Hengenlähtö lähellä

[Uleåborgir]

7-vuotiaana sain vesirokon jälkitautina keuhkokuumeen ja aivokuumeen, jotka jylläsivät yhtä aikaa. Kuumetta oli pahimmillaan 42 astetta ja jatkuva hourio päällä. Vielä vuosien jälkeen sairaus aiheutti näkö- ja kuulohäiriöitä, mutta henki säilyi.

10-vuotiaana oltiin kaverin kanssa Oulun Puolivälinkankaan vesitornin näköalatasanteella. Tapamme mukaan kiipesimme urheasti kaiteen yli, jonka jälkeen oli turvakaiteista vapaata betonitasannetta parin metrin verran ja sitten alapuolella 70 ilmaa ennen asfalttia. Olin polvillani ihan siinä reunalla, kun horjahdin eteenpäin. Se oli juuri sellainen 50-60 -tilanne, jossa joko kaatuu eteenpäin tai taaksepäin. Se, että tätä kirjoitan, kertonee jopa norjalaiselle sen, kumpaan suuntaan kaaduin.

Meni monta vuotta, kun taas alkoi tulla läheltä piti -tilanteita. Olin vuonna 2001 rakennusfirmassa kesätöissä kun alkoi napsahdella. Ennen tuota olin ollut paljonkin rakennuksilla töissä, mutta tuona kesänä tapahtui viikon välein pari tapausta, jotka ovat jälkeenpäin aiheuttaneet kylmiä väristyksiä selkäpiissäni.

Ensimmäinen tapaus oli seuraavanlainen: olin työkaverini kanssa sirkkelöimässä rimoja erään rakennuksen katolla, noin viiden metrin korkeudessa. Olin juuri se henkilö, joka pakitti taaksepäin, kun kaveri työnteli lautoja sirkkelin hampaisiin. Yht'äkkiä huomasin, että perkele, nyt ei ole enää mitään jalkojen alla.

Humpsahdin pari metriä alaspäin pari päivää tapausta aiemmin valetulle välikatolle. Putoamiskohtani ympärillä sojotti kyynärän pituisia harjateräksen pätkiä katkaistu pää kohti sitä kohtaa josta aloitin putoamiseni. Viisikin senttiä jommalle kummalle sivulle olisi aiheuttanut minulle Matrix Revolutionsista tutun Trinityn kohtalon, eli harjateräs olisi tökkäytynyt yläruumiini läpi.

Viikko tuon jälkeen oli avittamassa timanttiporaajalle timanttiporan terää katolle. Timanttiporan terä on sellainen, tai ainakin se oli, että siinä on helvetin paksu metallilaatta antamassa painoa ja itse terävä pää on sellainen 40 senttiä halkaisijaltaan oleva ympyrä, jossa on äärimmäisen terävät reunat.

Tökin 24-lankulla terää alhaalta päin, ettei se särkisi ikkunoita. Timanttiporaaja oli kiinnittänyt terän kankaisella liinalla ja juuri kun terä oli ylittämässä räystästä, kuului ylhäältä "Varo!"-karjaisu. Onneksi olin pari sekuntia aikaisemmin ottanut varmuuden vuoksi pari askelta eteenpäin ja terä putosi jytkähtämällä siihen kohtaan, missä olin pari sekuntia aikaisemmin seissyt ja upposi nurmikkoon. Mikäli terä olisi pudonnut metallilaatta edellä, olisi pää mennyt lähes yhtä varmasti halki, kuin jos terä olisi pudonnut leikkaava pää edellä kuulaani.

Pitää olla iloinen että ainoa on vielä tallessa.

Koputan puuta *kop kop*

 

[Lexa]

Olin kerran rakennustyömaalla kesätöissä ja siirtelin tyhjiä lavoja pois kulkuväylältä. Yhtä lavaa siirtäessäni tajusin alustan pettävän. Sain jotenkin siirrettyä painopistettä sen verran pääsin kuin ihmeen kaupalla ns. kovalle maalle. Tässä vaiheessa äkkäsin, että tämä yksi lava oli ollut kaivon suojana. Tietäen minkälaisesta kaivosta oli kyse oli tilanne hengenvaarallinen.

Helvetin puistattava ajatus pudota syvään ja pimeään kaivoon.

 

[Oleg]

Ensimmäinen vaaran paikka oli jo syntyessäni, kun minulta ei kuultu lainkaan sydämen ääntä. Onneksi se alkoi kuitenki sieltä kuulua.

