Pronssiottelu oli vauhdikas ja viihdyttävä. Tilanteita oli molemmilla joukkueilla useampaankin maaliin, mutta ensimmäisen erän kolme osumaa jäivät kuitenkin ottelun ainoiksi maaleiksi. Oli myös mukava nähdä, että ainakaan omiin silmiin ottelu ei ollut mitään halutonta läpsyttelyä, jollaisiksi pronssiotteluita on ainakin miesten puolella toisinaan haukuttu, vaan molemmat joukkueet halusivat todellakin päättää kauden harvinaisiin mitalijuhliin.
Minäkin olen monen muun kirjoittajan tavoin aika vakuuttunut, että tämä pronssimitali oli vasta ensimakua HIFK:n naisten tulevasta menestyksestä. Nähtäväksi jää kasvaako se aina jonkinlaiseksi dynastiaksi asti, mutta joka tapauksessa seuran kohtalo vaikuttaa olevan lähes väistämättömästi taistella lähivuosina ihan siitä kirkkaimmasta palkinnosta. Aavistelin sitä jo aika vahvasti keväällä 2018, kun HIFK tiedotti perustavansa jälleen naisten joukkueen isoin panostuksin. Sittemmin joukkueen esitykset ja puolestaan muiden seurojen nukkuminen etenkin miesten organisaatioiden antaman tuen muodossa on vain vahvistanut tuota käsitystä. Tällä kaudellakin mestaruudesta taistelu oli jo todella lähellä, mutta joukkueen matka vaati vielä tällaisen välieräkokemuksen. Ensi kaudella näemme varmasti vain entistä nälkäisemmän HIFK:n.
Hyvä Gimmat, onneksi olkoon 14 vuoden tauon jälkeisestä mitalista
Ilmeisesti tuo 14 vuotta perustuu
Jatkoajan uutiseen pronssiottelusta. Juttu on kirjoitettu vähän hassusti, minkä vuoksi voi helposti tulkita, että HIFK olisi voittanut naisten SM-pronssia 14 vuotta sitten. Se ei pidä paikkaansa, vaan silloin helsinkiläisjoukkue sai edellisen kerran naisten SM-mitalin ja joukkue oli
IHK eli Itä-Helsingin Kiekko. Seura on ihan itsenäinen, eikä samasta kotikaupungista huolimatta liity HIFK:n naisten joukkueeseen. Edellisestä HIFK:n naisten SM-mitalista oli 32 vuotta, kun joukkue voitti toisen pronssin ennen toiminnan loppumista vuonna 1989.
Kyllä tuo Ilves-pelaajan kyynerpääisku Rantamäen päähän olisi pitänyt viheltää
Samaa mieltä. Tuossa kohtaa jäi Ilves-jäähy tuomitsematta. Anna Kilposen kyynärpää osui selvästi Rantamäen kypärään. 2+10 minuuttia ei olisi ollut millään tavalla vääryys. Tokihan noissa pääosumissa nousee myös aina kysymys, onko tilanne ulosajon arvoinen. En väitä olevani sääntöasiantuntija tai tässä tapauksessa edes puolueeton suosikkijoukkueestani johtuen. Yritän kuitenkin tarkastella tilannetta niin objektiivisesti kuin mahdollista. Tilanne ei näkynyt pääkamerassa katsomorakenteen vuoksi kovin hyvin. Toisen kuvakulman hidastuksessa tilanne näkyi paremmin, mutta siinäkin nopeasti juuri ja juuri kuvan reunassa.
Minun silmiini näyttää, että Kilponen ei varsinaisesti yritä taklata Rantamäkeä, vaan pelaa ensisijaisesti molempia lähestyvää kiekkoa ja siinä yhteydessä oikean yläkäden kyynärpää osuu epäonnisesti Rantamäen kypärään. Varsinkin, jos pitkällä mailalla pelaa omissa jaloissa olevaa kiekkoa, yläkäden kyynärpää nousee helposti pään korkeudelle.
Pelaaja on kuitenkin aina vastuussa teoistaan vahinkojenkin yhteydessä ja etenkin pääosumien kohdalla rangaistuskynnys pitää syystäkin olla matala. Vähintäänkin 2+10 min jäähy olisi ollut paikallaan tai sitten kovemmalla tulkinnalla ulosajo, jos kontaktia ei pidetä millään tavalla vahinkona.