Tuli katsottua hienossa Nokia Gardenissa pelattu Tapparan ja TPS:n ratkaiseva mestaruusmatsi. Tappara oli lopulta 4-1 luvuin ylivoimainen sarjassa. Tappara oli himputin hyvin koottu, valmennettu, sitkeä joukkue ja vaikka Tapola onkin kova itkemään, niin kyllä kaveri on silti laatuvalmentaja.
Samalla ryhdyin miettimään HIFK:n tulevaa kautta; miksi mestaruudet kiertävät seuraa tehokkaasti ja millainen joukkue tarvitaan, että HIFK seuraavan kerran voisi juhlia mestaruutta kun edellisestäkin on jo lähes ikuisuus (kausi 2010-2011). Tietysti Tappara on ollut usein juuri kantona kaskessa em. mestaruuden jälkeen eikä se ole sattumaa.
Kylmä hiki nousi ajatuksista vaikka tälläkin palstalla taas kerran hehkutetaan uusia pelaajahankintoja ja ennakoidaan tulevan kauden unelmajoukkuetta, niin tosiasia on, että Tapparan useiden mestaruuksien takana on ihan eri tason liigaorganisaatio kuin HIFK:lla. Tapparan orgnisaatio on ollut pitkäjänteinen tekemisessään, tottunut voittamaan aina ankaralla työllä, sillä on vahva pelillinen, mutta myös eri aikakausina uudistuva identiteetti jolla joukkueet kootaan aina vuodesta toiseen ja nyt vielä uusi halli, joka vetää paljon katsojia.
HIFK:n organisaatio on ollut vuosien mittaan toimitusjohtajia myöten aika sekainen ja vaikka HIFK:lla on perusjuuriltaan vahva stadilainen identiteetti josta voi olla aina ylpeä (se pitää kaikkea koossa), niin toiminta on ollut kärsimätöntä pikavoittojen jahtaamista, jossa ei ole oikeastaan koskaan syntynyt pitkää pelillisen identiteetin ja ankaran työn jatkumoa. Kenties sana "poukkoileva" kuvaa parhaiten HIFK:n toimintaa. Esim. kannattaa laskea kuinka monta kärkipelaajaksi aiottua omaa "alkuperäistä" kasvattia on em. kokoonpanohahmotelmissa.
HIFK:n voitot koetetaan kärjistetysti ostaa aina joka vuosi uudestaan ja uudestaan hankkimalla riihikuivalla oletetusti sekalainen pakka hyviä pelaajia eri rooleihin kun pitäisi pitkäjänteisesti koota aina joka vuosi joukkue, joka tylsän tehokkaasti tavallaan toistaa omaa pelillistä identiteettiä. Omaan identiteettimuottiin pitäisi myös kasvattaa omia junioreita enemmän joukkueeseen kuin mitä siinä useina viime vuosina on ollut.
Ostojoukkue on harvoin mestaruuden voittava joukkue vaan joukkue valmentajineen ja taustajoukkoineeen, jolla on pysyvästi kirkas ajatus siitä kokonaisvaltaisesta tekemisen tavasta, jolla voittoon lopulta päästään. Tämän vuoden Tappara oli selkeästi identiteetiltään, taustajoukoiltaan (jatkuvuutta löytyy kun huolto- ym. taustajoukot näyttivät jo lähinnä eläkeukoilta), pelaajistoltaan ja peliltään seuran näköinen joukkue.
Haluan vain tällä pohdinnalla tuoda huoleni ja odotukseni siitä esiin, että HIFK:n alkaisi olla taas aika voittaa lähivuosina mestaruus ja Tappara on hyvä suunnannäyttäjä miten se voitetaan...ja usein. Siksi en jaksa innostua, ainakaan vielä, pelaajahankitaspekulaatioista koska kaikki toiminta näyttää tähtäävän taas kerran lyhyen tähtäimen voittoihin. Ja onko HIFK:lla edes heikosti menneen kauden jälkeen (koronapaska etc.) fyrkendaalia koota uusi kallis ostojoukkue, joka hajoaa taas kerran heti kauden jälkeen ilman jatkuvuutta.
Edit: Ilta-Sanomien jutusta lainaan toimittajan tuoretta kommenttia:
"TAPPARA nosti tämän kevään esityksillään riman korkealle. Helsingissä, Oulussa ja kaikkialla siltä väliltä saavat muut seurat miettiä päänsä puhki, miten kuroa ero umpeen.
Helpommin sanottu kuin tehty."
Tässä on kyllä HIFK:lla vuori kiivettävänä. Seuraidentiteetin ja jokapäiväisen tekemisen kulttuurin pitäisi olla pitkäjänteisen vahvaa kuten se Tapparalla on. Valitettavasti seuran toiminnanjohtajat ovat olleet melkoisen huonoja viime vuosikymmeninä (Matikaisen ja Nybondaksen osaamattomuudesta maksetaan vieläkin) ja valmentajavalinnat ovat myös olleet heikkoja muutamia osumia lukuunottamatta.