Tuo oli hyvä juttu ja varsinkin tuntia myöhemmin julkaistu
pidempi juttu on vieläkin parempi. Pejzlova on hyvä esimerkki niin suomalaisille kuin muualtakin kotoisin oleville naiskiekkoilijoille.
Tosin tässäkin jutussa unohdetaan taas SM-sarjan perustajajoukkueisiin kuuluvan HIFK:n historia naiskiekon parissa.
IFK aloitti tyttö- ja naiskiekkotoimintansa 2015. Edustusjoukkue perustettiin 2018 – ja jo nyt se on naisten liigan kärkijoukkue ja Kiekko-Espoon ykköshaastaja.
Tuohonkin lauseeseen kun olisi lisännyt yhden uudelleen-sanan, niin olisi käynyt ilmi, että HIFK:lla on ollut aiemminkin naiskiekkohistoriaa. HIFK:ssä on tehty ehdottomasti hyvää työtä nämä viimeiset kuusi-seitsemän vuotta. Ei Helsingin ja pääkaupunkiseudun tyttö- ja naiskiekko kuitenkaan nollista alkanut tuolloin 2015, että sikäli väkirikkaalla alueella lähtökohdat verrattain nopealle nousulle olivat jo valmiiksi aika hyvät. HIFK:n kunniaksi voi laskea erityisesti runsaan taloudellisen panostamisen ja nimenomaan vielä oikeisiin asioihin kestävällä tavalla panostaminen valmennusta ja junioritoimintaa vankistamalla. Sillä onkin kurottu kiinni aika nopeasti muita seuroja, joissa tyttö- ja naiskiekkoon panostaminen on pitkälti vieläkin melko näennäistä ja toiminta pyörii monilla paikkakunnilla isojenkin seurojen sisällä lähes oman onnensa nojassa tyttöjen ja naisten omana pienenä harrastuksena.
Mutta takaisin Pejzlovaan. Itse asiassa hänen tarinansa on aika tyypillinen Tšekin maajoukkuepelaajan tarina. Suurin osa heistä pelaa ulkomailla ja on lähtenyt jo nuorena Pohjois-Amerikan juniorisarjoihin, Ruotsiin, Venäjälle ja viime vuosina jopa Suomeen. Ja kas kummaa, Tšekin maajoukkue onkin alkanut haastaa ihan tosissaan Suomea, Venäjää ja muita pohjoisamerikkalaisten takana olevaa keskikastia. Aiemmin joukkueen haaste oli päästä ja pysyä MM-kisojen korkeimmalla tasolla divisioonien MM-kisoista pelaamisen sijaan. Nyt näkyvät ovat ihan erilaiset ja pääosin melko nuoren joukkueen parhaat päivät saattavat olla vielä edessä.
Yhden aika jännän huomion tein molemmista jutuista.
Pejzlova palkittiin viime kaudella pistepörssin voittajan Marianne Ihalainen -palkinnolla. Jutussa ei mainittu tällaista meriittiä ollenkaan ja myös HIFK on ollut tiedottamisessaan aika hiljaa asiasta. Toki Naisten Liigaa tarkemmin seuraavat tietävätkin, että palkintojen jakokriteerit muuttuivat kaudella 2018-19 käyttöön tulleiden jatkosarjojen vuoksi ihmeellisiksi. Aiemmin noin 30 runkosarjaottelun sijaan pistepörssipalkinto alettiin antaa 10-12 ottelun ylemmän jatkosarjan pistepörssin perusteella. Itse asiassa koronan runtelemalla viime kaudella ylemmässä jatkosarjassa joukkueille kertyi vain 7-9 peliä ja se vaikuttaa noin pienillä pelimäärillä myös
pistepörssiin. Jääkiekkoliitto ei ole pystynyt tarjoamaan millään sivustolla koko runkosarjan pistepörssiä, mutta Elite Prospectsista
sellainen löytyy. Elisa Holopainen keräsi 25 ottelussa vaatimattomasti 27 pistettä enemmän kuin "pistepörssivoittaja" Pejzlova 22 ottelussa. Palkinnot on jaettu näin nyt kolme kautta, joten se on siis tehty nyt niin "aina". Vinoutunut perinne on liitolle hyvä peruste jatkaa huonoa käytäntöä jatkossakin niin kauan, kun sarjassa on käytössä monenlaisia ongelmia aiheuttavat jatkosarjat.
* * *
Asiasta toiseen ja vielä enemmän otsikosta sivuun.
Naisleijonat saapuu HIFK:n kotiseudulle marraskuussa pelaamaan yhden ottelun Kanadaa vastaan. Kaksi muuta ottelua pelataan toisessa syrjäisessä merenrantakaupungissa Turussa.
Onko HIFK-kannattajista edes joku osallistumassa tuohon torstain otteluun Hartwall Areenalla? Hyvää ottelussa on vapaa sisäänpääsy
maksuttomalla ennakkolipulla. Huonoa on klo 14.30 alkamisaika arkipäivänä.
Esitin
maajoukkueen ketjussa toiveen, että otteluihin saataisiin kasattua jonkinlainen sekalainen kannustusporukka nyt kun Naisleijonat saadaan vihdoinkin edes kolmen pelin ajaksi pois Vierumäeltä. Toiveissani olisi sellainen kannustusporukka, joka uskaltaa kannustaa ääneen, taputtaa käsiä rytmissä ja heiluttaa siniristilippuja. Ja myös sellainen porukka, joka ei ala huutelemaan tuomareille tai turhautuneena vittuilemaan kannattamansa joukkueen pelaajille, vaikka vastustaja voittaisi 6-0. Valitettavasti Kanadaa vastaan tuokin lopputulos on ihan mahdollinen. Arkipäivän varhainen aloitusaika tarkoittaa todennäköisesti myös sitä, että hallissa on paljon päiväkoti- ja koululaisryhmiä. Näin oli ainakin Tampereella 3-4 vuotta sitten, kun Naisleijonat kohtasivat Ruotsin Hakametsässä arkipäivänä klo 12.
Minulle voi laittaa yksityisviestiä, mikäli olisi kiinnostusta olla mukana tällaisessa porukassa ja edes jonkinlaisen kannattajakulttuurin käynnistämisessä. Yritän itse päästä kaikkiin kolmeen Kanada-otteluun paikalle.
