42!
Jos vähääkään kesäloman jäljiltä nupolissa mikään futaa niin huomisesta on 42 yötä elämän tarkoituksen uuden kohtaamiseen, toivottavasti esim. Matti Nykäsen pudottamaan liigan avauskiekkoon.
Todnäk joku vuosi vielä nähdään liigassakin Pay-per-view -tyyliset pelaajakohtaiset kausikortit, jolla pääsee kyyläämään virtuaalikypärä (läpinäkyvä, osittain) päässä koko kautta vain yhden lempipelaajansa näkövinkkelistä: Ykkösketjun sentteri tuhat ecua kausi, "nuori lupaava juniori vaihtopenkin päässä" parisataa (asevelihinta, näkyvyys rajallinen). Mikäli hento pakki tai paikallisseuran loikkari ei kiinnosta, ei tarvitsisi katoa. mutta mutta,
nykyisellä systeemillä hallille mennään seuraamaan Joukkueen esityksiä? Enkä nyt tarkoita minkään harmaan massan surffailua Panda-logot selässä, artistien nimiä suuremmalla jossain pakaroitten seutuvilla, vaan suurempaa kokonaisuutta ja menestystä, lätkää. Koostuu tietysti Kantorin avojään pommeista, löysistä siniviivan ylivoimamaaleista, veskarin käsittämättömistä seikkailuista tai vaikka paluumuuttaja Kurpitsapään jatkoaikamaalista.
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta on menestyvässä HIFK'ssa ennenkin roikkunut mukana jollei kukkakeppejä niin ainakin turisteja. Tässä "vaiheessa" kautta tuntuu jotenkin helvetin turhalta ruveta dissaamaan puolta jengiä ja kirjottamaan joulupenalle listaa toivepelaajista, joita ei tulla hallilla näkemään kuin korkeintaan vierailijan paidassa.
Mä kestän sinne kentälle yhtä staraa kohden aina pari säälittävää puudelia, helposti. Ei satu yhtään. Voi kai hyvässä leffassa olla Nicolas Cagen aisaparina Danny DeVito, ei sitä pygmiä ole pakko tuijottaa koko aika ja etsiä sen suorituksesta virheitä, eihän.
Olisko niin, että tämä lynkkausmieliala jäi päälle viime keväästä jolloin Joukkueen yleinen esitys oli välillä melkosta tahnaa? Syylliset on saatava kiinni ja saatettava edesvastuuseen?Tunnustan kyllä, että huokailin mukana kun näin hyökkäyspään aloitukseen kumartuvan Aigarsin tai nousseeni hekumassa huutamaan matsin lopussa tullutta läpiajoa vain huomatakseni että "raketin" selässä oli numero yhdeksän ja lysähtäneeni takaisin istumaan naama ponnarilla, kuten hyökkäyskin. Huono kausi, huono peli -> shit hits the fan, loanheitto ja spekulointi kasvaa. Nyt kun asiaa muistelen, niin melko harvoin oli keväällä hyvä fiilis kun kävelin pois hallilta, nekin harvat hyvät päivät olivat varmasti lauantai-iltoja. Mistä lie johtunut.
Tarkoitus ja pointti, joka katosi jossain vaiheessa ;) oli että tuskin tämän vuoden porukalla tarvitsee aloittaa/jatkaa jokaisen pelaajan paskaksi haukkumista jo nyt peliäkään näkemättä? Ilosta ilmettä ja kättä taskuun. Kyllä tänä vuonna ainakin pari kertaa paistaa päivä risukasaan, oli sillä sitten mikä numero tahansa selässä.
Vuodatus ohi. This house is clean.