Noin 5 vuotiaana, kun en ostannut uida oltiin sitten faijan kanssa uimahallissa uimassa. Mentiin aluksi siihen lastenaltaaseen ja jäin siihen itsekseni, kun faija päätti lähteä isoon altaaseen. Rohkeana pikkupoikana sitten ajattelin että, jos iskä uskaltaa mennä niin miksi en minäkin? Menin siitä sitten pikku hiljaa isolle altaalle (ison ja pienen altaan välillä oli jostakin syystä n. 5m väli mistä pääsi kulkemaan) askel askeleelta, kunnes putosin ison altaan pohjaan, menin niin shokkiin kun vajosin pohjaan, että en edes tajunnut suoristaa jalkojani ja faija tuli n. 30 sekunnin päästä nostamaan minut ylös. Taisi loppua sen reissun uimiset siihen.

Toinen oli tuossa muutama vuosi sitten kun vaarini oli saanu aivan uuden Honda Civicin ja lähdettiin sitten sillä kauppaan. Kuopiossa oltiin ja menimme Minna Canthin kauppakeskuksen parkkihalliin, kunnes vaari huomasi että seinässä olevassa taulussa lukee "täynnä". Vaari sitten lähti peruuttamaan eikä huomannut että on juuri peruuttamassa noin 50km/h ajavan rekan eteen. Siinä sitten paniikissa huusin että "SEIS!" ja vaari sai painettua jarrun pohjaan ja huomasi vasta sen jälkeen kun rekka oli ajanut ohi, että jotain meinasi tapahtua. Välimatkaa Civicin peräpään ja rekan välillä taisi olla noin puoli metriä. Istuin vielä takapenkillä kun mummo istui vaarin vieressä etupenkillä. Kyllä siinä vähän aikaan ajatteli, että mitä meinasi käydä.

 

[masaman]

7-vuotiaana sain vesirokon jälkitautina keuhkokuumeen ja aivokuumeen, jotka jylläsivät yhtä aikaa. Kuumetta oli pahimmillaan 42 astetta ja jatkuva hourio päällä. Vielä vuosien jälkeen sairaus aiheutti näkö- ja kuulohäiriöitä, mutta henki säilyi.

Tähän kuume asiaan haluaisin kertoa, että mikäli ei ole tullut aikaisemmin mieleen kellekään niin tyyli on vapaa jos lapsella on kuumetta 41-42 astetta, että saa lämmön laskemaan. Mitä pienempi muksu, sitä pahempi. Syynä tähän on se, ettei proteiineille ja muille vastaaville, käy kuten kananmunalle, joka laitetaan pannulle. Sitä ei voi muuttaa enää takaisin, mikäli lämpöä on liikaa. Tästä johtuen nassikkaa voi vaikka roikottaa auton ikkunan ulkopuolella matkalla sairaalaan, mikäli lämpöä on liikaa. Mutta ei kannata tiputtaa:)

Onneksi Uleåborgir näyttää selvinneen suht hyvin... Siittä peukut!

 

[Tommy]

Joo, tarina liittyy Espanjaan. Siellä sitten olimme rannalla, olinkohan neljän viiden vanha? Oli ilmeisesti sen verran paljon ihmisiä rannalla ja onnistuin livahtamaan pois valvonnasta. Olin sitten uimarenkaan kanssa merellä ja yhtäkkiä tuuli oli vienyt minut todella kauas rannasta, useiden kymmenien metrien päähän kuulemma. Siinä sitten mutsi oli hetken aikaa katsellut että missäs meidän Tommy on ja huomannut minut älyttömän kaukana. No, faija sitten sykähti ja ui minut sieltä kymmenien metrien päästä kiinni. Eiköhän tuollaisessa uimarenkaassa olisi muutenkin pysynyt mutta läheltä piti -tilanne kuulemma.

Muita tarinoita mainitakseni kerrottakoon että minua on uhattu ladatulla aseella mutta sellaiset tarinat eivät kuulu tälle palstalle (:

 

[Oleg]

Tähän kuume asiaan haluaisin kertoa, että mikäli ei ole tullut aikaisemmin mieleen kellekään niin tyyli on vapaa jos lapsella on kuumetta 41-42 astetta, että saa lämmön laskemaan. Mitä pienempi muksu, sitä pahempi. Syynä tähän on se, ettei proteiineille ja muille vastaaville, käy kuten kananmunalle, joka laitetaan pannulle. Sitä ei voi muuttaa enää takaisin, mikäli lämpöä on liikaa. Tästä johtuen nassikkaa voi vaikka roikottaa auton ikkunan ulkopuolella matkalla sairaalaan, mikäli lämpöä on liikaa. Mutta ei kannata tiputtaa:)

Jep. Tämä proteiinien denaturoituminen voi aiheuttaa pahaakin jälkeä, mikäli ei johda kuolemaan. Se raja taitaa olla juuri siinä 42-43 asteen kieppeillä. Itselläni ei ole ole kuume kohonnut kuin johonkin 40 asteeseen tietääkseni. Muutamalla kaverilla kyllä on ollut lähemmäs 42 astetta.

