Vielä kysymys, jos IFK olisi kerännyt pisteitä syksyllä viimeisen kahden kuukauden malliin tai edes lähelle sitä ja johtaisi sarjaa tai olisi kakkonen. Olisiko prosenttisi samat kuin nyt annetut? Jos eivät, niin syksyn taaperrus vaikuttaa ennusteisiisi aivan liikaa.
Omiin prosentteihini vaikuttaa eniten kaksi asiaa:
1) Kyseessä ovat playoffit ja pelityyli muuttuu runkosarjasta
2) Oletuksella että HIFK on kuuden sakissa, pitää ensimmäinen vastus voittaa paras seitsemästä -menetelmällä eli neljällä voitolla. Jos HIFK lähtisi Bluesia tai Jokereita vastaan paras viidestä -kuviolla, korjaisin lukemiani näin: HIFK-Blues, Bluesille 55-45, HIFK-Jokerit, samat luvut Jokereille eli 55-45
Lähempää tarkastelua:
1) Edellinen Blues-HIFK (3-2) näytti äärimmäisen karulla tavalla kuinka paljon Bluesin maalivahtipeli tulisi oletusarvoisesti olemaan edellä HIFK:n vastaavaa. On meillä maalissa Lunkka tai Ahlqvist. Bruckler on kiistatta pelannut helvetin paljon paremmin kuin kumpikaan heistä, eikä Brucklerkaan enää ole rookie playoffeissa. Samoin erot puolustuksessa menevät selvästi Bluesille. Blues on myös tasaisempi nippu, joukkueen sisäiset tasoerot eivät liiku sektorilla Lasse Korhonen - Ryan Vesce. HIFKillä on kenties jopa parempi huipputaso, mutta myös selvästi huonompi ynnä muuta -osasto.
Edellinen runkosarjamatsi Bluesia vastaan oli aika hurlumhei -tyyppistä hawaijikiekkoa. Siinä ei puolustettu apinan raivolla. Tässäkin tilanteessa HIFKin pakeilla oli ylivoimaisia vaikeuksia avata peliä jopa yv:lla. Bluesin pikkuboksi on se kenttä, jolla aloitettaisiin ja HIFKin pakit ovat ongelmissa pienissä kaukaloissa enemmän kuin isoissa. HIFKin pakistolta löytyy nimittäin kuitenkin kohtuullisesti jalkoja. Blues playoffeissa tulisi vastaan tiukasti puolustavana hyvää viisikkopeliä pelaavana nippuna ja antaisi HIFK:lle paljon vähemmän maalipaikkoja kuin viimeksi nähtiin. Niukoilla maalitilanteilla tämän kauden HIFK on ilman muuta ongelmissa ketä tahansa vastustajaa vastaan. Kiitos mv-pelimme ja pakistomme päästämme liikaa maaleja, HIFKiä vastaan ei tarvita niin montaa maalipaikkaa kuin mitä HIFK tarvitsisi itse esimerkiksi Bluesia vastaan.
2) Paras seitsemästä -kuvio korostaa kohdan 1 asetelmia entisestään. Sattuman ja hurmoksen osuus pienenee. Bruckler voi aivan hyvin vuotaa yhdessä matsissa ja olla yhdessä matsissa korkeintaan samalla tasolla HIFK-veskarin kanssa. Mutta kun neljä voittoa pitää ottaa, Bluesin peräpään vahvuus jauhautuu kyllä esiin, ellei ihmeellisiä romahduksia tapahdu. HIFK vm. 97/98 oli aivan huikea mv-peli + pakisto -yhdistelmä ja kuten olen todennut, finaaleihin menevissä nipuissa on yleensä liigan paras alakerta. En näe merkkejä siitä, että HIFKin mv-peli + puolustus nostaisivat selvästi tasoaan playoffeissa. Ja kuinka mielelläni olisinkaan väärässä.
Jos HIFK olisi runkosarjan sijoilla 1-3, ei näillä asioilla tarvitsisi spekuloida. Silloin HIFK:lla olisi mennyt paremmin mv/pakisto -osastolla, puhumattakaan valmennuksen tasosta. Olemme nähneet, mitä Baxter-kiekko on huonoimmillaan; aivan karmeaa. Sen sijaan Blues ei ole missään vaiheessa vajonnut pitkiin synkkiin kausiin. Joten pitkä runkosarja kertoo kyllä jotain olennaista joukkueiden voimasuhteista. On totta, että kuntohuipun osuminen kevääseen muuttaa asetelmia. Kaikki muistavat Tapparan muutaman vuoden takaisen mestaruuden. Tottakai haluan optimistina uskoa, että HIFK jatkaa nykyisellä suoritustasollaan, jopa parantaa sitä ja jos pleijareissa pelattaisiin runkosarjalätkää, pitäisin HIFKin asemia ketä tahansa vastaan suorastaan hyvinä. Mutta pakittelu ja varman päälle pelaaminen alkavat playoffeissa. Maalipaikat vähenevät, maalivahtipelin osuus nousee. Lisäksi kaksikkomme Kuhta-Guolla näyttää pelottavasti yhtä tehottomalta kuin he olivat viime keväänä. Kyseessä on jostain syystä yhä ykkösketjumme. Tamimaisesti todeten pleijareissa ratkaisevat: 1-kenttä vs. 1-kenttä, maalivahti vs. maalivahti, ylivoima vs. ylivoima, alivoima vs. alivoima. HIFKillä näyttää ainoastaan alivoima erinomaiselta. Ylivoima tietyllä varauksella myöskin; HIFKin taitavat hyökkääjät 1-ketjun ulkopuolelta (!) tekevät paljon yv-maaleja, mutta HIFKin yv-pyöritys ei ole erityisen näyttävää. Suuri osa HIFK:n yv-maaleistakin syntyy yksilösuorituksilla 5 vs 5 -tyyppiseltä näyttävistä tilanteista. Esimerkiksi Pesosen maali Ässiä vastaan. No, kaikkihan lasketaan, ei siinä mitään.
Tässä tulee puhuttua melko paljon Bluesista, jota pidän selvästi HIFK:ta parempana nippuna oletusarvoltaan. Mestarisuosikkini on kuitenkin Kärpät.