä olla ja sekin on hyvä, että niiden eteen tehdään töitä, koska ei tässä maailmassa kovin moni mitään ilmaiseksi saa. Eikä ainakaan pitää sitä, mitä on ilmaiseksi tarjottu, ellei taidot riitä. Jotenkin musta tuntuu, että hirveän monella aikuisella on vaikeuksia lopulta ymmärtää, että sinne huipulle voi nousta monella eri tavalla ja eri aikaan. Kyllä ne oikeasti lahjakkaat saavat vähintään näyttöpaikan, jos motia riittää ja jaksavat tehdä duunia.
 

tommy36

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Olitteko muuten tietoisia miten noita junnuja valitaan IFK:n ja muidenkin isompien jengien porukkaan? Eli ei siis vain IFK:n "synti"

Siellä on kaverien poikia, isojen firmojen joista hyötyä johtajien kakaroita.

Ja tämä on ihan totta.

Tätä harrastaa eräs herra Mälkiä. Johon Töykkälällä paloi pinna ja siksi lähti menee.

Mulle sanottiin jo kakarana noin 40 vuotta sitten kun puhuttiin IFK:hon menemisestä että sinne pääsee jos on rahaa tai suhteita. Ja tämä aikakaudella jolloin IFK halusi isokokoisia pelaajia junnuihin. Taidolla niin väliä.

Ja mitä muihin jengeihin tulee niin katsokaa vaikka tepsin junnuja, aika tuttuja sukunimiä sielläkin. Tuskin sattumaa.
Tämä oli totta ainakin aiemmin, että rahalla sai HIFK junnuissa erityisoikeuksia jo ihan pikkujunnuista alkaen. Siellä mukanan noihin aikoihin heiluneena, niin touhu oli käsittämätöntä ja äärimmäisen huonohenkistä juuri noista syistä, eikä kouluttajat (valmentajiksi itseään varmaankin kutsuivat) olleet oikein mistään kotoisin.

Toivottavasti tavat ovat muuttuneet, mutta rohkaiseva ei kyllä lainattu viesti sen suhteen ollut. Valitettavasti siis kuitenkin harrastuksenakin on kyllä pääosin hyvin toimeentulevien perheiden lapsien etuoikeus, sillä onhan nuo kustannukset menneet melko koviksi. Onneksi kuitenkin järjestelmä jossakin määrin joustaa siihen, että sinne voi päästä mukaan pienemmilläkin tuloilla, mutta voi olla raskasta mainitun perheen lapselle, jonka olen saanut ihan läheltä nähdä senkin, kuinka lapset muistavat muistuttaa perheen sosilaalisesta statuksesta melko ikävin sanankääntein.

Fudiksessakin ollaan menty jo kauksi ajoista, jolloin niitä seuroja riitti joka kentälle heilumaan, ja mukaan pääsi helposti sekä halvalla.
 
Suosikkijoukkue
HIFK ja Leijonat
Mälkiä pestiä Kollien päävalmentajana ei voi pitää hyvänä uutisena. Mitä pikemmin hänet saataisiin seurasta ulos niin sitä parempi. Tässä kohtaa kuitenkin kiinnostaa, että kuka tulee Mälkiän nykyiseen pestiin hänen tilalleen, kun siirtyy Kolleihin?

IFK ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla käyttämään etsikkoaikaansa, kun naapurin ja Espoon kiekko kyykkäsi viimeiset noin viisi vuotta. Nyt ollaan ajauduttu jo vähän paitsioon lahjakkaimpien junioreiden ja heidän vanhempiensa silmissä läpi ikäryhmien. Hinnat ovat korkeammat kautta linjan ja tälle ei mitään varsinaisia perusteita ole esittää. Valmennus ei ainakaan ole laadukkaampaa/koulutetumpaa kuin vaikka naapurilla, joten nykyisessä maailman taloustilanteessa vähän hankala paikalla. Omassa lähipiirissä on useampi lapsi on valitettavasti siirtynyt jokereiden viimeisen vuoden aikana. Siellä on nyt imua, meillä ei.

