Tästä se taas pikkuhiljaa tosiaan alkaa. Vuoden paskimmat ajat ovat jälleen ohitse, ja mennään kohti valoa. Helmikuu on tosiaan tuonut helpotusta, ja tuo marras-tammikuu on sitä vuoden ikävintä aikaa. Aina, joka vuosi.
Vuoden nautinnollisimmat ajat alkavat sitten jossain kohtaa tuossa huhtikuussa, kun se kevät ihan oikeasti alkaa, eikä tarvitse enää talven osalta pelätä mitään muuta, kuin korkeintaan jotain ihan pieniä takatalven hönkäisyjä. Lumet sulavat silmissä, linnut muuttavat takaisin ja luonto alkaa hiljalleen heräillä eloon. Tuo huhti-toukokuun aika on ihan heittämällä kesän ohella hienointa aikaa vuodessa. Siinä aina jotenkin herää itsekin eloon yhdessä luonnon kanssa. Siitä kellojen käännöstä kesäaikaan se suunnilleen usein alkaa. Sekin on joka vuosi aina omanlaisensa asia, että tuon jälkeen se pimeä tulee vasta klo. 20 jälkeen. Ja eihän tuohon ole enää, kuin neljä viikkoa aikaa.
Ja vaikka tässä nyt tätä kunnon talvea voi olla ihan hyvinkin vielä useita viikkoja edessä, niin onhan tämä aurinkoinen keli lumihankineen nyt jo jotain ihan muuta, kuin tuo keskitalven loputon pimeys ja synkkyys.
Tietoisuus siitä, että se kevät alkaa olemaan jo ihan tuossa nurkan takana, niin tästä se parhaus kohtapuolin taas alkaa. Lapsena sitä odotti joulua ihan täpinöissään jo jostain marraskuusta eteenpäin. Nykyään tuo aika on vuoden ikävintä aikaa, mutta tämä kevään odotus on vähän samanlaista täpinöissään oloa. Sillä erotuksella vaan, että lapsena sen tiesi ihan pomminvarmana, että joulu tulee 24. päivä. Tästä keväästä ei samanlaista varmuutta ole, mutta kyllä se aikanaan tulee.
Sitä ennen otetaan nyt vielä näistä talven tarjoamista jutuista jotain irti. Tänään voisi tuonne meren jäälle lähteä lumikenkäilemään. Tuolla tavalla, kun aurinko paistaa, niin sehän on vallan mukavaa hommaa sekin.