On tätä vaan vaikea sulatella.
Tässäkin foorumissa moni on hallilla pyörinyt vuosia. Oma seuraaminen alkoi Pleikkariaikoina kun faija vei hallille ja lopulta löysin sinne joka torstai ittekseniki. Ylivoimaa pyöritti tolloin Tepa ja ehdoton suosikki oli Åbergin Tumppi pehmeillä pakin käsillä. Jokunen vuosi tuli seurattua katsomon puolelta kunnes nelisen kautta tuli pyörittyä matseissa ihan hommissakin. Tuuski pelit oli ehdottomasti kauden kohokohtia HC Kerava ja sittemmin HC K-U aikoina ennen nousua. Muutamina Suomi-sarja kausina rosteri oli käsittämättömän kova: oli pari änärivarausta, liiga kokemusta jne. Nousu vaan sai odottaa itteensä, mutta HCKn taustat pani kyllä pirusti efforttia hommaan jo tolloin - muiden hommiensa lomassa.
Sittemmin muutto opiskeluiden perässä katkaisi seuraamisen täysin muutamaksi vuodeks, tosin tolloin näki jotai HCKn youtube kanavan kautta. Valitettava totuus kun näissä alasarjoissa on, että jollet seuraa niin et sä näihin kyllä missään vahingossakaan törmää - valitettavasti pätee aina Mestikseen asti.
Viimestä Suomi-sarja kautta pääsin taas seuraamaan paremmin ja so far hienoin peli mitä Gardenissa on omana aikana pelattu pelattiinkin lähes täydelle tuvalle keväällä 2012. Ai että sitä fiilistä! Matsissa byyrin heitti mm. Nuutisen Jesse, ihan niin kuin yleisö halusikin. Jessen steppaileva tuuletus on hyvin takaraivossa ja nousua juhlittiin Polillla pikku tunneille.
Ekaa Mestis kautta pääsin parin sadan km päästä seuraamaan 11 kertaa kotona ja muutaman vieraissa. Tuloksen muistaa jokanen, mutta sarjassa säilyttiin.
Tällä kaudella sainkin jo hankittua kausarin, vaikka kauden alkaessa kotipeleihin oli edelleen 200km. Onneksi muutto toi lähemmäs syksyllä ja himapelejä jäi väliin alle 10. Gardenin fasiliteetteja paranneltiin pikku hiljaa ja matseissa alkoi selkeästi olla parempi fiilis - kiitos osaltaan viidennen ketjun! Keskiviikko illat tuli vietettyä juna-Garden-juna yhdistelmässä. Pelillisesti homma rokkas, valitettavasti sisään ois mahtunut muutamat rillit enemmänkin. Erityisesti viimesessä hima pleijaripelissä oli jotenkin aistittavissa jo luovutuksen meininki. Porukkaa oli vähemmän kun osassa kauden keskiviikkopeleissä.
Ensi kautta varten kerkesin jo nostamaan liikunta- ja kulttuurisetelit firmalta kuivaksi - tarkotuksena oli upgradeta zetti "parhaille paikoille"... Pitänee lähtee Kaija Koon kanssa kiertueelle ettei ne nyt pääse vanhenemaan.
Päälimmäinen fiilis on kiroilu ja turhaantuneisuus. Kuitenkin kaikesta koetusta voi olla kiitollinen osastolle Henkka, Juha, Enska &co kun yrittivät. Helppo tässä ois ladella viisauksia, mutta ketäpä ne tässä vaiheessa jälkijunassa jeesaisi. Ikävä paluu vapusta arkeen on kuitenkin se, ettei alueen kiekossa taaskaan ole muuta kuin kysymysmerkkejä. Mestiksen raiskattu tulevaisuus sinällään on kettumainen juttu sekin....
Toivottavasti tämän vaikutukset jäävät mahdollisimman pieniksi junnutouhuihin. A-junnut onneksi ilmoittivat keskittyvänsä normaalisti ensi kauteen, mutta koko hoki paketti on elänyt sairasta turbulenssia läpi kevään. Milloin lopettaa jengit ja milloin sulatetaan jäät...
Ketutus on jopa niin suuri, ettei kommentit "mitä mä sanoin", "rahajengi", "mä tiesin tän jo 6 vuotta sitten" jne eivät edes vituta. How is that even possible?