Junioripuolelle pitää panostaa ja löytää hyviä tekijöitä. Simo Mälkiä ei sellainen ole ollut ja hän on häärinyt nyt junnupuolen kasvoina viitisen vuotta. Voisi olla uuden vetäjän paikka, jos johtajilla on tulosvastuuta kannettavanaan tässä seurassa.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Miksi Simo Mälkiän pitää saada kenkää? Kysyn, koska en ole inessä skenessä.
 

McBean

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Bruins, Noutajat, Scarborough FC

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Suosikkijoukkue
HIFK ja Leijonat
Miksi Simo Mälkiän pitää saada kenkää? Kysyn, koska en ole inessä skenessä.
Puolestani saisi lähteä, koska ei ole nostanut IFK:n vetovoimaa junioreiden keskuudessa toivotulla tavalla ja lahjakkaiden junioreiden kehityksen tukeminen ei ole ottanut toivottuja harppauksia eteenpäin. Lähteenä tähän omat silmät ja useamman pelaajan taustajoukot. Nimi Mälkiä ei ainakaan ole vetovoimatekijä junioreiden keskuudessa. IFK:n tulisi olla pk-seudun houkuttelevin seura junioreille. Nyt se ei sitä ole ja viime aikojen kehitys on mennyt vain heikompaan suuntana.

Mutta kuten sanottu Mälkiän pesti Kolleissa tarkoittaa, että joku on tulossa tilalle hänen edelliseen pestiinsä. Toivotaan todella, että se joku on muu kuin Kari Kalto.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Puolestani saisi lähteä, koska ei ole nostanut IFK:n vetovoimaa junioreiden keskuudessa toivotulla tavalla ja lahjakkaiden junioreiden kehityksen tukeminen ei ole ottanut toivottuja harppauksia eteenpäin. Lähteenä tähän omat silmät ja useamman pelaajan taustajoukot. Nimi Mälkiä ei ainakaan ole vetovoimatekijä junioreiden keskuudessa. IFK:n tulisi olla pk-seudun houkuttelevin seura junioreille. Nyt se ei sitä ole ja viime aikojen kehitys on mennyt vain heikompaan suuntana.

Mutta kuten sanottu Mälkiän pesti Kolleissa tarkoittaa, että joku on tulossa tilalle hänen edelliseen pestiinsä. Toivotaan todella, että se joku on muu kuin Kari Kalto.

Kiitos vastauksestasi. Kuinka paljon tässä boldaamassani kohdassa on kysymys siitä, että tietyt junnut eivät vain ole pystynyt nousemaan sille tasolle kuin oli odotettu? Onko ollut loukkaantumisia taustalla tai muuten vain nuoren normaalia elämää, mihin kuuluu erilaiset vaiheet, toisinaan hyvinkin lyhyessä ajassa? Onko HIFK:ssa tehty oikeasti jotain virheitä?

Mun oma suhtautumiseni junnuihin (ja nuoriin yleisestikin) on pitkämielistä ja maltillista. Ehkä johtuu ihan omista kokemuksista, kun mulla on/on ollut omia junioreita kotona ja olen saanut seurata heidän elämäänsä ja touhujaan hyvinkin läheltä. Nähnyt myös sen, miten mieli kuohuu ja miten aikuisista pieniltä tuntuvilla asioilla voi olla aivan kohtuuttoman suuri merkitys sille nuorelle urheilijalle. Miten hyvän pelin jälkeen vain taivas on rajana ja lapset pieree suurinpiirtein sateenkaaria ja miten "huonon" pelin jälkeen kaikki on paskaa ja harrastus loppuu ja koutsikin on ihan mulkku ja suorastaan suosii kaikkia muita. Ja seuraavalla viikolla, muutaman väkisin väännetyn treenin jälkeen kaikki on taas hyvin. Yleensä siihen on kuulunut joku onnistuminen ja koutsin kehut. Koutsi ei enää olekaan mulkku :).