 

[Henry Blavatsky]

Ensimmäistä kertaa hengenlähtö oli lähellä jo synnytyksessä, synnyin nimitääin napanuora kaulan ympärillä kuuleman mukaan melkoisen sinisenä. Hengityskaapissa vierähtikin sitten melkoinen tovi. Seuraavan kerran hengenlähtö oli lähellä parivuotiaana, olin syönyt ilmeisesti suhteellisen suuren määrän tiskikoneeseen laitettavaa astianpesuainetta. Nopea kiidätys päijät-hämeen keskussairaalaan, ja henki pelastui. Viiden vanhana (ja uimataidottomana) tipahdin venesatamassa venepaikaltamme järveen, ja olin kerennyt olemaan pohjassa jo jonkin aikaa. Isäni onneksi huomasi ilmakuplia tulevan pintaan, ja kun minua ei näkynyt tajusi hän tapahtumien yhteyden ja hyppäsi järveen hakemaan minut ylös.

 

[Paitselo]

Minulla lähellä koko ajan ja alituisesti

Viisi kirjainta - S Y Ö P Ä

 

[Lawless]

Jep. Tämä proteiinien denaturoituminen voi aiheuttaa pahaakin jälkeä, mikäli ei johda kuolemaan. Se raja taitaa olla juuri siinä 42-43 asteen kieppeillä. Itselläni ei ole ole kuume kohonnut kuin johonkin 40 asteeseen tietääkseni. Muutamalla kaverilla kyllä on ollut lähemmäs 42 astetta.

Ennätys ruumiinlämmössä, josta on jääty henkiin, on muistaakseni n. 46 astetta, mikä näin nippelitietona tässä yhteydessä kerrottakoon.

 

[FourForty]

Onhan näitä jokunen ollut. Pentuna olisin hukkunut jäihin, ellei isä olisi ollut lähistöllä ja nostanut avannosta ylös. Myöhemmällä iällä autosta on lähtenyt eturengas 90 km/h vauhdissa, mutta onneksi oli suora ja tyhjä tie.

Sinänsä jossittelu on kuitenkin turhaa. Jossain määrin ärsyttää esim. kolariuutisten dramatiikanhakuisuudessa se, kun etsitään asioita, jotka ovat kolaria edeltäneet ja jotka tekemällä toisin olisi porukkaa edelleen hengissä. Mistäs sitä tietää, vaikka itse olisin kuollut joskus kolarissa, ellen olisi pysähtynyt jonnekin kahville tai lähtenyt vähän myöhemmin, ja rekka tai hirvi olisi tällä välin ehtinyt omalta kaistalta pois.

 

[Hipcheck]

Itselläni liippasi läheltä nelivuotiaana. Asuimme silloin vuoden Nigeriassa ja onnistuin saamaan jonkin asteisen vatsataudin, kun join paikallisten kamujeni kanssa puutarhaletkusta vettä. Normaalisti minulle juotettiin vain ja ainoastaan keitettyä H2O:ta. Äitini minulle syötämä malarialääke ei sitten imeytynyt kroppaani ja lopputuloksena olinkin sitten parin päivän sisällä malariapotilaana. Kuume nousi pahimpien kohtausten aikana yli 41 asteen. Ilmeisesti pienen Hipcheckin kroppa ei sitten oikein kestänyt tätä ja seurauksena olikin yöllinen vanhempieni suorittama kiri kuplavolkkarilla lähimpään (10 km päässä) sairaalaan. Daddy-Hipcheck paineli kaasua kantapää tavaratilassa samaan aikaan, kun äitini elvytti minua takapenkillä.
Kliinisesti olin kuollut, mutta - tätä olen kiittänyt ajatuksissani useampaan otteeseen - onneksi äitini oli jo tuolloin hoitoalan rautainen ammattilainen ja sai kuin saikin puhallettua hieman henkeä minuun. Sairaalassa pikkupumppuni löi taas normaalisti ja toipuminen pääsi alkuun.

Ehkäpä minusta tulikin tämän takia "hieman outo"-lapsi... :)

 

[pikkukatti]

