Avasin jatkoajan ja ekana pomppaa silmille "Otto Koivula palaa eurooppaan". Kuvituskuvassa meidän pelipaita yllään ja mulla nousi jo syke että jes. Kunnes luin otsikon loppuun ja taas meni kesä pilalle, ainaki 10:nen kerran tänä suvena.
Mistä löydän sen kiiman ja fiiliksen tähän seuraan kun sitä ei muutamaan vuoteen ole oikein ollut vaikka ihan lihasmuistista tulee pelit seurattua mahdollisuuksien mukaan hallilla tai telkkarista. Kertokaa, mistä sen voi löytää?
Niin on mullakin usein tullut mieleen, kun on nähnyt täällä Jatkoaika-sivustolla uutisen jonkun pelaajan paluusta SM-liigaan, niin tullut samassa heti mieleen, että olisko IFK kenties tehnyt hänen kanssaan sopimuksen, mutta sitten jo sekunnin sadasosassa se fiilis ehtiikin laimeta, kun huomaa kyseisen pelaajan tehneen sen sopimuksen johonkin ihan toisaalle.
Nyt olisi ollut veskareista myös Eetu Mäkiniemi vapailla markkinoilla, mutta eipä tietenkään meidän seurajohto osoittanut häntä kohtaan edes minkään sortin kiinnostusta, kun tyrmäsi uutisen suoraan tyyliin, että "Meillä on jo maalivahdit täällä valmiina ensi kaudeksi". Sitten taas tulevalla kaudella tuskaillaan vuorenvarmasti sen veskaripelin kanssa, ihan kuten aikoinaan Lundellin aikana myös jätettiin niitä tarjolla olevia veskareita hankkimatta perusteilla, kun "Ei oo käyttöä". Jälkiviisaina sitten vaan seurajohto selitteli aina ummet ja lammet, kun pudottiin puolivälierissä.