Omasta kokemuksestani kenttien laidalla tiedän myös, että ihan kaikissa perheissä ei aina osata suhtautua asioihin maltillisesti ja rauhassa ja oikeasti sitä nuorta tukien. Siis sillä tavalla, että sille nuorelle selitettäisiin yksinkertaisin esimerkein, miten kaikenlaiset tuntemukset ovat ihan ok ja ne pitää hyväksyä. Ja että ne menee ohi. Ei välttämättä heti, mutta menevät kyllä. Mulla on ollut etuoikeus viettää kymmeniä tunteja nuorten kanssa automatkoilla ja heidän kanssaan heidän fiiliksistään ja kaikesta mahdollisesta jutustellen. Nuorilla on usein tapana joko haukkua omat vanhempansa pystyyn, koska "kaikilla muilla on aina asiat paljon paremmin" tai sitten melkeinpä ylikorostetusti varoa sanomasta vanhemmista mitään negatiivista. Mutta rivien välistä aikuinen pystyy kyllä lukemaan nuoren fiiliksiä helposti, jos vain on aikaa ja halua. Ja valitettavan usein olen kuullut, miten kotona on esim. käsitelty pelillisiä asioita aivan ylitarkasti ja vanhemmat ovat valmentaneet sitä nuorta. Tätä toki kuulee ja näkee vanhemmilta ihan suoraankin. Eikä näitä siis ole sanottu mitenkään vanhempia haukkuen, vaan kerrottu, että miten edellisen pelin jälkeen "kun purettiin omaa joukkueen peliä", vanhempi sanoi sitä tai tätä. Ja lähes aina niissä korostui se, miten faija sanoi, että siinä tilanteessa olisi pitänyt tehdä niin eikä sillä tavalla kuin nuori oli tehnyt. Miten masentavaa!

Ja luonnollisesti vanhemmat ovat usein täysin sokeita omalle toiminnalleen, eikä monikaan tietenkään kerro, että heillä on tapana pitää jotain pelien purkupalavereja. Ja lähes aina näiden vvanhempien motiivit ovat pohjimmiltaan hyvät, mutta toimintatavat eivät niinkään ja ne luovat omalta osaltaan nuorille paineita ja joissain tapauksissa nuori ei oikein tiedä, kumpaa pitäisi kuunnella: sitä valmennusta vai omaa rakasta vanhempaansa? Toistuvasti on tullut myös nuoren puheissa esiin, miten paljon harrastus maksaa ja miten paljon vanhemmatkin uhraavat aikaansa, joten olen usein miettinyt, että tuntevatko nämä nuoret liiallista kiitollisuutta vanhempiaan kohtaan? Ja totta kai on hyvä, että nuori ymmärtää, että myös vanhemmilta vaatii aika paljon, että nuori saa ja pääsee harrastamaan, eikä sellainen ole itsestäänselvää. Mutta, jos nuori jatkuvasti tuntee sellaisia kiitollisuuden velkaan rinnastettavia tunteita harrastuksestaan, onko sekään oikein? Kun siihen nuoruuteen kuitenkin vähän kuuluu sellainen tietynlainen kaiken pitäminen itsestäänselvyytenä, kun sitä perspektiiviä elämään ei ole. Yleensä se vaihe menee kuitenkin ohi, kun ikää tulee lisää ja ymmärrys kasvaa. Mutta eikö harrastamisen pitäisi olla sille nuorelle itselleen kivaa ja viedä ajatuksia pois kaikista muista asioista? Ainakaan hänen ei pitäisi kokea minkäänlaista syyllisyydentuntoa siitä, että hän harrastaa.

