Haluaisin kovasti kuulla, että mikä on
@BOL analyysi näin puolenmatkan krouvissa? Lähinnä joukkueen suorittamisesta, Pesosen työstä ja seuran nykystatuksesta ylipäätään.
Tulin törkeästi tökkimään näin Joulupyhinä, sorit siitä :)
Voinhan mä analyysini kirjoittaa. Laitan nyt kaikki asiat tähän samaan viestiin, vaikka osa ei suoranaisesti kuulukaan tähän ketjuun.
Kuten jossain kohtaa ehkä tännekin kirjoitin, mua kiinnostaa tämä kausi monessa mielessä enemmän kuin esim. viime kausi. Jostain syystä suuren ennakkosuosikin viitta sopii meille paljon huonommin kuin se, että etukäteen kaikki dumaa. Itse en ole kovin kiinnostunut nimistä selässä, vaan joukkueen suorittamisesta.
Kausi lähti hienosti liikkeelle ja se oli varmasti valmennuksen puolelta niin "ajoitettukin". Hyvä startti takasi työrauhan ja pyörä pyöri oikeaan suuntaan. Ykkösketju oli liekeissä ja esim. Pakarinen oli elävä esimerkki siitä, mikä merkitys itseluottamuksella on ihan kaikessa. Maajoukkuetauko tuli taas kerran meille pahaan saumaan ja sen jälkeen on ollutkin vaikeampaa, monella saralla. Loukkaantumiset ovat vaikeuttaneet jälleen kerran keskimääräistä enemmän, mutta positiivista on se, että joukkue ei varsinaisesti dyykannut, vaan sopeutui. Mulle on ihan selvää, että kun parhaita pelaajia tippuu pois, kyllä se jossain näkyy. Meillä se näkyi mun mielestäni ehkä jopa odotettua vähemmän.
Pesosen duuniin en ole ottanut kauheasti kantaa. Olen aikapäivää sitten lopettanut arvostelun vain arvostelun vuoksi. Olen oppinut sietämään epävarmuutta ja sisäistänyt senkin, että vaikka ulospäin näyttää, ettei mitään tapahdu, se ei silti pidä paikkaansa. Itse Janne Pesosesta mulla on hyvä fiilikset. On antanut itsestään fiksun vaikutelman ja on rauhallinen. Se, että hän on kokematon UJ:n virassa on mulle sivuseikka, koska vaikka kokemuksesta eittämättä on usein hyötyä, toisinaan kokemus voi myös olla este tai hidaste.
Fanit ovat huutaneet taas pitkään muutoksia seuraan ja sen toimintatapoihin ja sitten, kun muutoksia tulee, asiat eivät saisikaan muuttua, vaan pitäisi toimia samalla tavalla tai hyvin lähellä sitä kuin ennenkin. Vaikka siis se vanha tapa ei ole osoittanut toimivansa. Mä olen itse tervehtinyt ilolla sitä, että paikkaajat ovat ensisijaisesti tulleet sisäisesti ja omista junnuista. Musta näin kuuluukin toimia erityisesti alkukaudesta. Ja se, mikä ilahduttaa itseäni eniten, on se, että jokainen junnu on esiintynyt kentällä positiivisesti. Tämä on sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä seurankin etu.
Taloudellisesta tilanteesta mulla ei mitään varmaa faktaa, mutta jokainen asioita yleisesti seuraava ymmärtää, että Suomen talouden heikot suhdanteet vaikuttavat myös urheilu- ja viihdebisnekseen. Eikä näitä voi jättää huomioimatta. Budjetti on vain budjetti, tulo- ja menoarvio. Jotta arvio voisi pitää paikkaansa, täytyy monen muuttujan toteutua. Lisäksi yksi merkittävä asia, joka viime kaudesta on toivottavasti opittu yhden yhteiskumppanin konkurssin seurauksena on se, että ennen kuin rahat ovat seuran kassassa oikeasti, rahan käyttämisen kanssa pitää olla todella varovainen.
