Täytyy sitä kai tuoda keskusteluun myös vähän porilaista näkökulmaa. Ekan erän alku oli patapaitojen kannalta (perinteisesti) aivan kaameata katseltavaa. Punainen vaara vyöryi koko ajan pata päätyyn, kertaalleen kiekko osui Kauppilan toimesta jopa ylärimaan. Kaikesta pyörityksestä huolimatta silmiin pistävää Ifk:n pelityylissä oli suoraviivaisuuden puute. Z:llä oli useita loistavia nousuja hyökkäysalueelle, mutta mikä siinä on ettei laukauksia saada aikaan. Lähes tulkoon järjestelmällisesti jokainen Ifk:n hyökkäys päätyi maalin taakse avoimista vetopaikoista huolimatta. Jotenkin näytti, ettei Ifk:lla ole tällä hetkellä niitä kuuluisia vastuunkantajia ja ennen kaikkea petojen pelityyliin normaalisti kuuluva suoraviivaisuus oli ottelusta tipotiessään. Ässien lähes ensimmäinen kunnollinen hyökkäys päätyi verkon perukoille, kiitos loistavasti tsempanneen Kristian Kuuselan. Hän näytti kuinka tilanteet kuuluu pelata loppuun ja väänti tyylipuhtaan vanhanaikaisen. Maalin jälkeen ensimmäinen erä tasoittui ja peli oli hetkittäin ponnetonta vääntöä, kunnes Vopat nappaa Ässien kultakypärä Wessliniä, joka jää makaamaan jäähän. Nopeasti nähtynä taklaus näytti puhtaalta, mutta hidastuksen nähtyäni Vopatin kyynerpää kuitenkin nousi Samun leukaan aivan taklauksen lopussa. Tämä avojäällä tapahtunut taklaus olisi näin ollen sääntöjen vastainen, eikös säännöissä sanota, että kyynerpään kuuluu olla taklaus hetkellä vartalossa kiinni. Kaikesta huolimatta Ässät menettivät taklauksen myötä oman kultapottansa pukukopin puolelle ja entisestään kapea materiaali kärsi jälleen yhden menetyksen. Jotenkin mautonta oli Ifkfanien kauhea viheltely Wesslinille. Luulisi jokaisen pelaajan jäävän kentään makaamaan jos esimerkiksi leukaluu murtuu (vamman laatua tietämättä).
Toinen erä alkoi padan ylivoimalla, jonka pata käytti todella kauniilla tavalla hyödykseen. Harvoin liiga tasolla tehdään niin kauniita maaleja kuin Ässien 2-0 maali oli, siinä tuli mieleen vanha kunnon punakone. Pöllänen pääsi napauttamaan maalinsa täysin tyhjään byyriin. Maalin jälkeen Ifk hallitsi toista erää, mutta Ässien puolustus ajoi Ifk:n hyökkäykset kulmiin ja mikäli vetoja tuli niin Langkow hoiti hommansa esimerkillisesti.
Kolmas erä olikin sitten täysi muodollisuus. Täysin hengetöntä peliä Ifk:lta ja pata kontrolloi useita minuutteja peliä. Todelliset maalipaikat Ifk sai vasta viimeisellä kahdella minuutilla. Kolmannessa erässä tuli hetkittäin mieleen, että mitä unilääkkettä Ape omille miehilleen jakaa. Loppujen lopuksi Scott sai itselleen suhteellisen helpon nollapelin ja selkä seinää vasten pelannut Ifk oli umpisurkea... Maalivahti taistelun vei 100-0 Langkow nimiinsä. Loistavaa mailatyöskentelyä ja pelin ohjaamista, kyllä näkee, että Scott yrittää pelata ensi kaudeksi hyvää diiliä itselleen. Laaksoharjun kuningasteko tapahtui kolmannessa erässä, jolloin hän nappasi kiekon räpyläänsä ja laittoi pelin poikki yhden Ässä-karvaajan lähestyessä siniviivalta. Todella "kylmähermoista" pelinlukua...
Ässien peli oli kautta linjan tasaista ja minkäänlaisia merkkausvirheitä ei joukkueelle tullut. Puolustuksessa raatoivat perinteisesti Sorokins, Peltonen, Glad ja Shirreffs valtaosan pelistä. Viimeiset kolme olivat tunnetun jäykkiä, mutta kapea laatikko sopii hyvin äijien pelityyliin. Glad esitti myös ensimmäisen erän alussa todellisen pommin, kun hän ajeli puun takaa Ifk:n hyökkääjän kuin rukkasen. Hyökkääjistä eniten edukseen esiintyi Korppari, Kiilholma, Hakanen ja Kuusela. Korppi oli jälleen oma itsensä, suu kävi ja lämäri lähti. Lähes aina, kun tapahtui Korppari oli tapahtumapaikalla. Viimeiset kaksi minuuttia olivat erityisesti Jaria parhaimmillaan. Todella uhrautuvaa peliä ja kauhea tsemppi päällä. Viimeisellä minuutilla Korpparilla paloi myös normaaliin tapaan hermo ja nyrkki heilahti Söderholmin nassuun todella näpäkästi. Jarin onneksi tuomari ei tätä havainnut sillä jäähyn kriteerit kyllä tilanteessa täyttyivät. Pelin jälkeen korppi jäi vielä keskustelemaan Ifk:n fanikatsomon kanssa. Tämmöisiä pelaajia liiga kaipaa ja olisi sääli mikäli Korppi pistäisi hokkarit naulaan tämän kauden jälkeen. Junnuista Kiilholma ja Kuusela saivat paljon peliaikaa ja esiintyivät edukseen. Etenkin Kiilholman yritys ja tilanteiden loppuun pelaaminen pisti positiivisesti silmään. Kuusela pelasi ehkä kauden parhaan pelinsä ja tehden myös kauden avausmaalinsa. Hienoinen voiman puute näkyy lävitse mutta tahtopuoli on kunnossa. Hakasesta on hyvää vauhtia kasvamassa uusi Tähtinen patapaitaan. Taitoa löytyy ja tarvittaessa osaa myös kulmaväännön, mutta luistimiin täytyisi saada vielä lisää virtaa. Ensi kesä on tärkeää aikaa, mikäli Timosta halutaan liigatason sentteri.
Kaiken kaikkiaan on ilahduttavaa nähdä Ässien taistelun jatkuvan, vaikka pudotuspeliviiva on karannut jo tavoittamattomiin. Viimeisestä neljästä ottelusta Jokereita, Hpk:ta, Bluesia ja Hifk:ta vastaan saadut viisi pistettä ovat kaikkea muuta kuin luovutamisen merkki. Ylihuomenna torstaina pelataan kevään mielenkiintoisin ottelu Lukkoa vastaan ja se peli on PAKKO voittaa. Tätä toivovat luultavastikin kaikki Ifk- ja Ässäfanit. Tämän päiväisillä otteilla peli on täysin voitettavissa, mutta maalivahtien kanssa ei tulisi leikkiä. Scott saa jatkaa ja Antti on helvetin hyvä luukkumies.