Tiedän myös omakohtaisesti sen, että vanhemmat suhtautuvat usein liian intohimoisesti lastensa harrastukseen, jolloin aletaan helposti nähdä uhkia siellä, missä niitä ei oikeasti ole. Sinänsähän tämä ei poikkea "tavallisesta elämästä" mitenkään, mutta sen seurauksena on valitettavan usein se, että omista subjektiivisista näkökulmista ja kokemuksista vedetään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja sitten niitä toistellaan kenttien laidalla muille. Ja valitettavan moni ihminen vetää omia johtopäätöksiä puhtaasti toisten puheista, kuulematta koskaan sitä toista näkökulmaa. Ja sitten näistä tulee usein totuuksia, mitä toistellaan läpi ikäluokkien. Ja näin meillä onkin syntynyt ennakkoasenteita tiettyjä ihmisiä kohtaan pelkästään kuulopuheiden pohjalta. Fiksut ihmiset ovat tietysti valmiita tarkistamaan omia asenteitaan, mutta ikävä kyllä kaikki eivät ole fiksuja. Ja kaikkein ikävintä on se, että nämä vanhempien ennakkoasenteet kantautuvat nuortenkin korviin, koska nuoret janoavat kaikenlaista tietoa ja pystyvät hyvinkin helposti teeskentelmään, etteivät kuule, vaikka oikeasti kuuntelevat korvat punaisina. Ja osa vanhemmista ei edes yritä peitellä omia mielipiteitään. Ja totta kai suurin osa nuorista uskoo vanhempiaan.

Tämä ei ollut puolustuspuhe ketään henkilöä kohtaan, koska mulla ei ole yhtään minkäänlaisia kokemuksia HIFK:n junnuorganisaatiosta tai sen toimintatavoista. Nämä ovat ihan vain yleisiä havaintoja, joita olen vuosien varrella tehnyt. Eri lajista tosin, mutta kun olen kavereiden kanssa jakanut kokemuksia lasten harrastuspiireistä, ei sillä lajilla ole juurikaan väliä. Tietynlaiset ihmiset käyttäytyvät tietynlaisessa ympäristössä samalla tavalla. Itse olen ajat sitten tehnyt sen päätöksen, että suhtaudun lasten ja nuorten vanhempien omin kertomuksiin ja kokemuksiin heidän omien lastensa osalta maltillisesti enkä osta juttuja ihan sellaisenaan, koska niissä on aina niin paljon tunnetta mukana.
 
Suosikkijoukkue
HIFK ja Leijonat
Kiitos vastauksestasi. Kuinka paljon tässä boldaamassani kohdassa on kysymys siitä, että tietyt junnut eivät vain ole pystynyt nousemaan sille tasolle kuin oli odotettu? Onko ollut loukkaantumisia taustalla tai muuten vain nuoren normaalia elämää, mihin kuuluu erilaiset vaiheet, toisinaan hyvinkin lyhyessä ajassa? Onko HIFK:ssa tehty oikeasti jotain virheitä?

Mun oma suhtautumiseni junnuihin (ja nuoriin yleisestikin) on pitkämielistä ja maltillista. Ehkä johtuu ihan omista kokemuksista, kun mulla on/on ollut omia junioreita kotona ja olen saanut seurata heidän elämäänsä ja touhujaan hyvinkin läheltä. Nähnyt myös sen, miten mieli kuohuu ja miten aikuisista pieniltä tuntuvilla asioilla voi olla aivan kohtuuttoman suuri merkitys sille nuorelle urheilijalle. Miten hyvän pelin jälkeen vain taivas on rajana ja lapset pieree suurinpiirtein sateenkaaria ja miten "huonon" pelin jälkeen kaikki on paskaa ja harrastus loppuu ja koutsikin on ihan mulkku ja suorastaan suosii kaikkia muita. Ja seuraavalla viikolla, muutaman väkisin väännetyn treenin jälkeen kaikki on taas hyvin. Yleensä siihen on kuulunut joku onnistuminen ja koutsin kehut. Koutsi ei enää olekaan mulkku :).