Onhan noita ollut muutamia. Viiden vanhana lensin pyörällä. Tangon yli suoraan pää edellä kiveen. Solisluu poikki ja pää halki. Kovin paljon ei toiseen suuntaan olis tarvinnut osua kun olis henki saattanut lähteä. Muutama vuosi sen jälkeen uimahallissa uimakelluke luiskahti karkuun isossa altaassa. Mummo kuitenkin pelasti. Joskus kymmenen vanhana oli tapana kaverin kanssa myös hyppiä imatrankosken uomassa. Siis kun se oli tyhjä. Istuttiin siinä reunalla useastikin. Ja kerran luisuttiin suht jyrkässä kohdassa suoraan melkein uoman pohjalle asti. Eikä siitä kohtaa enää ylös päässyt. Oli mentävä uoman poikki toiselle puolelle. Sinänsä ei hengenlähtö ollut lähellä, mutta kovin terveellistä touhua ei ollut. Joskus kolmen vanhana olin äitiä lähtenyt etsimään, kun oli töissä ollut. Aika lähellä missä asuttiin. Oli just ulkohommissa silloin. Näki että joku penska juoksee keskellä vilkasta nelikaistaista tietä. Kunnes tajusi että minähän se oon. Vei kotiin eikä loppupäivään töihin menny. Kun isäukkokin oli sohvalle sammunut. Eikä ollut tajunnut meikäläisen lähtöä. Noita sammumisista johtuvia juttuja on muitakin. Ja sitten joitain läheltä piti kolaritilanteita. Ja mopolla kolarointi. Jonka seurauksena vieläkin leuka paskana. Tai se on taas alkanut pahenemaan. Kun eivät silloin sitä tutkineet. Ja oli ilmeisesti murtunut. Nyt on sitten nivelet toiselta puolen kulunut eikä saa suutaan kunnolla auki. No jos sen sais jossain vaiheessa operoitua kuntoon. Ja ilman kypärää tuskin olis niin vähällä päässyt.

 

[mazapp]

Joskus 7-vuotiaana jäin auton alle pyöräillessäni. Oon kyllä saattanut tähänkin ketjuun kirjoitta, mutta kerrotaan nyt vielä. Olin ylittämässä suojatietä ja kaveri sanoi, että varo sieltä tulee auto. No en tietenkään kuunnellut ja autohan sieltä tuli ja törmäs mukavasti pyörän takarenkaaseen ja lensin pyörän kera tien viereiseen ojaan pyörä takaraivoon kolahtaen. No ei onneksi mitään vakavempaa kuin 3 tikkiä ja aivotärähdys tai päänsärkyä.
Tämä tapahtui siis 7 tai 8-vuotiaana Oulussa asuessani.

 

[Tomppa#74]

Ensimmäistä kertaa hengenlähtö oli lähellä jo synnytyksessä, synnyin nimitääin napanuora kaulan ympärillä kuuleman mukaan melkoisen sinisenä.

Täällä on kohtalotoveri. Samainen tilanne oli myös minulla. Ei pitäis pyöriä siellä massussa...

Tänä keväänä oli jokseenkin kategoriaan osuva tapahtuma moottoripyörällä. Oltiin reissussa porukalla ja täysin yllättäen kevyessä jarrutuksessa Kawan etujarru hirtti kiinni ja Tompasta tuli kuskin sijaan matkustaja. Onneksi tapahtui suoralla tiellä ja hiljaisessa nopeudessa, joten selvisin mustelmilla ja varsinaista vahinkoa tuli vain varusteisiin ja pyörään. Toki tuuria oli tässäkin, kun heti kaatuessa suojasin kroppaa asvaltilla pyöriessä käsillä ja pää pysyi koko kierimisen ajan ylhäällä irti maasta (kypärään ei tullut edes naarmuja!). Myöskään onnekseni takaa ei tullut autoa. Pyöriminen pysähtyi muuten about 0,5-1 m ennen tien vieressä ollutta kaidetta...

Hetken aiemmin ajelimme tosin mutkapätkää, joten jos sama olisi tapahtunut vaikka 15 min aikaisemmin, olisi tämäkin kirjoittaja saattanut jäädä sille reissulle. Mutkassa kaatuminen vauhdissa ja tieltä suistuminen metsään ei ole niitä turvallisimpia.

Prätkällä tuli kontattua kerran nuorempanakin, silloin piikki-ikäisenä. Olin Tikkurilan keskustassa lähdössä vaihtamaan kaistaa oikealle risteysalueen jälkeen, kun yllättäen kuin tyhjästä rinnalle paahtoikin tuhatta ja sataa joku Sierra Cosworth. Ei kun äkkiä kaistanvaihto takaisin ja tottakai edessä ollut autoilija oli sillä samalla sekunnilla täräyttänyt liinat kiinni niin että kumi savusi. Aikaa väistää oli ehkä about sekunti, ei ihan riittänyt. Osuin auton vasempaan takakulmaan ja lensin pyörän selästä voltilla viereiselle kaistalle selälleen. Silläkään kertaa onneksi Sierran jälkeen ei tullut toista autoa, joten siitäkin selvittiin kahdesta kohtaa murtuneella ranteella ja armottomalla ketutuksella.

Meni muuten silloin minun syykseni, vaikka autoilija myönsi tehneensä tarpeettoman pakkojarrutuksen (päättikin kääntyä viime hetkellä ja löi liinat kiinni). Kaistanvaihto/ohitustilanteen vuoksi turvavälini oli tietenkin liian pieni.