Kun mietitään aiempia jengejä ja vaikkapa juuri puolustuksia, pitäisi asioita tarkastella isommassa mittakaavassa kuin vain tuijottaa pelkkiä nimiä ja tuloksia. Tämä on toki asia, mikä vaatii ihan oikeasti todella isoa paneutumista ja vihkiytymistä asialle ja jos joku siihen jaksaa/pystyy omalla vapaa-ajallaan ryhtyä, nostan hattua. Vaikka itse plärään tilastoja, teen sitä ennemminkin niin, että mulla on joku mielikuva jostain asiasta ja sitten tsekkaan tilastoista, pitääkö paikkaansa. Ja aika usein homma laajenee ja mä päädyn tutkimaan muitakin pelaajia ja jengejä, jne. Mutta ei mun kapasiteetti kestä paneutua jokaisen jengin jokaiseen pelaajaan siitä saakka, kun Liiga-jengiin nousevat.
Pointtini on siinä, että kun verrataan jengejä toisiinsa, pitäisi aina katsoa jokaisen jengin ja jokaisen pelaajan tilannetta vähintään pari kautta taaksepäin. Missä vaiheessa joku mikaelseppälä tai joonaikonen on breikannut ja missä seurassa? Mihin seuraan siirryttiin, jos siirryttiin ja milloin ja millä statuksella ja kuinka pitkällä sopimuksella? Minkälainen tilanne niissä seuroissa on ollut just silloin ja minkälainen rooli silloin on ollut heille tarjolla? Paljonko seuralla oli käytettävissä uusiin pelaajiin rahaa? Mitä muita pelaajia niissä jengeissä on ollut ja kuinka pitkillä sopimuksilla ja paljonko niissä sopimuksissa on ollut rahaa kiinni? Keitä muita pelaajia on ollut sen hetken markkinoilla tarjolla, kun sopimus on tehty? Keiden kaikkien pelaajien sopimukset loppuvat seuraavan kauden jälkeen, joista oltaisiin kiinnostuneita? Kuka valmentaa nyt ja milloin sopimus on katkolla? Kuka on ykkösvaihtoehto seuraavaksi valmentajaksi? Nämä noin niin kuin esimerkkeinä, listaa voi varmasti jatkaa.
Pitkä lista asioita, mitä pitää huomioida ja joista suurella osalla meistä ei ole oikeasti hajuakaan. Eikä välttämättä edes suurempaa kiinnostusta. Liian vaivalloista. Nämä kaikki tilanteet toistuvat ihan joka vuosi. Siksi mä en kauheasti keskity arvostelemaan hankintoja, vaikka tokihan mäkin olen kyseenalaistanut joidenkin pelaajien hankintoja vuosien varrella, esimerkkinä nyt vaikkapa Otto Karvinen. Mutta mulla ei esim. ole mitään tietoa siitä, keitä pelaajia on oikeasti ollut (ja on ehkä edelleen) realistisesti mahdollista tänne saada, joten en koe oikeudekseni huudella, että paska haku ja olisi pitänyt hankkia joku toinen. Pitää vain yrittää luottaa siihen, että valintoja on oikeasti ajatuksella funtsittu valmennuksen kanssa ja päätökset on tehty oikein perustein. Jo selvillä olevista hankinnoista päätellen imua HIFK:hon kuitenkin yhä edelleen on, vaikka ei ollakaan Liigan rahakkain seura. Ja se on hyvä asia.
Kun on puhuttu pakistosta ja siitä, että HIFK:n pakistot ovat olleet epätasapainoisia ja siellä on ollut "vääriä" pelaajia, sekään asia ei ole yksioikoinen. Esim. kaudella 2021-22 jotkut pakit olivat hyviä runkosarjassa, mutta heikompia pleijareissa ja päinvastoin. Vaikka olisi pelannut hyvät pleijarit, kuten vaikkapa Miro Karjalainen teki, sillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä, koska joukkue ei menestynyt. Mitä merkitystä Karjalaisen hyvillä otteilla oli, kun niistä ei seurannut mitään erityistä? Mutta silti hän pelasi paremmin kuin runkosarjassa.
Tällä kaudella HIFK:lla ei ollut selkeää kiekollista ykköspakkia kauteen lähdettäessä, mutta oli siellä kaksi hyvää ja rutinoitua "ison seuran kakkospakkiparin pakkia", Lyytinen ja Rantakari. Itse näen asian niin, että tavallaan riski oli hajautettu: parempi olla kaksi 25 pinnan pakkia kuin yksi 40 pinnan pakki. Varsinkin, kun loukkaantumisia tulee aina. Mitä enemmän erityisosaamista jollain pelaajalla on suhteessa muihin, sitä enemmän joukkue on riippuvainen sen pelaajan onnistumisista. Ja vaikka täällä huudetaan, että niitä pelaajia pitää vain hankkia riittävän monta, se ei aina ole realistista. Lyytisen tilanteen eskaloitua ja hänen lähdettyään homma meni puihin, mutta Berglundin tulo paikkasi ja monen mielestä oli aivan selkeä upgrade parhaimmillaan pelaavaan Lyytiseenkin.
Runkosarjassa Rantakari-Berglund olivat kumpikin miehiä paikallaan ja moni toivoi täällä Rantakarille jatkoa ja osa piti Berglundia "jopa liian hyvänä Liigaan". Ja näille heitoille oli jopa perusteita. Jotain kuitenkin tapahtui pleijareissa ja nyt olemme tilanteessa, että Rantakari on jälleen liian paska meille eikä Berglundinkaan perään kauheasti itketä. Fakta on kuitenkin se, että heidät molemmat pitää korvata ja mielellään sellaisilla pelaajilla, joilla on ihan aidosti potentiaalia, eli aiempia näyttöjä, tehdä vähintään vastaavaa tulosta kuin tämä kaksikko, mutta mieluummin vieläkin paljon parempaa. Onko tällaisia pelaajia vapaana ja jos on, kuinka monta? Määrä vaikuttaa nimittäin markkinoihin ja pelaajien hintalappuun. Tapahtuuko se parannus vrt. tähän kauteen yhden, kahden vai kolmen pelaajan toimesta, on sinänsä mulle yhdentekevää. Ainoa, millä on loppupeleissä merkitystä on se, että koko joukkue pelaa niin hyvää lätkää, että tulosta tulee keväällä.
Jos HIFK nostaa kannua keväällä ja meidän pakistolla ei ole pinnan pinnaa pleijareissa, lupaan ja vannon, etten käytä sekuntiakaan heidän haukkumiseensa kauden jälkeen. Voin kyllä todeta, että parempaan pitäisi pystyä, mutta siinä kaikki. Joukkueen menestys on tärkeintä.