Omasta kokemuksestani kenttien laidalla tiedän myös, että ihan kaikissa perheissä ei aina osata suhtautua asioihin maltillisesti ja rauhassa ja oikeasti sitä nuorta tukien. Siis sillä tavalla, että sille nuorelle selitettäisiin yksinkertaisin esimerkein, miten kaikenlaiset tuntemukset ovat ihan ok ja ne pitää hyväksyä. Ja että ne menee ohi. Ei välttämättä heti, mutta menevät kyllä. Mulla on ollut etuoikeus viettää kymmeniä tunteja nuorten kanssa automatkoilla ja heidän kanssaan heidän fiiliksistään ja kaikesta mahdollisesta jutustellen. Nuorilla on usein tapana joko haukkua omat vanhempansa pystyyn, koska "kaikilla muilla on aina asiat paljon paremmin" tai sitten melkeinpä ylikorostetusti varoa sanomasta vanhemmista mitään negatiivista. Mutta rivien välistä aikuinen pystyy kyllä lukemaan nuoren fiiliksiä helposti, jos vain on aikaa ja halua. Ja valitettavan usein olen kuullut, miten kotona on esim. käsitelty pelillisiä asioita aivan ylitarkasti ja vanhemmat ovat valmentaneet sitä nuorta. Tätä toki kuulee ja näkee vanhemmilta ihan suoraankin. Eikä näitä siis ole sanottu mitenkään vanhempia haukkuen, vaan kerrottu, että miten edellisen pelin jälkeen "kun purettiin omaa joukkueen peliä", vanhempi sanoi sitä tai tätä. Ja lähes aina niissä korostui se, miten faija sanoi, että siinä tilanteessa olisi pitänyt tehdä niin eikä sillä tavalla kuin nuori oli tehnyt. Miten masentavaa!

Ja luonnollisesti vanhemmat ovat usein täysin sokeita omalle toiminnalleen, eikä monikaan tietenkään kerro, että heillä on tapana pitää jotain pelien purkupalavereja. Ja lähes aina näiden vvanhempien motiivit ovat pohjimmiltaan hyvät, mutta toimintatavat eivät niinkään ja ne luovat omalta osaltaan nuorille paineita ja joissain tapauksissa nuori ei oikein tiedä, kumpaa pitäisi kuunnella: sitä valmennusta vai omaa rakasta vanhempaansa? Toistuvasti on tullut myös nuoren puheissa esiin, miten paljon harrastus maksaa ja miten paljon vanhemmatkin uhraavat aikaansa, joten olen usein miettinyt, että tuntevatko nämä nuoret liiallista kiitollisuutta vanhempiaan kohtaan? Ja totta kai on hyvä, että nuori ymmärtää, että myös vanhemmilta vaatii aika paljon, että nuori saa ja pääsee harrastamaan, eikä sellainen ole itsestäänselvää. Mutta, jos nuori jatkuvasti tuntee sellaisia kiitollisuuden velkaan rinnastettavia tunteita harrastuksestaan, onko sekään oikein? Kun siihen nuoruuteen kuitenkin vähän kuuluu sellainen tietynlainen kaiken pitäminen itsestäänselvyytenä, kun sitä perspektiiviä elämään ei ole. Yleensä se vaihe menee kuitenkin ohi, kun ikää tulee lisää ja ymmärrys kasvaa. Mutta eikö harrastamisen pitäisi olla sille nuorelle itselleen kivaa ja viedä ajatuksia pois kaikista muista asioista? Ainakaan hänen ei pitäisi kokea minkäänlaista syyllisyydentuntoa siitä, että hän harrastaa.

