Viime kauden finaaleita, jos kurkkaa vaikka pelit 1 ja 3, alkaa ymmärtää, mitä Törmäsen kiekko on parhaimmillaan. Se on hyökkäysalueen hyökkäyspelin riemuvoitto, joka on parhaimmillaan lähes mahdotonta pysäyttää. Sanotaan, että IFK:n peli ei ole sitä perinteistä kiekkokontrollipeliä, mutta ei se kyllä ole täydellistä pystysuunnankaan pelaamista. IFK:n peli on jonkinlainen hybridimalli pelaamisesta ja mielestäni se perustuu pitkälti aivan järjettömään luisteluvoimaan ja nopeisiin syöttöihin. Muistaakseni ainakin viime kaudella IFK yritti aika usein ylittää keskialueen varsin erikoisella tekniikalla, jossa trappia hajotetaan sillä, että yksi hyökkääjä on koko ajan vastuksen sinisellä kyttäämässä ja omalla liikkeellään yrittään sekoittaa pakkien toimintaa trapissa, mutta IFK ei lähtökohtaisesti yritä pelata mitään "supersyöttöä tälle kaverille" vaan toinen laituri ajaa kiekon kanssa keskialueen yli ja sisään alueelle.
Noh yhtä kaikki, parhaimmillaan tuo IFK:n hyökkäysalueen hyökkäyspeli on silmiä hivelevää, sen näytti jo viime kausi. Pakit tekevät simppeliä peliä ja toimittelevat kiekkoa viivolta maalille ja laiturit menevät suoraan maalille ja sitten koko ajan yritetään pysyä liikkeessä ja kiekko vaihtaa omistajaa jatkuvalla syötöllä. Näkisin, että tuohon Törmäsen pelitapaan tärkeintä on, että pelaajat luistelevat ihan helvetisti. Jos IFK pääsee kiihdyttämään peliä keskialueella ja se pääsee käyttämään luisteluvoimaansa hyödykseen, se saa vastustajan näyttämään aivan vastaantulijalta. IFK:ta vastaan peli tuhotaan pelaamalla äärimmäisen kurinalaista trappia ja ei karvata itseä ulos. Jos IFK:n pelin saa hyydytettyä tuohon keskialueelle se ei pääse käyttämään sitä luisteluvoimaa ollenkaan hyödykseen ja pelistä tulee hirveää sillisalaattia ja pelaajien välimatkat kasvavat aivan sekunnissa ihan hulluiksi.
Tappara lähti viime kaudella pari kertaa katselemaan IFK:n pelaamista ja se antoi IFK:lla vähän saumaa siihen, että se ei aivan jaksanut pelata sitä omaa trap-pelaamistaan niin täydellisesti kuin Tappara osasi niin IFK kiihdytti finaaleissa parissa pelissä sellaiset vauhdit siitä keskialueelta, että siitä seurasi lähes aina kahden minuutin painostusjakso omaan päähän, jossa Tapparan pelaajat katselivat vaan IFK:n perävaloja. Toki viime kaudella siellä oli Teemu Ramstedt ja Zaborsky, jotka toivat oman mausteensa tuohon soppaan, jota tällä kaudella ei ole. En ole edes varma, onko Aaltonen huonona iltana kovinkaan kaksinen korvaaja kummallekaan noista, jos ajatellaan IFK:n pelitapaa. Aaltonen tykkää hautoa ja pitää kiekkoa, kun taas IFK:n peli perustuu pitkälti siihen, että kovassa vauhdissa kiekosta myös luovutaan aktiivsesti ja tehdään syöttöketjuja nopeasti.
Joka tapauksessa parhaimmillaan tuo IFK:n ja Törmäsen pelitapa on murhaava ja en nyt nopeasti keksi siihen mitään muuta lääkettä kuin äärimmäisen kurinalaisen keskialueen pelin, joka sitten vie IFK:n pelistä ilon, kun he yrittävät koko ajan kiihdyttävää vauhtiaan keskialueella ja sitä heidän ei anneta tehdä.