Ah, syksy. Sateet piiskaavat meitä kansan syviä rivejä kun suuntaamme kohti pyhättöä ja pikkupyhättöä katsomaan ensimmäiset harjoituspelit.
Odotukset kauden avauksesta ovat vuodesta toiseen suuremmat kuin Lady Gagan lavashow. Seuraamme jokaista harjoitusottelujen ketjuyritelmää kuin Jeesuksen saarnoja pyhillä vuorilla.
Ja sitten loppuu usko harjoituspelin numero 5 kohdalla. Metsään on menty, hankinnat ovat vääriä. Taas huudamme ykkössentterin ja brodöörien perään. Puolustus vuotaa, hyökkääjät ei tee paikoista ja se yksi veskakin päästi ne pari helppoa. Ei kannata ostaa kausikorttia. Kyllä tää on nyt nähty. Lokakuussa jos ei johdeta sarjaa, niin keväältä on ihan turha odottaa yhtään mitään!
Ja sitten runoilut sikseen.
Luulen, että NHL lockoutin takia tästä tulee taas sellainen arpakausi, että oksat pois. Jonkun joukkueen käy sekoittamassa yksi hullu koira, toisen pelin taas tuhoaa syyskauden pistesammon häipyminen jouluna takaisin änäriin.
Meillä koutsi vasta ajaa paria juttua sisään. Annetaan sille aikaa nyt vaikka edes jouluun? JYP osoitti, ettei sillä sarjasijoituksella hirveästi ole väliä syksyn aikana, kunhan keväällä on paras. Varsinkin tällä kaudella voi tulla todella isoja ala- ja ylämäkiä lockoutin takia.
Miettisin tota änäripelaaja kuviota toisesta kulmasta. Kun ja jos änäri ei ala ajallaan, se tarkoittaa että monta todella kovan luokan "Perriniä" on seuraa vailla koko kaudeksi. Yhtäkkiä KHL-seurat käyttävätkin rahansa Tuomo Ruutuihin ja rannalle jää se viime kaudella 60-70 pistettä AHLssä tahkonnut, mutta Eurooppaan pelaamaan haluava "Jason Williams".
Niitä mä katselisin, koska niiden kanssa saisi koko kauden diilin ja varmaan kohtuu edullisestikin.
Mutta ei mua toki yhdet Tuomo Ruudun ja Lennart Petrellin sainaamiset poissakaan Nordikselta pidä. Luulen, että menen kattelemaan miten nekin ukot nykyään pelaa.