Tiedän myös omakohtaisesti sen, että vanhemmat suhtautuvat usein liian intohimoisesti lastensa harrastukseen, jolloin aletaan helposti nähdä uhkia siellä, missä niitä ei oikeasti ole. Sinänsähän tämä ei poikkea "tavallisesta elämästä" mitenkään, mutta sen seurauksena on valitettavan usein se, että omista subjektiivisista näkökulmista ja kokemuksista vedetään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja sitten niitä toistellaan kenttien laidalla muille. Ja valitettavan moni ihminen vetää omia johtopäätöksiä puhtaasti toisten puheista, kuulematta koskaan sitä toista näkökulmaa. Ja sitten näistä tulee usein totuuksia, mitä toistellaan läpi ikäluokkien. Ja näin meillä onkin syntynyt ennakkoasenteita tiettyjä ihmisiä kohtaan pelkästään kuulopuheiden pohjalta. Fiksut ihmiset ovat tietysti valmiita tarkistamaan omia asenteitaan, mutta ikävä kyllä kaikki eivät ole fiksuja. Ja kaikkein ikävintä on se, että nämä vanhempien ennakkoasenteet kantautuvat nuortenkin korviin, koska nuoret janoavat kaikenlaista tietoa ja pystyvät hyvinkin helposti teeskentelmään, etteivät kuule, vaikka oikeasti kuuntelevat korvat punaisina. Ja osa vanhemmista ei edes yritä peitellä omia mielipiteitään. Ja totta kai suurin osa nuorista uskoo vanhempiaan.

Tämä ei ollut puolustuspuhe ketään henkilöä kohtaan, koska mulla ei ole yhtään minkäänlaisia kokemuksia HIFK:n junnuorganisaatiosta tai sen toimintatavoista. Nämä ovat ihan vain yleisiä havaintoja, joita olen vuosien varrella tehnyt. Eri lajista tosin, mutta kun olen kavereiden kanssa jakanut kokemuksia lasten harrastuspiireistä, ei sillä lajilla ole juurikaan väliä. Tietynlaiset ihmiset käyttäytyvät tietynlaisessa ympäristössä samalla tavalla. Itse olen ajat sitten tehnyt sen päätöksen, että suhtaudun lasten ja nuorten vanhempien omin kertomuksiin ja kokemuksiin heidän omien lastensa osalta maltillisesti enkä osta juttuja ihan sellaisenaan, koska niissä on aina niin paljon tunnetta mukana.
Hyvä viesti ja helppo allekirjoittaa yleisellä tasolla junioriurheilun osalta. Itse koen, että IFK:n kiekkojaoston junioritoiminnassa on viimeisen reilun viiden vuoden aikana tehty isoja virheitä ja/tai tekemättä jättämisiä.

Sen tarkemmin minun osaamiseni ja tietoni ei riitä niitä erittelemään, mutta kun kyseisenä ajanjaksona olemme olleet Suomen suurimman asuinalueen ainoa vakavasti otettavan kehityspolun lupaavalla juniorille tarjoava seura niin parempaan olisi pitänyt pystyä. Tänä aikana kokonaisuutena varmaan tämän vuosituhannen maan paras juniorimylly Espoossa oli käytännössä kokonaan poissa pelistä (vuodesta 2016?) ja naapuri haahuili missä haahuili.

Nykyisen urheilujohtajan yksi tärkeimmistä tehtävistä oli laittaa junioripolku kuntoon ja kasvattaa sieltä meille hyvää pelaajamateriaalia. Uskallan väittää, että tällä kaudella otteluiden määrässä mitattuna IFK:lla on varmasti vähiten pelattuja pelejä alle 21-vuotiailla pelaajilla. Yhdestä kaudesta ei kannata liian pitkälle meneviä johtopäätöksia tehdä, mutta uskallan väittää ettei ensi kaudella tilanne ole paljon kaksisempi. Kiviharju saattaa täällä jatkaa, mutta muuten on varsin hiljaista potentiaalisten uusien Liiga-pelureiden kanssa.

Tätä uutta pelaajapolkua on rakennettu vuoden 2017 lopulta eli reilut kuusi vuotta. Lyhyesti sanottun paljon parempaan olisi pitänyt sinä aikana pystyä. En jaksa uskoa, että ilman uusia tekijöitä tilanne tästä paranee. Todennäköisesti muuttuu heikommaksi, koska naapurilla on valitettavasti ns. tekemisen meininki tullut täksi kaudeksi (Viima Hockey osaa tämän) ja Kiekko-Espoo on tehnyt hyvää työtä jo useamman vuoden ja nousevat tällä tietoa takaisin myös Liigaan. IFK:n etsikkoaika meni, mutta nyt pitää tehdä töitä kahta kauheammin. Toistelen itseäni, mutta Mälkiän tilalle tuleva nimitys on erittäin tärkeä.
 
