Ilmeisesti monen olettamus on se, että HIFK:n pelaajien todellinen taso on se, jolla he pelaavat ollessaan ”huonoimmillaan” ja jos joku on pelannut meillä hyvin, kyseessä on jonkinlainen tilapäinen häiriö tai otanta on liian pieni/lyhyt. HIFK:n pelaajien kohdalla ilmeisesti myös taantuminen kausien välissä on todennäköisempää kuin kehittyminen. Eli, tavallaan voisi ajatella, että kesäharjoittelulla ei mitään ole merkitystä.
Vastustajien pelaajia sen sijaan arvioidaan sen mukaan, mikä on ollut heidän paras tasonsa ja he tulevat automaattisesti vielä nostamaan tasoaan tulevalla kaudella, jolloin tasoero HIFK:n pelaajiin on jo lähtökohtaisesti aivan liian suuri. Kauden edetessä kuilu tulee vain kasvamaan entisestään.
Jos lähtökohta on tämä, en ihmettele, että ensi kausi on monen silmissä hävitty jo ennen kuin ensimmäistäkään peliä on pelattu. Jos ajatellaan vaikka Tapparaa, niin onhan sinne tullut kovia nimiä. Mutta on sieltä niitä kovia pelimiehiä lähtenytkin. Siis sellaisia, jotka pelasivat aivan nappikauden ja olivat mestaruuden kannalta avainrooleissa. Tulijoilla on aidosti isot saappaat täytettävinään ihan tuloksen teonkin muodossa. Paljon suuremmat kuin yhdelläkään HIFK:hon tulijalla tai täällä jatkajalla. Täällä näytetään pidettävän itsestäänselvänä, että jokainen muiden seurojen uusi pelaaja ja edelliskauden jatkaja tulee automaattisesti ylittämään ne odotukset. En todellakaan epäile, etteikö Tappara jälleen kerran taistelisi mestaruudesta, mutta ei mulla tällaista epäilystä ei ole ollut aiempinakaan vuosina, koska organisaatiosta löytyy erittäin paljon kokemusta mestaruuden voittamisesta ihan joka tasolla. Mutta, jos ajatellaan vaikka TPS:ää, joka on kahtena viime kautena ollut finaaleissa, eihän heillä olisi pitänyt lähtökohtaisesti olla mitään saumaa yhtään mihinkään, jos mestaruudet ratkotaan pelkillä nimillä tai aiemmalla menestyksellä. Toissakauden mestarista Lukosta puhumattakaan, jolla toki oli kova nippu mestaruuskaudellaan, mutta kyllähän heidän mestaruutensa tuli nimenomaan pitkäjänteisen työn, pelaajien sisäisen kasvun ja yhteisen korkean rutiinitason ansiosta. Miksei sellainen voisi siis olla HIFK:ssa mahdollista?
Sijoituksen valossa HIFK:n viime kausi meni päin persettä, mutta lieventäviä asianhaaroja oli meillä tunnetusti mm. pelaajien kollektiivisten sairastelujen takia, joilla oli hyvin suurella todennäköisyydellä merkitystä pelaamiseen. Oli hyvin pienestä kiinni, ettei menty TPS-sarjasta jatkoon ja se sarja ratkesi lopulta siihen Motinin ulosajoon seiskapelissä. Jos TPS olisi voittanut sarjan 4-0 tai 4-1, ymmärtäisin yskän vähän paremmin. On ihan selvää, että koko joukkueen pitää parantaa viime kaudesta, jos halutaan menestyä, mutta mun on aidosti vaikea uskoa, että viime kauden koettelemusten keskellä kukaan HIFK:n pelaajista olisi pelannut taitojensa ylärajoilla, eikä kukaan enää kehittyisi lainkaan tai ei edes voisi onnistua. Surullinen ajatuskin.