Jarkko Ruutu ja Roman Vopat ovat ihan eri tyypin pelaajia kuin Pasi Nielikäinen.
Ruutu ja Vopat ovat power forwardeja. Kaikki sujuu, tehdään maaleja, taklataan kovaa ja hanskataan jos joku vastapelaaja on pienen koulutuksen tarpeessa. Nämä pelaajat löytyvät ketjuista 1-3. Heillä on aina enemmän käyttöä kaukalossa kuin jäähyboxissa.
Nielikäiselle löytyy käyttöä vasta, jos muu joukkue on riittävän hyvä. Kun Pärssiset ja Simicekit on joukkueeseen hankittu, tulee katsoa onko joukkueessa riittävästi kovuutta, jolla taataan joukkueen tähdille työrauha. Pasin käsillä tehot 5+5 on jo kova saavutus. Tehottomuus ei haittaa, jos suostutaan hyväksymään, että ifk:ssa pelaa hyökkääjä, jonka tehtävä on kovat taklaukset ja vastustajan tärkeimpien pelaajien häirintäpeli. Kaikki tehopisteet tulevat silloin ylimääräisenä bonuksena. Pasin tapainen pelaaja istuu kauden aikana varmaan 5-10 peliä pelikiellossa ilman, että joukkueen peli siitä kärsii.
Tässä on nyt kyse siitä millainen ifk meille rakennetaan. Jos tähdätään neljään tasavahvaan maaleja tekevään ketjuun, ei Pasille ole käyttöä. Jos taas tavoitteena on joukkue, jossa ketjuilla on nhl-tyylinen tehtäväjako, on Pasin tapainen pelaaja hyvin hyödyllinen voimavara.