Suosikkijoukkue
Me olemme HIFK
Mietin kannattaako mun tänne näkemyksiäni HIFKn junnutoiminnasta ja siinä valmennuksesta kirjoitella, koska mielipiteitä siitä on yhtä monta kuin on niitä, joita asia kiinnostaa ja/tai koskettaa. Lisäksi tunteet ovat asiasta kiinnostuneilla usein vahvasti pinnassa eri syistä sekä hyvässä että pahassa, kuten intohimolajissa toki kuuluukin olla. Päätin kirjoittaa lyhyesti.

Olen saanut olla hyvässä roolissa viime kaudet kehittämässä ja auttamassa eri tavoin useita nuoria ikäluokkansa kärkipään pelaajia kohti ikäkausimaajoukkueita ja orastavaa ammattilaisuutta. Esim. 08 ikäluokalla HIFKlla on ollut nyt vahva edustus U16 maajoukkueessa ja sitä edeltäneellä Pohjola-leirillä. Olen tästä iloinen ja ylpeä. Olen saanut olla kehittämässä eri tavoin myös heitä, joista ei tule ammattipelaajia, mutta heistä tulee jonkun toisen alan ammattilaisia. Sekin tuntuu todella hyvältä.

Olen itse opiskellut jääkiekkoa paljon viime vuosina sekä itsenäisesti että liiton johtamana Vierumäellä. Mulle tärkeimmäksi asiaksi valmentamisessa on noussut kokemuksen tuoma tietotaito ja etenkin sosiaalisen kanssakäymisen tärkeys nuorten pelaajien kanssa. Se, että he tietävät, kun heidän kanssaan toimin, että vaikka vaadin paljon, niin olen kuitenkin samalla turvallinen aikuinen joka välittää, ja johon voi luottaa ja jolle voi tulla purkamaan tuntoja muistakin asioista kuin pelkästään jääkiekosta. Parhaan kehityksen edellytys on turvallinen ja vapautunut olo. Tähän mä pyrin poikien kanssa.

Mulla ei ole aikaa seurata tarkasti muita joukkueita seuran sisälläkään, koska keskittyminen on vahvasti siinä ikäluokassa, jossa toimin, mutta mun silmään täällä on tällä hetkellä junnutoiminnassa asiat yleisesti ottaen hyvällä mallilla. Tulihan sieltä liitoltakin joku palkinto jokin aika sitten. En ole myöskään tippaakaan huolissani siitä että nyt Jokerit ja Espoo sitä tai Jokerit ja Espoo tätä, ja IFKn etsikkoaika on mennyt, ja että imu on nyt muualle kuin HIFKhon. Aina välillä joku seura on enemmän in kuin joku toinen, ja näin se aina tulee olemaankin. Omalla toiminnallani ja sen laadulla pyrin tekemään HIFKta osaltani kiinnostavaksi vaihtoehdoksi lupaaville pelimiehenaluille tulevinakin vuosina. Tästä olen ylpeä ja samalla kiitollinen
 
Suosikkijoukkue
HIFK ja Leijonat
Mietin kannattaako mun tänne näkemyksiäni HIFKn junnutoiminnasta ja siinä valmennuksesta kirjoitella, koska mielipiteitä siitä on yhtä monta kuin on niitä, joita asia kiinnostaa ja/tai koskettaa. Lisäksi tunteet ovat asiasta kiinnostuneilla usein vahvasti pinnassa eri syistä sekä hyvässä että pahassa, kuten intohimolajissa toki kuuluukin olla. Päätin kirjoittaa lyhyesti.

