Aika erikoinen, mutta viihdyttävän nasta matsi kaikkiaan. HIFK oli täysin ylivoimainen ottelun alussa ja ykkönen veteli jopa omaan tasoonsakin nähden aivan äärirajoilla. Erän loppua kohti Kärpät pääsi mukaan ja toisessa erässä tasoihin. Noilla hetkillä Stathos oli monta luokkaa virkaveljeään Rinnettä parempi ja pelasi voiton edellytykset HIFKille, loppu oli kosmetiikkaa ja hurmosta.
Kärppien maalin hylkääminen oli mielestäni virhe, Stathos blokattiin pelistä pois selvästi vasta sen jälkeen, kun kiekko oli jo ohittanut hänet. Mutta en näe tätä syynä Kärppien tappioon, vaikka spekulointi onkin vaikea laji. HIFK oli aivan tulessa kolmannen erän lopussa ja olisi luultavimmin hoitanut matsin kuitenkin. Mutta virhe mikä virhe - ja niitä sattuu pitkässä sarjassa tasaisen tappavasti jokaiselle tuomarille ja jokaiselle jengille eikä tuleen kannata jäädä makaamaan. HIFKissä puhutaan joskus vieläkin -99 playoffsarjan Rafalskin hylätystä maalista Turussa, joka turkulaisten mukaan tehtiin yliajalla :). Rafun omat kommentit matsin jälkeen; jokaisessa ottelussa on 60 minuuttia aikaa tehdä riittävästi maaleja. Niinpä.
Ottelun fyysinen anti oli mukavaa katsottavaa hifkiläisittäin, vaikka tilastot ovat espoolaishuhujen mukaan aina puolueellisia. Ilman Jereäkin romuluinen ja iholla viihtyvä HIFK vei peliä erityisesti Kärppien maalin edessä. Rinne torjui paljon eteensä ja pienikokoiset / muuten vaan nössöt Kärppä-pelaajat eivät saaneet HIFKin äijiä minnekään maalinsa edestä. Irtkokiekot tulivat meille, samoin maalit. Jopa nelosemme Luttinen - Fagerstedt -parin johdolla sai aikaan pyörityksiä ja paineita Kärppien maalille. Myös omaa maalia suojeltiin HIFKissä paremmin kuin Kärpissä. Fyysisellä alueella Pasi Saarinen, Jarno Kultanen, Benysek, Turunen, Söde ja Kurvinen olivat valovuoden Kärppä-pakkeja parempia.
Ja Vopat oli Vopat. Kuhdan loukkaantumiseen johtanut Juntusen taklaus oli mielestäni pelitilanne höystettynä huonolla tuurilla. Aivan oikein, ettei siitä tuomittu jäähyä, Kuhta jäi kahden jätkän puristuksiin ja jos Juntunen olisi jarruttanut ajoaan ja osunut Killeen jotenkin huonommin, olisi voinut sattua pahemmin. Aivan oikein oli kuitenkin se, että Vopat riepoi Juntusen pelkillä käsivoimillaan seinille 3. erässä vääntötilanteessa - olen aina sanonut että ykkösketjuun koskeminen, laillinenkin, pitää kuitata. Juntunen ei tästä tykännyt, vaan itki itselleen kympin. Joidenkin mielestä Vopat antaa palautetta vain sanallisesti. Itse olen ollut laskevinani, että Vopat on ottanut muin kuin sanallisin keinoin pelistä lopullisesti pois enemmän miehiä kuin kukaan liigassa tällä kaudella, viimeisimpinä Vahalahti ja HPK:n Lahti. Tämän lisäksi revin päänne irti -show´t päälle - ei paha :) Vopat ja Karalahti ovat yhdessä jäähyilleet, taklanneet, rouhineet ja turoilleet enemmän kuin vaikkapa Jyp tai Kärpät kokonaisuutena. Mutta kukin tyylillään ja vähättelykin on hieno antifaniuden laji.
Smyth oli taas vellit housussa, kun Pasi Saarinen kävi face-to-face -keskustelun, joka päättyi Smythin liukenemiseen paikalta. Joka kerran, kun Kärpät vastasi fyysisyyteen (Juntunen, Smyth ja nro 2), HIFK lisäsi omaansa ja itse asiassa juuri silloin Kärppien oma idea = sairaannopeat vastahyökkäykset ja toisen aallon laukaukset jäivät käyttämättä, eikä Kärpät tehnyt maaleja. Eli voittaaksesi Kärpät, haasta heidät fyysiseen peliin, vauhti unohtuu. Yksi-kaksi hyytävää harppuunahyökkäystä Kärpät kuitenkin pääsi esittämään ja Dave oli hereillä. Kärppien ennätys oli 3 sekuntia siitä kun oman maalin takaa lähdettiin jo toiseen laukaukseen HIFKin maalia kohti ekan reboundista, huh.
Kärpät oli kaikkiaan kohmeessa ja puristi mailaa liikaa, koska heillä oli paineita, HIFKillä ei. Tuttu hullu liike puuttui nyt ja ilman Bäckströmiä joukkue on kaadettavissa pleijareissa meikäläisen punalasein. Bäckström + liike + taito parhaimmillaan on kuitenkin sellainen myrkkyannos, että minkäänlaiseen nuolaisemiseen ennenkuin tipahtaa ei kuitenkaan ole aihetta. Kärpät on about pomminvarma mitalijoukkue joka tapauksessa.
(typoja)