Ja kun samaan aikaan ukkoa on pudonnut oikealta ja vasemmalta, tilanne on varmasti ollut haastava UJ:n, joukkueen ja koutsien kopeissa sekä myös toimistolla. Kannattaa huomioida sekin, että meillä käytännössä kaikki jo pelkästään tämän kauden aikana loukkaantumiset ovat tulleet hyvin lyhyen ajan sisällä. Pelaaja saa palkkansa aina täysimääräisesti, mutta
seura saa korvauksia vakuutusyhtiöstä ja Kelasta aina vasta jälkikäteen. Ja jos olen ymmärtänyt oikein, vuoden lopussa maksellaan takaisin vasta viime kauden loukkaantumisia. Ja tässäkin kannattaa huomioida, että esim. Kela maksaa korvauksia edeltävän kauden 12 kk ansiotulojen mukaan Suomessa, jolloin viime kauden loukkaantumisista Sundista, Komarovista ja Lindbohmista ei taida tulla mitään takaisin. Siis Kelasta. Vakuutuksesta kyllä, mutta siinäkin on tuloraja, jonka jälkeen ei tule jenin pesoa.
Ja se ei paljon lohduta palkanmaksuhetkellä, jos palkkaa pitäisi maksaa 40:lle pelaajalle, mutta kassassa on palkanmaksuhetkellä rahaa vain 30:n pelaajan palkkoihin. Tämä on sitä realismia silloin, kun budjetista on valtaosa käytetty. Tällöin A) rahaa on haettava jostain muualta tai B) pyrittävä löytämään mahdollisimman halpoja pelaajia hätäavuksi. HIFK on valinnut vaihtoehdon B ja se on osoittautunut sillä tavalla täysin oikeaksi ratkaisuksi, että sarjasijoituksen perusteella ollaan edelleen siellä kärjen tuntumassa, vaikka viimeaikoina peli on takkuillutkin.
Mä itse koen, että Pesonen on pelannut aikaa ja se on toistaiseksi toiminut vähintään tyydyttävästi. Ainoastaan Lindbohm on varmasti poissa loppukauden. Kaikille muille pitää löytää pelipaikka myös loukkaantumisen jälkeen ja se tuo lisää haasteita. Totta kai pitää varautua siihenkin, että jollekin käy taas
jotain, mutta fakta on se, että jokaista pelaajaa ei voi korvata vain varmuuden vuoksi. Nyt sieltä pitäisi palata lyhyen ajan sisällä useampi ukko askiin ja sen jälkeen katsotaan, mikä heidän tilanteensa on. Kestääkö paikat vai pitääkö heidät oikeasti
korvata? Eli, oikeasti tilanteet ja iso kokonaisuus elää koko ajan. Ja siirtorajan umpeutumiseen on vielä aikaa, ei kauheasti, mutta on kuitenkin. Ja tässä kohtaa on järkevää, jos sitä rahaa on vielä jäljellä, että voidaan loppukautta silmällä pitäen korvata ne pelaajat, jotka oikeasti pitääkin käytännössä korvata.
Eskola sanoi viime keväänä, että HIFK on tekemässä strategiauudistusta ja jokaiselle pitäisi olla selvää, että siitä vastaa toimari. Meillä toimari hyppäsi vasta kesällä puikkoihin ja siihen heti lomat päälle. Omiin alaisiinsa ja muihinkin pitäisi ehtiä tutustua, jotta hahmottuisi käsitys siitä, mitä on aiemmin tehty, mikä on toiminut ja mikä ei. Vaikka on tuttuja seurassa ja seuran toimintatavatkin ovat osin tuttuja, kukaan ulkopuolinen ei tiedä kaikkea.
Oletettavasti strategiauudistukseen ihan kunnolla on päästy vasta kauden alettua. Ja mun tietojeni mukaan strategian pitäisi olla valmis alkuvuodesta (ei siis välttämättä 1.1.25).
Eskolallekin on täällä ehditty vaatia monoa ja itse en voi kuin ihmetellä sitä, miten tietämättömiä ihmiset ovat. Ry:kin on taas saanut oman osansa haukuista. Ja vaikka tiettyyn pisteeseen asti ymmärrän vanhat antipatiat Ry:n henkilöitä kohtaan, ehkä pitäisi osata päästää jo irti?
