Talous kuulemani mukaan on oikeasti kuralla. Osa jatkosopparia kärkkyvistä odottavat, että tulisi edes jonkinlainen tarjous.
Jos tähän yhtälöön sitten löydään jollekkin Jormakalle isoa lappua niin ei voi kuin ihmetellä.
No, siitä, että jotkut jatkosopimustarjousta odottavista pelaajista odottavat
edes jonkinlaista tarjousta, ei voi kyllä ihan oikeasti vetää minkäänlaista johtopäätöstä talouden suhteen. Heitän arvauksen, että tähään ”osaan pelaajista” joukkoon kuuluu ainakin Pihlström ja ehkä myös Sund. Vesalaisen kanssa on tietääkseni jossain vaiheessa neuvoteltu kyllä vakavastikin. Keitä muita tuohon tarjousta odottavaan joukkoon voisi vielä kuulua, jotka pitäisi saada fanien mielestä pidettyä?
Jos mietitään vaikka noita kolmea pelaajaa, niin mitkä muut syyt kuin taloudelliset syyt voisivat olla syynä, ettei tarjousta ole jätetty? Vesalaisen olen käsitellyt jo aiemmin, joten tyydyn hänen osaltaan toteamaan vain, että ehkäpä hintapyyntö ja suoritusvarmuus eivät kohtaa? Sund on itselle tuntematon persoonana, mutta oletan hänen palkkapyyntönsä olevan korkea, kun ei ole sopimusta julkaistu muuallekaan tai hän etsii pelipaikkaa ensisijaisesti vielä ulkomailta. Pihlström on ikäisekseen hyvässä kunnossa, mutta pelaajaprofiililtaan sellainen, että pelaajatarve HIFK:ssa on nyt ensisijaisesti muualla. Ehkä hänen rooliinsa halutaan joukkueeseen myös nuorempaa ja urallaan vielä eteenpäin menevämpää pelaajatyyppiä?
Jormakasta en yön yli nukuttuanikaan osaa sanoa sen enempää. Hänen palkkapyyntöään en tiedä, mutta epäilen, ettei se nyt ainakaan noussut ole siitä, kun Tapparan kanssa on neuvoteltu. MM-kisat tuskin hänen kohdallaan nostavat statusta, jonkun Oliver Kapasen tilanne olisi hyvinkin erilainen. Mutta hänhän lähtikin jo Ruotsiin.
Agentit tietysti pyrkivät neuvottelemaan parhaan mahdollisen sopimuksen asiakkaalleen, mutta agentit myös tietävät pelaajan sopimustarjoustilanteen hyvin tarkasti. Agentin tavoitteena on saada aikaan sopimus, ei vain neuvotella, koska ne neuvottelut ovat agentille itselleen kuluerä. Se pelkkä neuvotteleminen ei tuota agentille mitään, vaan vasta allekirjoitettu sopimus tuo leivän pöytään. Jos tarjouksia ei yksinkertaisesti ole, agentti käy asian aina pelaajan kanssa läpi ja hyvin usein agentin intresseissä on sanoa pelaajalle, että palkkapyyntöä on syytä laskea, jos haluaa saada sopimuksen tehtyä. Jossain tapauksissa pitää ehkä ottaa myös muut ulkomaiset sarjat, minne pelaaja suostuu lähtemään, mukaan, jotta palkkapyyntö voi toteutua. Silloinkin euromääräinen palkka voi olla pienempi, mutta asuminen ja alhaisempi verotus nostavat lopullisen, pelaajan käteen jäävän ansiotulon korkeammaksi kuin Suomessa.
Ja kaikkihan muistavat Nybondaksen neuvottelutaktiikan Kimmo Kuhdan kanssa. Oikeasti HIFK:n kohdalla ei ollut kyse siitä, että Kuhta olisi pyytänyt liian suurta palkkaa tai rahaa häneen ei olisi ollut. Kyse oli siitä, että Nybondas halusi roikottaa Kuhtaa löysässä hirressä ja säästää kesäkuukausien palkassa. Ja kesällähän sitä rahaa ei kassaan tule mistään, seuralla on vain kuluja. Enkä usko, että Pesonen tälle kyykytyslinjalle on heti lähtemässä. Toivottavasti ei lähde koskaan.
Se nyt lienee selvää, ettei HIFK:lla ole juuri nyt yhtään ylimääräistä rahaa kylvettäväksi, mutta se ei ole yksinomaan huono juttu. Tarkan euron linja pakottaa tekemään muutoksia, mutta niissä on aina riskien lisäksi suuri mahdollisuus. Ja muutostahan täälläkin on kaivattu. Se hedelmällinen, kentällä lopulta näkyvä muutos ei kuitenkaan tapahdu konkreettisesti kesäkuukausina.
