Kesä on ihan saatanan ihana vuodenaika, koska valoa riittää. Valo on maailman paras asia. Ei lämpökään pahasta ole, kuumuus on eri asia. Lumeton, märkä ja pimeä aika on tietysti eniten hanurista. Lähes pelottaa, kun marraskuuta ajattelee. Varsinkin kun viime loppusyksy oli minulle niin järkyttävän hirveää aikaa.
Mutta kuten tuolla aiemmin tuli esille, tiettyjen sairauksien kanssa helteet voivat olla sietämättömiä. Meikäläinen kärsii migreenistä, ja hautova lämpö sekä pistävä keski- ja iltapäivän auringonpaiste alkavat tuntua jo lyhyen altistuksen jälkeen jomotuksena ja viimein oksettavana viiltelynä jos ei ehdi ottaa lääkettä. Muistan jo skidinä maanneeni hyvin monesti sängyssä oksentamassa, kun muut olivat uimassa tms. Ja silloin ei vielä ollut keksitty tepsiviä lääkkeitä.
Ymmärrän kyllä hyvin helteestä nauttivia, vaikka en itse kuulu tähän ryhmään siitäkään huolimatta, että olen syntynyt heinäkuun 25.