Yli puolet runkosarjan peleistä nyt tosiaan pelattu ja Helsingin IFK (3 milj. pelaajabudjetilla) majailee tämän päivän ottelukierroksen jälkeen runkosarjassa sijalla 13. Sijalla 14 on kaiken lisäksi nosteessa oleva Vaasan Sport, jolla vain kaksi pistettä vähemmän kuin IFK:lla ja yksi peli vähemmän pelattuna. Eli joulutauolle mennään kaiken järjen mukaan runkosarjan toka vikana. Ei vaan mene itelle jakeluun, miten v*ttu tämä on edes mahdollista?!
Syitä oheisen kommentin akuuttiin kysymykseen "
Ei vaan mene itelle jakeluun, miten v*ttu tämä on edes mahdollista?!" on useampia, mutta itse näen, että nykysurkeuden ydinsyy löytyy seuraorganisation osaamattomuudesta ja urheilullisen kunnianhimon puutteesta. HIFK:n organisaatio vaikuttaa kommenttien perusteella aika tavalla jämähtäneeltä "dinoineen" ja kaikkine muine suku-, sisäpiiri- ym. rasitteineen.
HIFK on hallinnut stadin ja laajemmin eteläisen Suomen lätkämarkkinoita Jokerien poistuttua itänaapuriin ja Kiekko-Espoon tipahdettua Liigasta, mutta menestys askissa on jäänyt aika tavalla piippuun. Kari Jalosen tuomasta viime mestaruudesta on jo ihan liikaa aikaa.
Yksi juurisyy HIFK:lla lienee em. se ettei vaan ole ollut tarvetta kehittyä kun ei ole ollut naapurikilpailua. Toisin sanoen on mukavoiduttu, sillä vähemmälläkin vaivalla on saatu Nordis matseissa aika tavalla täyteen peruskannattajia ja aitioasiakkaita. Runkobudjetti on kasattu kepeästi vakioyhteistyökumppaneiden tuella ja kun halli kohtuullisesti myytyä, niin se on sitten riittänyt seuran kunnianhimon tyydyttämiseen.
Toisaalta huono seurajohtaminen, mm. jatkuvat surkeat rekryt valmentajia myöten, on lopulta ajan kanssa tuhonnut kaikki edellytykset urheilulliseen menestykseen. Kilpailulliset tavoitteet on kyllä joka kevät julkisuudessa asetettu korkealle, jos ei muuten, niin kausikorttimyynnin edistämiseksi. Massia on tuhlattu sumeilematta pelaajiin, tosin enemmän selässä olevan nimen kuin todellisen pelillisen ja/tai urheilullisen tarpeen määrittelemänä.
Lyhyesti, vahva ja innostava stadilainen HIFK brändi ja urheilullinen menestys on tuhottu kelvottomalla johtamisella. Tämä kausi kaikkine valmentaja- ja pelaajasekoiluineen tavallaan tiivistää sen, että enää ei ole pakotietä, pää on tulossa tai jo tullut vetävän käteen.
Joukkueen kannattajille, kuten itselleni etäkannattajana, nykytilanne on yhtä kidutusta ollut jo useampana vuotena peräkkäin. Itse toivon syvästi, että näkisi vielä HIFK:n Liigan kärjessä ja voittavan edes yhden mestaruuden, mutta taitaa olla turha toive ennen kuin tajunta hämärtyy lopullisesti. En tiedä enää viduttaako, masentaako, itkettääkö vai raivostuttaa, mutta vanhaa sanontaa lainaten, "Jotain tarttis tehdä", ei tämä nykykökkö (kiltti ilmaus) muuten muutu säteileväksi timantiksi.