HIFK on ollut tunareiden joukkue tällä vuosituhannella. 1 mestaruus ja lisäksi yksi finaalipaikka. Finaalipaikkoja on ollut tarjolla tällä vuosituhannella 46 eli kolme jokaista nykyistä liigajoukkuetta kohti.
Se että Tappara pääsee huonosta suorittamisesta vähemmällä huomiolla varmaankin johtuu siitä että ovat noita ongelmia pystyneet voittamaan ja jopa huolimatta notkahduksista kauden aikana menneet päätyyn asti.
Kärpät ovat alkaneet saada jo kritiikkiä mutta ovat tainneet kuitenkin olla koko kauden korkeammalla kuin IFK ja heillä tietysti paremmat mahdollisuudet esimerkiksi runkosarjassa neljän joukkoon (ainakin vielä).
Tapparalla 2000-luvulla neljä kultaa ja kuusi hopeaa. Kärpillä seitsemän kultaa ja kolme hopeaa.
Olisin kyllä milloin tahansa valmis vaihtamaan Kärppien tai Tapparan kanssa menestyksen.
Muuten 2009 Kärpät taisi voittaa hopeaa.
Vielä semmoinen huomio että mestaruuksien jälkeen Kärpät on 2000-luvulla voittanut mestaruuden uudelleen tai hävinnyt finaalissa tai voittanut pronssia.
Kritiikki mitä IFK sai joulukuun alkuun asti oli ansaittua koskipa se valmennusta tai Halosta. Itsekkin olisin ollut valmis kenkimään Peltosen. Toivotaan että olin väärässä ajatuksineni mutta vielä sitä ei tiedä. Tämän hetkinen sijoitus edelleen rajusti alakanttiin.
Mutta eihän mun viestissäni tästä ollutkaan kysymys. Itse tunnen kattavasti HIFK:n kannattajia eri ikäluokista, enkä tiedä yhtään, joka olisi tyytyväinen HIFK:n menestykseen pitkässä juoksussa. Menneelle ei vain voi mitään. Frankin ja Matikaisen ajat kummittelevat edelleen jatkuvasti puheissa, mutta mitä niille kukaan mahtaa? Mä kritisoin sitä tapaa, jolla media HIFK:n asioita käsittelee: kriisejä, potkuja, yritetään keikuttaa ulkopuolelta laivaa. Toisaalta, HIFK:n johto on aiemmin osoittanut olevansa heikko, joten sinänsä en ihmettele. Mutta nämä otsikot ihmisten pitäisi osata tulkita muuksi kuin urheilujournalismiksi. Jännä nähdä muuttuuko median suhtautuminen jatkossa, kun HIFK:n johto näytti omaavansa munat ja piti päänsä kylmänä.
Kärppien ja Tapparan tämän vuosituhannen menestysvuodet ja ennen kaikkea mestaruudet näyttävät olevan hyvin vahvasti henkilösidonnaisia. Kärpissä mestaruudet ovat tuoneet Heikkilä, Jalonen, Marjamäki ja Manner, Tapparassa Rautakorpi ja Tapola. Kaikilla muuten pitkäkestoinen pesti seurassa. Samaan aikaan HIFK:ssa on ollut vaikka ja ketä, eikä Jalosta ja Törmästä lukuunottamatta kukaan ole ollut kolmea vuotta pestissään. Menestys myös usein ruokkii menestystä. HIFK:lla oli todellakin sellainen joukkue, jolla olisi ollut mahdollisuus uusia mestaruus keväällä 2012, mutta valmennus kusi sen täysin. Tämä oli toki suoraa seurausta seuroajohdon tunaroinnista ja väärästä valmentajavalinnasta. Kuka urpo kuvitteli, että Petri Matikainen menestyy Kari Jaloselle ideaalilla joukkueella? HIFK-johto. Ja sitten seurasikin kaaosta muutamaksi vuodeksi eteenpäin, kun seurajohdolla ei ollut hajuakaan mitä olisi pitänyt tehdä. Koska täällä meilläkin se 2011 mestaruus henkilöityi siihen päävalmentajaan. Jos sitä ei silloin tajunnut, nyt se pitäisi tajuta, kun katsotaan, minkälaisia päätöksiä seurassa sen jälkeen tehtiin. Sokerina pohjalla Raimo Summasen palkkaus ja sekin vain siksi, että osa faneista oli sitä mieltä, että siinäpä vasta ajan tasalla oleva paras mahdollinen koutsi. No, eipä ollut, päinvastoin.
Kärpät oli kaudella 2009-2010 runkosarjassa 9. ja lähti lomille puolivälierissä. Edellisellä kaudella (08-09) tuli toki finaalitappio, mutta uskokoot ken haluaa, että se oli valmentaja Matti Alatalon hyvyyttä eikä esim. Kari Jalosen vanhojen pohjien ja erinomaisen jengin ansiota. Sen jälkeen olikin hiljaisempaa. Mutta se tästä aiheesta.