Mulle näistä HIFK:ssa tällä vuosituhannella vaikuttaneista päävalmentajista tulee lähinnä mieleen hajuttomuus, mauttomuus ja menestymättömyys, yksi juoppo ja yksi mother nature hockeya peluuttanut hullu. Poikkeuksina ova Aravirta, hyvä haku, mutta se meni, kuten meni, Shedden loistava haku, Kojo huippu ja Törmäsen runkosarjavoitto ja finaalipaikka, loppu olikin sitten hänen kohdallaan sitä tuttua HIFK:ta.
Entäs nämä muut sitten? Ismo Lehkonen, Timo Blomqvist, Heikki Mälkiä, Alpo Suhonen, Pentti Matikainen, Bob Francis, Paul Baxter, Petri Matikainen, Pasi Sormunen, Raimo Summanen vol. 2, Harri Rindell, Ari-Pekka Selin, Jarno Pikkarainen ja Ville Peltonen. Aivan luokatonta touhua ja surullista luettavaa. Itkettäisi, jos ei naurattaisi. Kai nämä ovat sitten joidenkin mielestä niitä HIFK:n näköisiä valmentajia.
Kyllä minäkin näkisin mieluummin Tapolan olevan HIFK:n näköinen valmentaja, kuin tuon edellä olevan listan katastrofit. Ei tässä tarvitse suurempaa pohdintaa harjoittaa ymmärtääkseen miksi menestys kiertää tätä seuraa.