On kyllä todentotta melko mustavalkoisia kommentteja. Toisille Raipe näyttää olevan täysin entinen pelaaja, nykyinen puukäsi - ja toisille Jumalasta seuraava - ylöspäin. Tietysti neutraalisti asiaan suhtautuvilla on myöskin vähemmän sanottavaa aiheeseen, joten ehkä tänne valikoituvat ne fanaattisimmat...
Olisin myös itse ainakin toivonut ja hieman odottanutkin varmempaa ja hallitsevampaa otetta Raipelta näissä kisoissa, aika vaisusti alkoivat. Mutta Ruotsia vastaan oli jo pari parempaakin väläystä - esim eka erän passi Karalahdelle. Tami sanoisi, että "klassinen esimerkki pelaajasta, joka pystyy hallitsemaan tilaa ja aikaa". Svenssonien mailat huitovat lähempää ja lähempää, mutta R vaan leipoo - sitten tarkka, tositarkka syöttö hienolla poikittaisliikkeellä paikan hakeneelle Jerelle, jonka laukaus vaan meni suoraan Salon syliin. Harmi.
Toki samassa pelissä Raipe oli myös vastaanottavana osapuolena (-2), joista toiseen ei kyllä ollut osaa eikä arpaa, hyvä kun boxiin oli ehtinyt. Tuolla peliminuuttimäärällä ei välttämättä enempään ehdikään mukaan.
Summa summarum, ilman mitään värillisiä laseja väitän, että kokonaisuus huomioon ottaen (rooli mm. pukukopissa ym.) valinta on ollut perusteltu ja onnistunut - koko porukan tässä sitäpaitsi on pelattava paremmin, jos kannusta haaveillaan.
Toivon kovasti, että Raipe pystyy tukkimaan pahimpien alatyylin arvostelijoiden turvat näissä loppupeleissä omalla suorituksellaan, silloin ei myöskään enää tarvisi suurimpien "hurraa-Raipe-on-jumala" - fanaatikkojen käydä täällä ärsyttämässä kiekkoyleisöä omalla yliampuvalla tyylillään.
Raipesta riittää (ja Raipellekin riittää, luulisin), kun toteaa: "On se Äijä!"
(edit: typo)