Meikäläisellä on ollut tuo majan vaihto lähellä useampaankin otteeseen. Jo alle vuoden ikäisenä on lusikka meinannut lentää nurkkaan jonkin suolistotukoksen ja sitä seuranneen korkean kuumeen takia. Jälkeen päin on kerrottu, että lääkärit olivat kerran jo sanoneet vanhemmilleni, että jos poikanne tuosta selviää, niin sitä voidaan kuulemma pitää jo suoranaisena ihmeenä. Ja täällä sitä viellä painellaan!
No, ei siitä sen enempää. Olin muistaakseni n. 12v ja pyörällä reissussa menossa tapaamaan kaveriani. Lähdin siinä sitten ylittämään tietä, ja olin kyllä katsovinani, ettei autoja tullut. Kuitenkin seuraava asia, jonka tajuan on jumalaton kolahdus ja jarrutuksen ääni. Seuraava muistikuva on kai jalkakäytävältä yrittäessäni kaikella 12-vuotiaan auktoriteetilläni rauhoitella hysteeristä naiskuskia. Sitten paikalle änkesivät poliisit sekä ambulanssi, ja meikäläistä tuljutetaan vastusteluistani huolimatta terveyskeskukseen tarkistettavasti. Jälkeen päin sain kuulla, että autolla, joka minuun törmäsi oli vauhtia yli 60km/h, ja poliisien näkemyksen mukaan minun on täytynyt osua juuri sopivaan kulmaan, kun en kerran ollut jäänyt pyörien alle, enkä lentänyt konepellille. Tuloksena oli ollut vain metrien pituinen ilmalento. Kylkiäisinä tapauksesta seurasi esitutkinta, joka kuitenkin keskeytettiin alkuunsa, koska eihän autoa ajaneeseen naiseen voitu oikein kohdistaa mitään moitetta.
Tämä viimeisin tapaus sattui vähän ennen vuoden vaihdetta. Niittailin jäistä kolmostietä Tampereelta Vaasaan päin näkyvyyden ollessa huono. Aloin siinä suoralla tiellä säätämään auton lämmitystä pienemmälle, ja vasen etupyörä (kai) tämän seurauksena ajautui pois urasta sillä seurauksella, että ajokkini alkoi heittelehtiä hallitsemattomasti. Käänsin siinä pienessä pannarissa kaikki oikealle (vrt. hallittu korjausliike). Eihän se siitä sitten enää oiennut ja penkkaan mentiin. Sen verran kuitenkin perä jäi vielä tielle, että piti soittaa jälleen poliiseille. Tätä en kuitenkaan ehtinyt tehdä, kun paikalle pysähtyi joku uuden karhealla Peugeot 206-autollaan, vähän niinkuin auttamaan. Sen verran liukasta kai oli, että joku sitten onnistui pamauttamaan valaraudasta valmistetulla 80-luvun Mersullaan auttajan perään. Nyt oli jo vähän enemmän syytä soittaa poliiseille. Jututin siinä sitten tämän Peugeot kuskin vaimoa odotellessani, ja hän harmitteli vähän sitä, että heillä sattui kaiken lisäksi olemaan häälahjat takakontissa. Että soittakaan vaan mulle, kyllä mä aina jonkun tilanteen järjestän...
Sen verran kai järkyttynyt (ja huvittunutkin) koko tilanteesta, että naureskelin aivan mielipuolisesti päästyäni poliisiauton takapenkille. Jopa niin hysteerisesti, että toinen poliiseista katsoi asiakseen kysyä, mikä nyt niin naurattaa. Hihittelin jotain, että "mä oon sinisten miesten kanssa samassa autossa, hehehe..." tähän virkavallan edustaja totesi kuivasti: "mitäs jos... tuota, pitkä, voimakas puhallus, kiitos...". Vasta illalla oikeastaan tajusin, että mitäs jos auto olisikin ajautunut suoraan vastaan tulevien kaistalle. Ei oikein uni meinannut sen jälkeen tulla silmään.
Tämmöstä...