Ja ymmärtää sekin, että ilman Ry:n hyväksyntää, HIFK:ssa ei tapahdu yhtään mitään. Ei laajenneta muille toimialoille eikä tehdä uusia strategioitakaan, jos Ry suurimpana osakkaana sanoo, että ei ole tarvetta. Eikä tämä ole mikään Ry:n puolustuspuhe, mutta kannattaisi varmaan kuitenkin ihan faktoilla pelata. Olisi myös suositeltavaa, että sisäistettäisiin, mikä virka hallituksella ja hallituksen puheenjohtajalla on ja mikä on operatiivisen johdon tehtävä.
Onhan joukkueessa paljon kysymysmerkkejä. Ei kai sitä kukaan kiistä. Suurimmat liittynevät taas
siihen, mistä en mielelläni edes kirjoita. Olen ehkä itse eniten pettynyt johtavien pelaajien henkiseen kapasiteettiin tiukoissa paikoissa. Lehterälläkin oli kaikki hyvin ja oli kivaa, kun oma peli sujui, mutta kun Vesalainen putosi viereltä, omakaan peli ei ole toiminut ja kaikesta Lehterän toiminnasta paistaa turhautuminen. Varmasti itseensä eniten, mutta myös joukkuekavereihin. Ja se on musta huolestuttavaa. Lisäksi Melartin täysin turha päähän ajelu ja Kodytekin tötöilyt (rangaistus oli ylimitoitettu vaikka teot ovatkin tuomittavia) jotenkin korostavat sitä, että häviäminen vituttaa. Mikä on hyvin ymmärrettävää, mutta silti sitä turhautumista ei osata kanavoida oikein. Jengissä on kuitenkin pelaajia, jotka illasta toiseen pelaavat oikeasti nöyrästi jengille ja suorituvat jopa erinomaisesti. Ja sitten johtavat pelaajat eivät pääse lähellekään omaa perustasoaan. Ja se perustaso ei todellakaan ole ainakaan mulle ne syksyn neljän pinnan illat.
Muutamilta johtavilta pelaajilta puuttuu aito nöyryys pelata jengille, kun oma peli takkuaa ja ulkonakin on märkää ja pimeää. Jos oma peli ei kulje, älä nyt ainakaan omilla toimilla sössi niiden muiden hyviä duuneja. Jos oma ketju ei tee maaleja, sitten puolustetaan peräsuoli ulkona sitä omaa maalia. Hyödyksi omalle jengille voi olla muutenkin kuin tekemällä pinnoja. Nythän muutamaa meidän "tähtipelaajaa" on maailman helpointa provosoida ja sekoittaa niiden peli totaalisesti. Ihan kuten viime keväänäkin. Kaikki ovat väsyneitä, joten sitä korttia on turha käyttää. Jännästi sitä kuitenkin jaksaa pelata silloin, kun voitetaan. Mikä sekin on ihan ymmärrettävää.
Ja kyllä se menee niin, että parhaat pelaa eniten. Nehän saa yleensä eniten palkkaakin. Jos valmennus sanoisi vaikka Lehterälle, että me pudotetaan nyt sun peliaikaa 4 min./ottelu ja kakkos-yv-aloittaa kaikki ylivoimat, että saat vähän levätä, niin mitäpä lottoatte, olisiko Lehterä tyytyväinen ja kiittelisi valmennusta? Aivan varmasti ei kiittelisi. Meillä ei kuitenkaan jokainen pelaaja pelaa kohtuuttoman paljon joka pelissä, vaan siihen peliaikaan vaikuttaa erikoistilanteet ja käytettävissä oleva pelaajisto.
Yhteenvetona toteaisin, että alkukaudessa on ollut paljon hyvää, mutta paljon on vielä myös parantamisen varaa. Monella pelaajalla on henkilökohtaisella tasolla mun mielestäni enemmän parantamisen varaa kuin joukkueella kokonaisuutena. Ja se on ehkä vähän erikoista, ainakin HIFK:lle.
Mä suhtaudun edelleen kaikkeen ihan levollisin mielin. Tiedostan, että kaikki mennä aivan päin persettä, mutta olla myös menemättä. Siksi tämä onkin kiinnostava kausi. Uuden strategian tuloksia aletaan sitten varmaan nähdä enemmän vasta ensi kaudesta eteenpäin. Hyvin mielenkiintoisia aikoja edessä siis.
