Jos jotain hyvää tässä varsinais-suomalaisessa ns. talvessa on, niin ainakin tässä n. kuukauden periodilla on saanut ihastella pariin kertaan kohtuullisten lumimäärien hyvinkin nopeaa sulamista. Hermot menee aina, kun lunta pukkaa yhdessä yössä toistakymentä senttiä. Yllättävän nopeasti isommatkin kinokset kuitenkin sulaa, kun vähänkin menee plussalle ja pari päivää sataa vettä.Olisi kadut edes täysin paljaat; sulaminen on niin hidasta, että nyt 100 metrin matkalla saa kokea kaiken mahdollisen lammikoista, lumisohjoon ja jäähän, jonka päällä on vielä oikein mukava vesipeite. Pari viime päivää ovat olleet jotenkin henkisesti todella kovia juurikin kelin takia.
Sinänsä kohtuullinen lumentulo ei vituta, mutta eniten vituttaa se, kun sää nykyään vaihtelee päivästä toiseen. Talvenvihaajana olen yrittänyt hyväksyä sen, että on kylmää ja jotain lumen kaltaista paskaa tulee aina sen viis kuukautta vuodesta, mutta tää jatkuva sahaaminen järkyttävien lumimäärien, liukkaiden pakkas- ja sohjokelien kanssa vie mielenterveyden.