Toki voidaan säästellä pelaajia siinä, kun puolivälierät menevät ilmeisesti ihan lasketellen läpi.
Olen hieman kongfuzered, kuten Norjassa olisi tapana sanoa. Onko nyt mutuiluspekulaatiossanne kyse laskettelusta, hiihdosta, itämaisesta kamppailulajista, painista vaiko jääkiekosta?
Joka tapauksessa olen kuullut huhua, että lajista riippumatta sattumalla on urheilussa suuri merkitys.
Ja siitä sattumasta huolimatta tuntuisi niin käsittämättömän väärältä, jos joku muu joukkue kuin Kärpät voittaisi jääkiekon 1ügan Suomen mestaruuden keväällä 2019, ettei oikein mikään tuleva mestaruus tuntuisi enää samalta. Tuurilla ei pitäisi olla niin suurta vaikutusta, että noin ylivoimainen joukkue jäisi ilman mestaruutta, joten ansaitutkaan mestaruudet eivät enää sen jälkeen tuntuisi yhtä ansaituilta... Eikä hyvin rakennetun joukkueen kasaajalle voisi enää antaa yhtä paljon krediittiä. Hieman samanlaista fiilistä oli ilmassa keväällä 2005, joskin myös muilla joukkueilla oli tuolloin aika loistavat kokoonpanot, ja uskomattoman fiaskokatastrofin pystyi osaltaan itselleen selittämään sillä, että tärkeimmän yksittäisen pelipaikan pelaaja totaalifloppasi, sekä sillä, että eräs sittemmin paariaksi ajautunut piilolinssiensähukkaaja keskittyi lähinnä perseilemään joukkueelle aivan hullun määrän turhia alivoimia.
Kärpät on kuin Borg (niin Ruotsalainen kuin galaktinenkin entiteetti). Vastustamisen tulisi kaikkien laskujen mukaan olla täysin futiilia, voiton pitäisi olla tähtiin kirjattu ja absoluuttisen vääjäämätöntä. Jos näin ei kuitenkaan käy, menettää joukkueenkasaamisen arvostus silmissäni jotain korvaamatonta. Ehkä sattuman sävyttämä "urheilu" - jokin abstrakti arvaamaton ja aspergeenilleni ankeahko - jotain siinä sitten voittaa, mutten todennäköisimmin siitä tule nauttimaan.