Olen saanut olla hyvässä roolissa viime kaudet kehittämässä ja auttamassa eri tavoin useita nuoria ikäluokkansa kärkipään pelaajia kohti ikäkausimaajoukkueita ja orastavaa ammattilaisuutta. Esim. 08 ikäluokalla HIFKlla on ollut nyt vahva edustus U16 maajoukkueessa ja sitä edeltäneellä Pohjola-leirillä. Olen tästä iloinen ja ylpeä. Olen saanut olla kehittämässä eri tavoin myös heitä, joista ei tule ammattipelaajia, mutta heistä tulee jonkun toisen alan ammattilaisia. Sekin tuntuu todella hyvältä.

Olen itse opiskellut jääkiekkoa paljon viime vuosina sekä itsenäisesti että liiton johtamana Vierumäellä. Mulle tärkeimmäksi asiaksi valmentamisessa on noussut kokemuksen tuoma tietotaito ja etenkin sosiaalisen kanssakäymisen tärkeys nuorten pelaajien kanssa. Se, että he tietävät, kun heidän kanssaan toimin, että vaikka vaadin paljon, niin olen kuitenkin samalla turvallinen aikuinen joka välittää, ja johon voi luottaa ja jolle voi tulla purkamaan tuntoja muistakin asioista kuin pelkästään jääkiekosta. Parhaan kehityksen edellytys on turvallinen ja vapautunut olo. Tähän mä pyrin poikien kanssa.

Mulla ei ole aikaa seurata tarkasti muita joukkueita seuran sisälläkään, koska keskittyminen on vahvasti siinä ikäluokassa, jossa toimin, mutta mun silmään täällä on tällä hetkellä junnutoiminnassa asiat yleisesti ottaen hyvällä mallilla. Tulihan sieltä liitoltakin joku palkinto jokin aika sitten. En ole myöskään tippaakaan huolissani siitä että nyt Jokerit ja Espoo sitä tai Jokerit ja Espoo tätä, ja IFKn etsikkoaika on mennyt, ja että imu on nyt muualle kuin HIFKhon. Aina välillä joku seura on enemmän in kuin joku toinen, ja näin se aina tulee olemaankin. Omalla toiminnallani ja sen laadulla pyrin tekemään HIFKta osaltani kiinnostavaksi vaihtoehdoksi lupaaville pelimiehenaluille tulevinakin vuosina. Tästä olen ylpeä ja samalla kiitollinen
Hyvä ja asiallinen viesti. Kiva kuulla, että tietyissä ikäluokissa ainakin on homma kunnossa ja lahjakkaita junioreita viedään eteenpäin terveeltä pohjalta. Kuten kirjoitit näissä näkemyksiä on monta ja liian lähellä olo voi välillä sokaista. Omat näkemykset perustuu ulkokehältä asian tarkasteluun ja jokusen (melko lahjakkaan) juniorin taustajoukkojen puheisiin. Itsellä reilun vuosikymmen takaa enemmän hekilökohtaista kosketuspintaa pk-seudun juniorikiekkoon, josta ei tänä päivänä enää mitään varsinaista apua ole, mutta antaa ehkä jotain perspektiiviä.

Tuo mainitsemasi liitolta tullut palkinto nyt on vähän turha harhaanjohtamista IFK:n miesten junioritoiminnan laadukkuudeen todisteena. Kyseisen palkinnon seuralle toivat käytännössä Gimmat ja tytöt. Tarkemmat tiedot vaikka täältä: HIFK:lle Aaro Kivilinnan muistopalkinto - HIFK Minun pointti on edelleen, että junioritoiminta ei ole kehittynyt mitenkään suuresti. En osaa sanoa ketä tästä eniten tulee syyttää tai tuleeko ketään yksittäistä henkilöä (veteleekö Omistaja vielä naruista taustalla tms), mutta tuuletusta ja uutta draivia junioripuolelle kaivataan. Odotellaan siis innolla kenestä tulee Mälkikän seuraaja. Jos sinulla tai jollain muulla on siihen liittyen heittää nimiä pöytään niin mahtavaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös